Ja hyvin usein- ellen aina- kun kirjoitan tätä blogia, kuuntelen musiikkia. Mitä musiikkia sitten kuuntelen? Se vaihtelee, mutta ajattelin että voisin vaikka jakaa minun suosikkibändini ja esimerkkejä heidän tuotannostaan jotka erityisesti ovat lähellä sydäntäni. En ole musiikin minkäänlainen asiantuntija, enkä välttämättä osaa sanoa mitään syvällistä näistä bändeistä heidän musastaan. Mutta siitä huolimatta, tässä on minun Top 10 suosikkibändiäni ikinä!
10. Lordi
Ensitapaamistani Lordin musan kanssa en tule ikinä unohtamaan. Siihen asti olin kuunnellut kaikkea perus radioapoppia, mitä nyt 10-vanhana tuleekaan kuuneltua. Koululainen-lehdessä oli kuitenkin jotain uutta ja ihmeellistä; räikeä kuva hirvittävän näköisistä jätkistä maskeissa, ja yllä nimi "Lordi". Lordi räjäytti pienen mieleni ihan täysin. Get Heavy oli tuolloin juuri tullut, ja se oli minulle aivan uusi maailma. Kenties obsessioni metalliin ja teatraalisuuteen kaikessa on noussut tuosta levystä ja imagosta. Lordi on pysynyt tasaisesti mukana elämässäni, olen mahdottoman ylpeä siitä että juuri Lordi toi Suomen ainoan euroviisuvoiton kotiin ja vaikka uudemmat levyt eivät ole sytyttäneet yhtä paljoa kuin vanhat, on Lordi yhä hienoimpia juttuja johonka olen kuunaan törmännyt.
Levy- The Arockalypse: The Arockalypse tuli samana vuonna kuin euroviisuehdokkuus, ja edustaa minulle Lordia kauneimmillaan. Jokainen biisi on tarttuva ja rokkaava, kokoonpano ja maskit ovat parhaat ikinä ja mukaan saadut vieraat Bruce Kulick ja Udo toivat mukanaan hienon lisän levyn äänimaailmaan. Ja tietty tällä levyllä on nyt jo loputtomiin renkutettu voittobiisi Hard Rock Halleluja. Oma suosikkini on kuitenkin aina ollut "paras alku ikinä" eli Bringing Back The Balls To Rock.
9. Eläkeläiset
Joskus tarvitsee vain musiikkia mikä saa hymyilemään, jalan vispaamaan ja naurattamaan. Eläkeläiset on täydellistä musiikkia sitä varten. Aina kun tekee mieli kuunnella jotain pirteää musaa, hylkään kaikenmaailman teknopopin ja menen humpan maailmaan iloiten. Toki Eläkeläisten biisit ovat simmpeleitä ja lapsellisia, mutta jokin siinä vetoaa minuun. Ajomatkoilla mökille Eläkeläiset on aina varma valinta ja keikoilla on aina tunnelma katossa.
Levy- Humppakonsertto (Live): En jaksa kuunnella livelevyjä. Sekailenen huutelu, yleisön äänet ja muu yleensä häiritsee liikaa. Mutta Humppakonsertto on täydellinen livelevy, koska se tuo juuri Eläkeläisten live-esiintymisen energian ja sekavuuden täydellisesti esille. Ja sillä levyllä on myös kappale "Syksy" joka on ainoa tallene siitä. Mutta Laakista Humppa on energisintä soitantaa ikinä.
8. Kotiteollisuus
Kotiteollisuus on aina vedonnut minuun, vaikka en olekkaan yleisesti tuollaisen äijärockin ystävä. Karheasta ulkokuorestaan huolimatta Kotiteollisuuden biiseissä on usein todella, todella kauniit sanat. Synkkä meininki musassa on aina vedonnut itselleni, varsinkin raskaammalla puolella. Kotiteollisuus on vihaista musiikkia joka omiaan kävelemistä, työskentelyä ja muuta fyysistä duunia varten.
Levy- Kuolleen Kukan Nimi: Kotiteollisuutta parhaimmillaan. Meno on raskasta ja rankkaa, lyriikat vaihtelee kovasta ja rankasta herkkään ja kauniiseen ja vielä ei näyt mitään merkkiä kevyemmästä suomirock- suuntauksesta joka olisi tulossa. Ja Satu Peikoista on levyn parasta antia.
7. Korpiklaani
Korpiklaani on lähes täydellinen yhdistelmä musiikkia ja asioita joista pidän: se on folkkia, se on metallia, se kertoo suomalaisesta muinaisuskosta ja juhlimisesta. Se saa tanssijalan liikkeelle, laulamaan mukana ja nostamaan tuoppia ilmaan voitonriemuisesti. Korpiklaanin livevedot eivät ole vain musiikin kuuntelua, ne ovat fyysisiä suorituksia joissa hiki lentää ja lihakset on alati koetuksella.
Levy- Ukon Wacka: Ukon Wacka ja Manala ovat Korpiklaanin parhaat levyt. Niissä jokainen biisi toimii, tasapaino juomalaulujen ja folk-fiilistelyn välillä on hyvä ja kaikki on hyvää. Mutta Ukon Wacka voittaa yhdellä biisillä, Koivu ja Tähti. Siinä pääsee Sakari Topeliuksen kaunis satu aivan uusiin sfääreihin ja omaan voimakkaan tunnesidoksen kappaleeseen ikimuistoisen live-esiintymisen takia. "Täällä koivu, täällä tähti/ täällä koko perhe koolla/ sota onpi eilispäivää, rauha koittaa huomenaamul."
6. Turisas
Okei, kuuntelen aika paljon metallia, varsinkin vähän folkahtavampaa sellaista. Ja lähinnä suomalaista. Turisas on kuitenkin näihin aikaisempiin suosikkeihin hieman erilaista. Turisaksen musiikissa on hyvin paljon elokuvamusiikillisia teemoja, ja kaikissa biiseissä sen tähden on hienoinen, elämää isompi fiilis menossa. Warlordin ääni on metallilaulajien ykkösluokkaa, ei mene mörinäksi vaan karheaksi karjunnaksi. Ja kun kappaleet keskittyy viikinkeihin ja heidän seikkailuihinsa, olen aikana mukana.
Levy- Stand Up And Fight: Duh. Stand Up And Fight on Turisaksen paras levy ja hienoin hetki. Yhtenäinen albumi joka jatkaa Varangian Wayn teemoja viikinkien ja Konstantinopolin ympärillä, mutta menee myös näiden tarinoiden sisimpään yleismaallisimmilla biiseillään End of an Empire ja Fear the Fear sekä tietysti upealla nimikkobiisillään:
5. Blind Guardian
Metallia yhä, joskin nyt mennään ulkomaille asti. Saksalainen Blind Guard on eeppisyyden ja lyyrisen kerronan mestari. Jossakin Blind Guardiania kuvailtiin lauseella "Joukko keski-ikäisiä perheenisiä, jotka rakastaa D&D:tä, laulamassa Tarusta Sormusten Herrasta." Hyvä ja osuva kuvaus sekä yhtyeestä että siitä miksi rakastan sitä niin paljon. Häpeilemätöntä mithril-metallia, joka nostaa fantasia-ja scifikirjallisuuden hetkiä esiin upeilla sovituksillaan. Pakko rakastaa.
Levy- Nightfall In Middle-Earth: No mikäs muukaan. Konseptialbumi, joka kertoo J. R. R Tolkienin Silmarillionin tarinaa, keskittyen varsinkin haltioiden perikatoon jonka he itse aiheuttivat. Biisi toisensa jälkeen meno muuttuu isommaksi ja vaikuttaammaksi, ja kaiken tämän kohokohta on upea, kylmänväreitä aiheuttava sankarilaulu Time Stands Still (At The Iron Hill). Kuningas Fingolfin, Morgoth ja kaksintaistelu viidessä minuutissa. Olen taivaassa!
4. Viikate
Viikate tuli joskus vastaan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Veljeni halusi näyttää minulle jonkun överin musavideon, ja sehän oli Viikatteen Viina, Terva ja Haudan musavideo. Rankan näköiset motskariäijät muuttuu papeiksi pappatuntureilla, Stam1nan Hyrde Monica Petersonina, väkivaltaisia kuolemia ja hämmentäviä Tankki Täyteen-viittauksia rautalankametallin säveltämänä? Missä tämä bändi oli ollut koko elämäni! Viikate on musiikkina jo hyvin lähellä täydellisyyttä. Se on tarttuvaa, rokkaavaa, lyyrisesti kaunista ja luovaa ja hommassa on aina myös mukavan rento meno, laulettiin sitten yksinhuoltajaperheen arjesta, itsemurhasta tai kaakkoissuomalaisesta sielunmaisemasta.
Levy- Kuu Kaakon Yllä: Se mistä kaikki omalta osaltani alkoi. Kuu Kaakon Yllä on mahtava alusta loppuun asti, ja se tuli aikoinaan kuuneltua puhki autoreissuilla lähes tylsistymiseen asti. Ja nimikkobiisi on yhä parasta mitä Viikate on tuottanut, ja jokaisella keikalle ilta lopetetaan yhä sen kolkon kauniisiin maisemiin.
3. Nightwish
Tämä oli todella tiukka valinta, sillä tämä ja nro 2 ovat lähes tasaväkiset. Nightwish on ollut elämässäni mukana yhtä kauan kuin Lordi, ja osasyyllinen tähän metallifanitukseen yhä tänäkin päivänä. Nightwish on kuin Blind Guardian, sen kappaleet ovat samalla aaltopituudella kanssani. Fantasia, tarut, sadut ja Tuomas Holopaisen mielimaisema ovat lähtemätön osa Nightwishin musiikkia ja minua. Nightwish ei ole tehnyt yhtään huonoa levyä, ja olen kuunnellut niistä jokaista uudestaan ja uudestaan viimeisen 15 vuoden ajan. Olen nähnyt Nightwishin livenä kerran, enkä sitä hevillä unohda.
Levy- Wishmaster: Nightwishin parhain levy? En ole varma, kulkee samalla tasolla Oncen kanssa, mutta Wishmasterin tietyt biisit iskevät niin lujaa että niiden kuuntelu on lähempänä kokemusta kuin vain normaalia musan kuuntelua. Ehkä paras esimerkki tästä on 8 minuutin eeppinen hatunnosto Disneylle- Fantasmic.
2. CMX
No nyt on hieman erilaisempaa. CMX on vaikeaa, jotkut ovat sanonneet. Liian taiteellista ja outoa. Minulle kaikki nämä ovat vain etuja. CMX:än musiikki, ja varsinkin A.W Yrjänän sanoitukset, ovat omanlaisensa kokemus. Se on filosofiaa, teosofiaa, uskontoa, politiikkaa, scifiä ja metafysiikkaa musiikin muodossa. Se on raskasta ja metallista, mutta myös popahtavaa ja runollista. CMX on toiseksi paras bändi mitä olen ikinä kuullut, mutta se on myös tehnyt minun kaikkien aikojen lempilevyni ikinä:
Levy- Talvikuningas: Hämmenyn joka kerta kun CMX-fani sanoo, ettei pidä Talvikuninkaasta. Minulle Talvikuningas on CMX:än uran magnum opus, musiikillinen mestariteos, 2000-luvun parhaimpia scifi-oopperoita ja kylmän harmaa näkemys ihmiskunnan potentiaalista ja historian syklisestä luonteesta. Minulle tekee todella vaikeaa nimetä vain yhtä kappaletta, joten A.W Yrjänä idean mukaisesti, Talvikuningas on minun suosikkibiisini kahdessatoista osassa.
1. YUP
Mikäpä muukaan. Ne teistä jotka kävivät lukion kanssani tietävät hyvin pakkomielteestäni YUP:n musiikkiin. YUP tuli elämääni sattumalta, ja löysin saman tien hengenheimolaisen sen musiikista. Yhdistyneet Urbaanit Puoskarit ovat vaikuttaneet ajattelutapaani, maailmankatsomukseeni ja huumorintajuuni. YUP:n musiikki on ainutlaatuista, outoa ja aina yhtä ihailtavaa sen hallitussa kaoottisuudessa. Mutta sen oudot maailmat ja skenaariot nousevat aina jostain aidosta, hyvin usein suomalaisesta arkisesta asiasta tai ilmiöstä. Jarkko Martikainen on lauluntekijöiden ykköskastia, ja olen seurannut tämän soolouraa innolla ja rakkaudella. YUP lopetti 8 vuotta sitten, eikä kukaan ole pystynyt korjaamaan aukkoa jonka se jätti suomalaiseen musiikkiskeneen.
Levy- Lauluja Metsästä. Rehellisesti, olisin voinut valita minkä tahansa YUP:n levyistä tähän. Homo Sapiens, Toppatakkeja ja Toledon Terästä, Normaalien Maihinnousu ja muut ansaitsisivat kaiken mahdollisen huomion. Mutta Lauluja Metsästä on YUP:n hienoimpia tuotoksia. Rakkaus on Pesti Hulluuteen on kaunempia rakkauslauluja koskaan, ja Nyrkkeilijän melankolinen kauneus iskee joka kerta. Rankat Ankat, Pohjoinen Zen, Minä Elän Vaarallista Elämää- Lauluja Metsästä toimii alusta loppuun.
YUP on parasta musiikkia ikinä, koska näen itseni sen musiikissa. Elämäni suurimpia suruja on se fakta, että en ikinä ehtinyt nähdä heitä livenä.
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti