Muistan yhä ensimmäisen kerran kun kuulin - tai oikeastaan, luin - tästä sarjakuvasta. Tuona menneisyyden kultaisina päivinä, vuosia ja vuosia sitten, julkaistiin lehtiä jossa esiteltiin tulevia sarjakuvia näytesivujen muodossa. En kuollaksenikaan muista, mikä tuon lehden nimi oli, mutta siinä oli ensimmäiset kymmenen sivua uudesta sarjakuvasta, jossa yhdistyi kovaksikeitty dekkariperinne, upea maalattu kuvitus ja eläinsatujen metaforat.
Blacksad
New York, The Line, Amarillo ja New Orleansin kuumat kadut. Yksityisetsivä John Blacksadin työ on johdattanut hänet kaikkialle, aina varjoisilta kujilta valtaapitävien palatseihin asti. Hän ajautuu tuon tuosta näkemään asuttamansa maailman kauheuden, ja harvoin nämä tarinat saavat onnellista loppua. Maailma on viidakko, ja sielä on villipetojen lait.
Blacksad sattui elämääni juuri tuon yllä mainitun sattuman kautta; jostain tapahtumasta mukaani tarttui tuo mysteerilehtinen, ja siellä näin ensimmäiset ruudut tulevasta suosikistani. Blacksad on yhä yksi kauneimmista sarjakuvista joita olen ikinä lukenut, kiitos taiteilija Juanjo Guarnidon, joka toimi 1990-luvun lopussa Disneyllä hahmoanimaattorina- hänen ansioluettelossaan on mm. Sabor Tarzanista, Hades Herculesista ja Helga Atlantiksesta. Näen näitä kaikkia Guarnidon taiteessa: Sabor voisi helposti kävellä kadulla Blacksadin kanssa, Hadeksessa näkyy samanlaista tunteiden ekspressiivisyyttä mitä monissa Guarnidon hahmoissa on ja Helga on veistetty samasta pulp/noir-puusta kuten nämä tarinatkin. Tämän lisäksi Juan Diaz Canalesin kirjoitus vie jokaisen tarinan aivan uudenlaiseen ympäristöön ja temaattiseen kontekstiin; ensimmäinen albumi, Kissa Varjoisilta Kujilta, on hyvin klassinen noir-trilleri rikkaiden koskemattomuudesta ja Blacksadin itsensä rikkinäisestä sielusta, Valkoinen Valtakunta käsittelee rasismia, Punainen Sielu McCarthyismia ja menneisyyden syntejä ja niin pois päin. Jokainen albumi on hyvin erilainen tunnelmaltaan ja tyyliltään, mutta Blacksadin tarina niissä on aina mielenkiintoinen ja uusimman albumin (Kun Kaikki Sortuu Osa 1) myötä on ilmassa jo lopun tuntua Blacksadin tarinalle, tavalla tai toisella. Olen palannut näiden kauniiden albumien pariin niin monta kertaa, valitsin yhden albumin pitämälleni sarjakuvalukupiirille käsiteltäväksi ja jos vain löydätte jostain säälliseen hintaan nuo nyt painosta poissa olevat varhaiset albumit niin älkää epäröikö tarttua niihin.
Top 3 eläinhahmot Blacksadissa: Lepakko AY-pomo, gaviaali palkkatappaja ja virtahepo kroonisesti hikoilevana New Orleansilaisena yksityisetsivänä.
3 takana, 9 jäljellä!
Aasa T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti