Mutta olen saanut hieman huonoa omatuntoa kaikesta tästä DC:n murjomisesta. DC tekee paljon hyviäkin asioita. Supergirl on tällä hetkellä paras supersankariaiheinen tv- sarja telkkarissa, Flash ja Legends of Tomorrow ovat tuoneet kepeämpää tunnelmaa Arrowin alunperin niin totiseen tv-universumiin ja tuleva Black Lighting-sarja vaikuttaa lupaavalta. Tämän lisäksi noin vuosi sitten DC teki sarjakuvissaan taas uuden rebootin. En ollut tästä kovinkaan innoissani kun siitä kuulin, sillä edellisen "New 52"- rebootin arvet olivat vielä tuoreessa muistissa. En myöskään pitänyt ensimmäisen numeron esittämistä ideoista alunperin. Mutta sitten aloin kuulla hyvää sanaa uusista sarjakuvista. Eikä ainoastaan yksittäisistä lehdistä, vaan melkein kaikista. Ja kun lopulta sain odottamani numerot käsiini, oli yksi asia selvä.
Ne
Ovat
LOISTAVIA!
En liioittele lainkaan. Rebirth on paras veto mitä DC Comics on tehnyt vuosikausiin. Geoff Johns on ottanut täysin uuden suunnan firman luovana johtajana, ja tämä suunta on valoisa, fiksu ja samaan aikaan menneelle kunnioitusta osoittava ja eteenpäinkatsova. Varsinkin New 52-tarinoissa loppuunkulutetut tai huonosti toteutetut Teinititaanit, Teräsmies ja Ihmenainen ovat saaneet komeat kasvonkohotukset. Jopa Scott Snyderin hyvin alkanut mutta raskaasta tarinafatiguesta kärsinyt Batman on päässyt uusiin kuvioihin parinkin hyvän kirjoittajan ohjauksella. En ole vielä päässyt lukemaan jokaista tarinaa tai suurempia kokonaisuuksia- kerääjänä haluan lukea tarinoita mieluiten albumeista- mutta ne jotka olen lukenut (eli n. 15 albumia) ovat olleet todella vakuuttavia. Tänään käymme lävitse ensimmäisen läjän, keskittyen Batmanin uusiin tarinoihin Rebirth-nimikkeen alla. Aloitamme sarjakuvasta joka oli ensimmäinen Rebirth-sarjis jonka luin:
All-Star Batman (Scott Snyder & John Romita Jr.)
Batmania jahdataan läpi maan. Lukuisat gangsterit, superrikolliset, poliisit ja jopa tavan kansalaiset ovat aseet tanassa tämän kintereillä. Mutta Batman ei tee tätä matkaa yksin. Mukanaan hänellä on Harvey Dent, alias Kaksinaama. Ja hän on tehnyt maailmalle pahan tarjouksen josta ei voi kieltäytyä.
All-Star Batman on nimestään huolimatta täysin irrallinen teos Frank Millerin surullisenkuuluisasta sekamelskasta. Sen on tarkoitus olla Snyderin leikkikenttä, testialue hänen visiolleen Batmanin eri vihollisista lyhyissä, 1-5 luvun mittaisissa tarinoissa. Ja All-Star Batman 1-5 on hyvää alkua tälle. Se on tarinana täysin överi, täynnä Batman-mythoksen hauskoja yksityiskohtia ja vähemmän tunnettuja pahiksia. Ja tietysti pitää huomioida kuka on piirtäjänä. Legendaarinen John Romita Jr. tuo oman tunnelmansa mukaan kaikkiin tarinoihin, varsinkin niihin joissa on paljon väkivaltaa, rämpimistä kurassa ja sateessa ja hirviömäisiä hahmoja. Snyder tekee hyvää työtä yrittäessään luoda jonkinlaista järkeä Kaksinaaman ristiriitaiseen hahmoon ja yritys on kunnioitettava, vaikka en ole ihan varma onnistuuko hän lopussa. All-Star Batman on sitemmin käsitellyt Pakkasherraa, Myrkkymurattia ja Hullua Hatuntekijää, ja kaikissa on ollut eri piirtäjä mutta sama ylitseampuvan hauska meno. All-Star Batman on ronski, yliampuva ja viihdyttävä sarjis jossa Batmanin badass-hetket pääsevät oikeuksiinsa ilman että häiritsevät muuta laajempaa Batman-mythosta.
Batman: I am Gotham (Tom King & David Finch)
Batmanin ollessa valmis kuolemaan pelastaakseen lentokoneen Gothamin yllä, pelastaa hänet ja matkustajat kaksi uutta sankaria. Nämä kaksi ovat kuin Batman; he ovat Gothamista, menettivät vanhempansa rikollisen aseen kautta ja haluavat nyt suojella Gothamia. Mutta he eivät ole kuin Batman. Heillä on Teräsmiehen voimat. He ovat Gotham ja Gotham Girl.
Okei, ei kovin originaalit nimet mutta se on osa tätä tarinaa. Tom King on noussut nopeasti kirjoittajien huippukastiin Vision- sarjakuvansa avulla, ja Batman on jatkoa tälle loistavalle kirjoittamiselle. Sen ulkonäkö on- kiitos David Finchin hyvin dominoivan tyylin- rankka ja väkivaltainen, mutta sen sydän on ymmärtävä, täynnä hyvää tahtoa ja Batmanin ideologian tajuamista. Se on traumojen kohtaamista, oli kyseessä vanhat tai uudet sellaiset, oman voimansa tietämistä ja sen oikeaa käyttämistä. Se luo pohjaa suuremmalle tarinakokonaisuudelle mutta keskittyy täysin kertomaansa tarinaan tässä hetkessä. Se on yhä hyvin synkkä- Batman ei vieläkään ole päässyt yli tästä traitista- mutta tämä synkkyys palvelee myös tarkoitusta luodessaan kuvan kasvuympäristöstä joka luo Batmanin, Gothamin ja Gotham Girlin kaltaisia ihmisiä.
Detective Comics: Rise of Batmen (James Tynion IV & mm. Eddy Barrows)
Jean-Paul Valley alias Azrael löytyy puolikuoliaana kirkon sisältä. Batmanin kysyessä kuka oli iskun takana, vastaa Azrael: "Sinä." Batman pyytää apua Batwomanilta, jonka kanssa he kokoavat joukon sankareita selvittämään tämän mysteerin: Tim Drake alias Robin, Stephanie Brown alias Spoiler, Cassandra Cain alias Orpo ja Basil Karlo alias...Savikasvo. Ja pian panokset nousevat, salaisuudet paljastuvat ja Batmanin tarkoituksen kohtalo on vaakalaudalla.
Nimestään huolimatta tämä on enemmän Batwomanin tarina; hän on sen keskiössä ja tarinan osat liittyvät tämän menneisyyteen ja asemaan Batman-mythoksessa. Ja sanon tämän siis kaikella kehulla, sillä Detective Comics on todella hyvä sarjis. Sen ideat ovat piristävän tuoreita ja sen hahmogalleria on riittävän erilainen toisiinsa nähden jotta viihdettä syntyy jo pelkästään näiden hahmojen yhteisolosta. Batwomanin militaristisen kenttäkomentajan asenne osuu hyvin yhteen Robinin leppoisan luonteen kanssa, ja Savikasvon lisääminen Batmanin apurijoukkoon oli hauska veto joka toimii. Vihollisen juoni on todella mielenkiintoinen ja tietyllä tavalla aikakauden kuvaan osuvan "oikeutettu", ja luo samalla hieman erilaisen vihollisen jota vastaan kamppailla. Detective Comics lankeaa yhteen inhoamaani tarinankerronnan elementtiin, mutta tapa millä se käsittelee sitä on kuitenkin tunteikas ja harras, ja odotan mielenkiinnolla mitenkä Detective Comics jatkaa tällä tiellä.
Nightwing: Better than Batman (Tim Seeley & Javier Fernandez)
Dick Graysonin lavasti kuolemansa ja ryhtyi agentiksi mysteeriseen Spyral-järjestöön. Nyt, kun vastassa on juoniaan punova Pöllöjen Parlamentti joka on päässyt iskemään lähelle Dickin rakkaimpia, täytyy hänen soluttautua tähän järjestöön ja tuhota se sisältäpäin. Mutta hän ei tee sitä enään Graysonina, eikä salaisena agenttina. Tämä tehtävä vaatii Nightwingia.
Tim Seeleyn Grayson oli supersuosittu sen 20-osaisen tarinan ajan, ja nyt Seeley jatkaa kirjoittamista globaalissa seikkailussa Nightwingin kanssa. Nightwing-tarinat harvoin ovat huonoja, koska hän on hahmona vain niin tykättävä. Hän seikkailee hymy huulilla ja laulu sydämessä, heittää vitsiä ja ei ota kaikkea vakavasti. Hän saa tässä tarinassa vastapainokseen Raptorin, joka on tietyllä tavalla kiero varjo hänestä. Missä Dick on huoleton, Raptor on huolettoman väkivaltainen. Dick on positiivinen, Raptor on amoraalisen letkeä. Ja Pöllöjen Parlamentti on paikka paikoin poliittisesti tutun oloinen vihollinen, mutta he eivät ole tarinan fokus- fokuksena on paljon persoonallisemmat muistot ja kaunat sekä eriarvoisuuden luomat kaunat ja aggressiot. Käsitteleekö se näitä aiheita hyvin ja uudella tavalla? Ei välttämättä, mutta Nightwing on silti todella viihdyttävä ja hauska tarina jossa riittää toimintaa ja huumoria sekä odottamattomia käänteitä joka nurkan takana.
Eiköhän tämä riitä aluksi! Palaamme myöhemmin Teräsmiehen, Ihmenaisen ja Oikeuden Puolustajien pariin. Rebirth on lähtenyt käyntiin erittäin lupaavasti, ja on varmaa että hyvät sarjakuvat DC:ltä ei ole loppumassa kovinkaan pian. Palataan asiaan!
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti