Ja tämä on ihan perseestä, koska Annihilation on loistava.
Annihilation
En ole lukenut alkuperäisteosta, ja tietojeni mukaan tämä on kovin löyhä ja vapauksia ottava adaptaatio. Mutta en oikeastaan myöskään välitä tästä, sillä elokuvana Annihilation on puhdasta kultaa. Annihilation on ahdistava, kekseliäs, kuvottavan graafinen ja syvämietteinen elokuva vaikeista asioista, ja on todella hämmentävää että kyseessä on vasta Garlandin toinen ohjaus. Vaikutteet alkuperäisen teoksen lisäksi ovat selkeät; hieman Arkadi ja Boris Strugatskin Stalkeria, hyvä annos H.P Lovecraftin teoksista kuten Väri Avaruudesta ja Hulluuden Vuorila ja visuaalisuutta joka näyttää kuin se olisi suoraan Hayao Miyazakin Prinsessa Mononokesta H.R Gigerin tai Stanley Kubrickin filtterin läpi. Tämän pitäisi hieman kertoa millaisesta elokuvasta on kyse, mutta tämä on vasta alkua.
Natalie Portman on, kuten aina, loistava pääroolissa. Hänen vahvuutensa ja herkkyytensä ovat hienosti tasapainossa, ja harva näyttelijä pystyisi samaan mitä Portman tekee Annihilationissa. Koko näyttelijäkaarti tekee kautta linjan hyvää työtä elokuvassa; Jennifer Jason-Leigh johtajana jonka tehtävä on pitää väistämättä hajoava ryhmä kasassa, Gina Rodriguez toimii ryhmän koviksena ja kenties samalla heikoimpana lenkkinä ja Tessa Thompson- Tessa Thompson on täydellinen teki hän mitä tahansa, ja Josie Radek on mukava poikkeavuus tämän aikaisempiin rooleihin. Oscar Isaacsin rooli elokuvassa ei ole iso, mutta Oscar Isaacs ottaa siitä kaiken irti. Ja kyllä, on erittäin siistiä että Annihilationia vetää viisi hienoa, erilaista ja hyvin esitettyä naishahmoa.
Annihilation on visuaalinen mestariteos, ja en ole nähnyt ihan tämän näköistä elokuvaa koskaa aiemmin. Garland on tuonut mukanaan tuotantosuunnittelijat, lavastajat ja taiteilijat käsikirjoittamistaan elokuvista, ja kuten Sunshinen tapauksessa, on lopputulos uniikki ja henkeäsalpaava. Mutaatiot, oli kyseessä sitten koreat kukinnot tai hirvömäiset krokotiilit, ovat esillä hyvin erilaisilla tavoilla. Valaistus ja kuvaus antaa Annihilationille unenkaltaisen tunnelman, ja kuten monien unien tapauksessa, on vaikea sanoa onko kyseessä hyvä uni vai painajainen. Annihilation ei säästele katsojia miltään; kauniit ja kauheat asiat näytetään yhtä suoraan. Näin katsoja näkee saman minkä hahmotkin, ja Annihilation jääkin helposti kummittelemaan mieleen. Näin tämän vasta pari tuntia sitten, ja tiedän jo nyt mitenkä tämä tulee uniini.
En voi myöskään olla puhumatta äänimaailmasta. Ensinnäkin, soundtrack on todella, todella hyvä kokonaisuus. Ben Salisbury ja Geoff Barrow ovat kaoottisen ja epäsovinnaisen musiikin ystäviä, ja niinpä erilaiset genret ja kappaleet hallitsevat Annihilationia. Herkät akustiset kitarat yhdistettynä painajaismaisiin kuviin elokuvassa on todella outo yhdistelmä joka kuitenkin toimii. Toisekseen, äänimiksaus ja äänisuunnittelu on tehty yhteistyössä soundtrackin kanssa, ja se luo todella, todella iholle käyvän kokemuksen. Hohteen olentojen äänet eivät ole normaaleita, ja mitä syvemmälle mennään sitä painajaismaisempi myös äänimaisema on. Tämä on Maailmojen Sota ja Arrival-tason työtä. Josta pääsemmekin siihen, miksi kaikki yllämainittu on niin turhauttavaa.
Tämä on elokuva, joka olisi pitänyt kokea valkokankaalla, elokuvateatterin kaiuttimien kautta ja täysin pimeässä tilassa. Se on suunniteltu elokuvateatteria varten, ja olisin maksanut melkein mitä tahansa nähdäkseni tämän niin kuin se on tarkoitettu. Tämä on aino miinus elokuvassa minulle, ja se ei ole elokuvan vika, vaan studion! Annihilation on elokuva muutoksesta, parantumisesta, edistyksestä ja näiden paradoksaalisuudesta. Se käsittelee mielenterveyttä ja sairauksia tavalla jota en ole ennen nähnyt, ja en ihan tiedä mitenkä Garland oikein onnistui tässä. Jos minulta kysytään, Garland on nyt tyhjä viiva shekissä, ja hänelle voi antaa melkein mitä tahansa tehtäväksi. Annihilation on alkuperäinen, uusi, outo, hypnoottinen elokuva vaikeista asioista, joka ei myöskään anna mitään selkeitä vastauksia katsojalle. Loppu tulee herättämään tuhat spekulaatiota, mutta se ei ole elokuvan pointti. Annihilation on vahvasti symbolinen taideteos, ja varmasti tämän vuoden elokuvatarjonnan parhaimpia paloja. Annihilation on nyt Netflixissa, ja on pakollista katsottavaa.
Atte T
Ps. Antakaa Alex Garlandille Saga of the Swamp Thing. Mieluiten heti seuraavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti