torstai 24. toukokuuta 2018

Atte Arvostaa: Solo: A Star Wars Story

Solo: A Star Wars Story omaa pitkän ja suhteellisen ongelmallisen tuotantovaiheen. Alunperin elokuvan piti ohjata komediakaksikko Phil Lord ja Chris Miller, joiden huomattavan vyön alla on sekä Lego Movie että 21 Jump Street- elokuvasarja. Mutta Disney ei pitänyt poikien menosta, ja he riitaantuivat käsikirjoittaja Lawrence Kasdanin kanssa. Heidät erotettiin, ja tilalle otettiin alan duunarilegenda Ron Howard, joka sai tehtäväkseen tehdä Disneytä ja Kasdania miellyttävän elokuvan. Lopputulosta ollaan odotettu siitä lähtien hermostuneesti Star Wars- fanien kesken.

Tai siis niiden kesken, joita tämä projekti ylipäätään kiinnosti. Ehkä oli siis ihan hyvä että Lordin ja Millerin potkujen jälkeen oma intressini elokuvan suhteen katosi aikalailla kokonaan, sillä matalilla odotuksilla Solo on ihan kiva leffa.

Solo: A Star Wars Story



Elokuva: Nuori Han Solo (Alden Ehrenreich) lyöttäytyy rikollisten joukkoon paettuaan pakkotyötä Corellianin planeetalta. Hänen oppi-isällään, lainsuojaton Becketillä (Woody Harrelson), on suunnitelma, jolla he voivat kaikki tulla rikkaiksi; ryöstää arvokasta polttoainetta Kesselin kaivosplaneetalta. Mukana on Solon pelastama lihas Chewbacca (Joonas Suotamo), salakuljettaja Lando Calrissian (Donald Glover) sekä rikossyndikaatti Crimson Dawnin upseeri ja Solon lapsuudenkaveri Q'ira (Emilia Clarke). Yksi alus, paljon arvotavaraa ja kelmejä joka lähtöön- kuka kävelee potin kanssa kotiin?



Siinä missä Rogue One oli sotaelokuvan ja Star Wars- elokuvan yhdistelmä, on Solo: A Star Wars Story yhdistelmä westerniä ja Star Warsia. Ja kun sanon että se on western, tarkoitan sitä klassisinta, nykyään harvinaisempaa versiota; ryöstöjä, rikosparoneja, junaryöstöjä, hökkelikyliä, kapakoita ja natiiveja taistelemassa maansa puolesta. Solo on ihan viihdyttävä elokuva. Se ei juurikaan herätä vahvoja tunteita, se ei juurikaan yritä mitään merkittävästi uutta Star Warsin suhteen ja on käytännössä kokoelma "näin Han Solo sai tämän esineen/oppi tämän asian" hetkiä ja retconnausta. Ron Howard on onneksi sen verran ammattitason puurtaja elokuva-alalla, että tämä kaikki menee suhteellisen hyvin alas ja Kasdanin (sekä tämän pojan Jonathan Kasdanin) käsikirjoitus tarjoaa muutaman hyvän naurun, vaikka onkin kovin ennalta-arvattava.



Puhutaan aluksi vanhoista hahmoista. Alden Ehrenreich on ykkösluokan kyky, jolla selkeästi on todella laaja skaala näyttelijänä, ja hän suoriutuu kiitettävästi kiittämättömästä roolista. En tiedä kuinka paljon hän muistuttaa Han Soloa tai kanavoi Fordia, mutta en oikeastaan jaksanut kiinnittää siihen huomiota, sillä Ehrenreich vetää oikein hyvää avaruuslurjus- roolia ihan itsenään. Joonas Suotamon Chewbacca on yhä loistopaketti, ja pidin kuinka paljon normaalisti staattiselle Chewielle annettiin liikuntavaraa, ottaen kaiken irti Suotamon isoeleisestä näyttelystä. Donald Glover on kaikesta päätellen syntynyt näyttelemään Landoa, sillä hän omaksuu tämän maneerit, kehonkielen ja stailin paremmin kuin Ehrenreich omaksui Fordin. Sooloelokuva Landosta ei kuulosta elokuvalta jonka täytyisi välttämättä olla olemassa, mutta jos Glover on mukana, olen minäkin.  Landon kovin myöhään mainostettu panseksuaalisuus ei näy elokuvasta juuri mitenkään, ja flirttailu Hanin kanssa on todella, todella matalan riman alittavaa. Ei yllätä



Uudet hahmot ovat sekavampi pakkaus. Emilia Clarken rooli femme fatalena ei oikein toimi, ja hän auttamattomasti elokuvan tylsin hahmo. Hänen oma agendansa paistaa läpi vasta lopussa, ja suurimman osan ajasta hänen yllään leijuu "olen tärkeä koska olen tehnyt jotain" kupla jolla ei tehdä yhtään mitään. Woody Harrelson on mainio roisto, ja Paul Bettany toimii rötösherra Dryden Vosina, joskin on sääli ettei Michael K. Williams saanut pitää rooliaan. Landon kakkospilotti ja vapaustaistelija-droidi L3 (Phoebe Waller-Bridge) on uusista hahmoista paras, ja luultavasti myös fanisuosikki. Hänellä on hauskimpia osuuksia tarinassa, mutta samalla hänen funktionsa droidina joka vastustaa droidien "orja-asemaa" Star Warsin maailmassa herättää paljon kysymyksiä, joista osan vastaukset voivat tehdä aiemmista leffoista ahdistavampia. Thandie Newton tuhlataan valitettavasti elokuvassa, ja Jon Favreaun pieni äänirooli on hauska, joskin hieman häiritsevä tämän äänen paistaessa suoraan läpi. 



Solo menee eteenpäin kovalla tahdilla, kuten tämänkaltaisten heist-lännenelokuvien kuuluukin. Paljon uusia paikkoja, hahmoja, otuksia ja erilaisia toimintakohtauksia viiletetään katsojane eteen vauhdilla, ja välillä on vaikea pysyä mukana. Jotkut niistä olivat hienoja, kuten painovoimaa uhkaava junaryöstö vuorilla ja sekalaisten motiivien kaaokseen ajava kaivosryöstö. Useimmat kuitenkin jättivät jotenkin kylmäksi, ja varsinkin loppua kohti mentäessä otetaan useammin askelia harhaan kuin oikeaan suuntaan. Erityisesti yksi juttu loppua kohden, jota en paljasta tässä, aiheutti minussa äänekkään ja syvän huokauksen ja täydellisen intressin katoamisen. Aikaisemmin elokuva teki samanlaisen viittauksen mythokseen, mutta kun ottaa huomioon että tämä voi mahdollisesti tulla uudestaan tulevissa Star Wars Story-leffoissa- ehhhhhh. Solo kärsi liikaakin välillä turhista faniservaus-hetkistä ja turhan minutian esittelystä- kenenkä täytyi välttämättä tietää mistä Han sai pistoolinsa, miksi Falcon pitää käynnistyessään oudon äänen ja miksi Hanin sukunimi on "Solo"?



Solo on ihan kiva leffa. Siinä on hyvää toimintaa, muutama hyvä vitsi ja visuaalisesti rikas kuvasto joka jaksaa pitää kiinnostuneena melkein loppuun asti. Sisällöltään Solo on aika köyhä leffa, jonka päähenkilönä olisi voinut olla kuka tahansa. Han Solo on hahmo joka ei tarvitse minkäänlaista taustatarinaa, sillä hahmona hänen tarkoituksensa on olla mielenkiintoinen vasta kun hän liittyy kapinaliittoon. Mutta tämänkaltaiset elokuvat sinänsä ovat tervetullut lisä Star Wars- elokuvien listaan. Ne ovat hauskoja hengähdystaukoja tarinaa eteenpäin vievien pääelokuvien rinnalla ilman mitään oikeita panoksia (tottakai Han ja Chewie elävät ja suurin osa ystävistä ei), mutta nauttisin niistä ehkä hieman enemmän jos ne eivät takautuvasti muuttaisi hahmojen tai tapahtumien kontekstia. Olen myöskin lähes satavarma siitä, että Solosta tulevat paljolti pitämään ne, joille Last Jedi oli liian kova pala purtavaksi. Oli miten oli, Solo: A Star Wars Story on mukiinmenevä elokuva, joka viihdyttää pari tuntia ja ottaa paljon irti omasta premissistään, joskin ei tarrannut minusta kiinni kovinkaan vahvasti. Joskus pelkkä räiske ja pauke on ihan kivaa, näyttelijät suurilta osin hoitavat tonttinsa hyvin ja John Powellin musiikit elävät ja hengittävät elokuvan western- imagoa. Solo on popkorniviihdettä, ja se hoitaa tonttinsa ihan kiitettävästi- varsinkin jos et odota siltä mitään.

Atte T



PS-(Spoiler-ish). Hei SW- fanaatikot: muistatteko sen kun Rogue Onessa lentää yhdessä kohtaa noin kahden sekunnin ajan avaruusalus Star Wars Rebels- sarjasta, luoden jonkinlaisen sillan sarjan ja elokuvakaanonin välille? Sololla on samalainen temppu hihassa, ja se on Se Juttu Elokuvan Lopussa josta en pitänyt lainkaan, ja jonka suhteen fanipojat tulevat kermaamaan housunsa. Eugh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti