Atte Arvostaa: Knives Out

Rian Johnson on tehnyt tällä vuosikymmenellä sekä parhaan aikamatkustus-elokuvan Looperin* ja parhaimman, merkityksellisimmän Star Wars- elokuvan The Last Jedin*.  Rian Johnson ei tee helppoja elokuvia. En sanoisi että hän on mikään taideleffa-ohjaaja, mutta hänen tyylinsä ja tekniikkansa jakaa mielipiteitä, ja juuri siksi pidän hänestä. Tämä näkyy myös hänen uusimmasta elokuvastaan, jota osa katsojista tulee rakastamaan ja osa tulee olemaan suuresti hämmentymään. I love that.

*Huomio. Jos omaat eriävän mielipiteen näistä näkemyksistä, hienoa. Elokuvat jakavat mielipiteitä ja se on fine, mutta tämä ei ole syy alkaa väittämään vastaan kanssani enään tässä kohtaa. Olen sanottavani sanonut. Jos kohta 2 vuotta vanha elokuva yhä aiheuttaa pahaa mieltä, pura se jossain muualla kuin tämän tai muiden blogipostieni kommenteissa. 

Knives Out

Elokuva: Mysteerikirjailija Harlan Thrombey (Christopher Plummer) on kuollut, oman kätensä kautta. Hänen laaja perhepiirinsä- mukaanlukien menestynyt tytär Linda (Jamie Lee Curtis), kirjojen kustannuksesta vastaava poika Walt (Michael Shannon), miniä Joni (Toni Collette) sekä Harlanin hoitaja Marta (Ana de Armas)- surevat tämän poismenoa. Mutta herrasmies-etsivä Benoit Blanc (Daniel Craig) epäilee vilunkipeliä....

Knives Out on niin sanottu whodunnit, klassisen Agatha Christie- henkinen murhamysteeri jossa epäiltyjen lista on laaja ja etsivän tehtävä on kaventaa tätä listaa kunnes tekijä paljastuu. Ja vaikka Knives Out on avoin sen Christie- juurista, ei Johnson ole vain toistamassa klassisia tropeja (mahtipontinen kartano salaovineen, suku täynnä värikkäitä hahmoja ja motiiveja) vaan käyttämässä tämän kieltä kertoakseen modernin, uudenlaisen ja yllättävän jännärin. Ja tässä onkin ensimmäinen ongelma- mitä voin sanoa Knives Outin loistavuudesta ilman, että pilaan yllätystä jonka elokuva tiputtaa varhaisessa vaiheessa katsojan niskaan? Kuten voitte päätellä, minä todella, todella pidin Knives Outista ja sanon jo tässä kohtaa että se kannattaa käydä katsomassa, sillä vaikka höpötän hyvistä roolisuorituksista ja teknisestä toteuksesta, elokuvan sydän on sen tarinassa josta on mahdoton puhua paljastamatta sitä.

Mutta toki; näyttelijäsuoritukset ovat kautta linjan ykkösluokkaa. Aiemmin mainitut Plummer, Curtis, Shannon, Armas ja Collette ovat kaikki loistavia, joista varsinkin Shannon hieman kujalla olevana kuopuksena on alaton huumorin lähde. Heidän lisäkseen mukana on myös Lindan hieman liikaa yrittävä puoliso Richard (Don Johnson), Harlanin lapsenlapset Meg (Katherine Langford) ja Jacob (Jaeden Martell) joista toinen on marxilaista runoutta tutkiva opiskelija ja toinen äärioikeisto-trolli sekä kolmas lapsenlapsi Ransom (Chris Evans), rahastolla elävä perheen musta lammas. Erityisesti Evans pelaa perinteisiä roolejaan vastaan täydellisenä kusipäänä, joka saapuu bemarillaan varastamaan elokuvan tyylillä. Tutkintoja johtava etsivä Elliot (Lakeith Stanfield) tuo jonkinlaista straight-man tasapainoa porukkaan, joskin muistettavin hahmo elokuvassa on ehdottomasti Daniel Cragin huikea Benoit Blanc, kentuckylainen "herrasmiesetsivä" jonka haluan ehdottomasti saavan omia elokuvia tulevaisuudessa. Blancilla on Poirotin kaltaisten etsivien maneereja mutta ei ihan heidä älliään, ja hän on jatkuva ilo elokuvan aikana.

Knives Out on myös lumoavan näköinen elokuva. Thrombeyn kartano itsessään on upea lokaatio, jonka sisutus on sopiva enigmaattisen kirjailijan asunnoksi, mutta samalla uhkaava paikka täynnä naamioita, tauluja jotka katsovat tuomiten alaspäin ja veitsiä, niin paljon veitsiä. Kaikki tämä herää henkiin Johnsonin hovikuvaaja Steve Yedlinin kameran kautta. Kuten usein Rian Johnsonin kanssa, hänen kykynsä setup-payoff- paljastusten kanssa on huikea, ja flashbackit, kertomukset kohtalokkaasta illasta ja kohtaamisista Harlanin kanssa ennen tämän kuolemaa vaativat selkeyttä ja yhtenäisyyttä, ja Yedlinin ja Rian Johnsonin saumaton yhteistyö tekee Knives Outista elokuvan, jonka haluaa heti nähdä uudestaan nähdäkseen kaiken uudessa valossa.

Ja siinä se. Siinä on kaikki mitä voin sanoa ilman että alan puhua Chris Evansin villapaidoista tai kaikista hauskoista fraaseista joita Blanc heittelee ilmoille elokuvan aikana. Knives Out tarjoilee hyviä käänteitä, jotka osittain heittävät klassisten dekkaritarinoiden kuvioita päälaelleen ja sitä kautta tarjoilee samalla katsauksen nyky-yhteiskunnan horjuvaan...ei, en voi sanoa enempää, ylätys menisi pilalle. Knives Out on vuoden yllättävimpiä elokuvia. Minulla ei ollut mitään käryä mitenkä tämä elokuva tulisi päättymään, ja nautin joka hetkestä. Maksoin koko penkistä mutta käytin vain reunaa. Ja Knives Out on todellakin elokuva jolla on jotain sanottavaa murhamysteerinsä lisäksi, ja tämä konteksti on olennainen osa kokonaisuutta. Knives Out saattaa olla minun suosikkini tältä vuodelta; loputtoman viihdyttävä, kunnolla tehty whodunnit jossa on huikeita roolisuorituksia monilta suosikkinäyttelijöiltäni ja joka on sidottu tähän aikaan ja sen ilmiöihin. Se on, kuten Blanc sen sanoi, "aikamoinen donitsi" ja tulen ennen vuoden päätöstä kirjoittamaan siitä laajemmin. Suosittelen varauksetta.

Atte T