12 Sarjakuvaa Jouluksi Special, Osa 4

Joku kunnon sarjisniilo varmaan lukee näitä joulukalenterin osia fiiliksellä "hoh hoijjaa onpas tuttua ja turvallista, amerikkalaista supersankarisarjakuvaa, maailman myydyintä mangaa ja eurosarjista jonka kaikki tuntevat, aika tavanomaista". Myönnän, minulla ei ole ehkä maailman uniikein sarjakuvamaku ja tällä listalla ei juuri mitään underground-hittejä ole. Mutta on täällä muutama sellainenkin sarjakuva, josta ei olla kirjoitettu maailman tappiin saakka ja jonka kaikki ja heidän äitinsä ovat lukeneet. Mitäs tästä sanotte, ha haa!

DIE 

Vuonna 1991, Dom viettää syntymäpäiväänsä pelaamalla pöytäroolipeliä kaveriensa kanssa, jonka hänen paras ystävänsä Sol teki hänelle. Tämän jälkeen he katosivat. Kaksi vuotta myöhemmin, he ilmestyivät kuin tyhjästä takaisin, mutta kieltäytyivät kertomasta mitä oli tapahtunut, tai missä Sol on. Domin 43-vuotispäivänä he löytävät pelin uudestaan, ja totuus paljastuu: he viettivät nuo kaksi vuotta pelin sisällä, ja nyt he joutuvat takaisin peliin, ja joutuvat kohtaamaan kaiken jonka jättivät taaksensa. 

DIE on sarjakuva, jonka Kieron Gillen kirjoitti minulle. Te muut saatte lukea sen, mutta se on oikeasti minun. DIE osuu niin moneen laatikkoon asioista joista pidän, että melkein pelottaa: se on fantasiasarjakuva, joka tutkii fantasian ja fantasiatarinoiden eri puolia, se on tarina roolipelaamisesta ja pelaamisesta ylipäätänsä kirjoittajalta, joka ymmärtää pelien syvimmän viehätyksen, se käyttää hyvin kriittistä ja dekonstruktiivista otettaa roolipelien kuten Dungeons & Dragonsin ja erilaisten spefitarinoiden rakenteisiin ja ideoihin ja se on erinomainen tarina oman itsensä löytämisestä pelien kautta. Kaikki hahmot tarinassa on hyvin rakennettuja, aidon tuntuisia ihmisiä joilla on oikeita ongelmia joita heidän pitäisi ratkaista elämässään - masennus, perhesuhteet, terveyshuolet ja niin edelleen - mutta he joutuvat kohtaamaan ne kammottavien metaforien kautta, joka ei ole aina terve tapa kohdata hyvin vaikeita ja aitoja asioita. Mutta metaforat ja pelien tarjoama vapaus voi silti auttaa, kuten se tekee Domille, joka on ollut vuosikymmenien ajan kaapissa siitä kuka hän on, voiden elää omaa totuuttaan vain pelimaailmassa. Transihmisenä, joka pelasi vuosien ajan naishahmoja erilaisissa roolipeleissä ollessaan samaan aikaan sisusti kaapissa, Domin tarina on kouriintuntuvan todellinen. Stephanie Hansin taide on myös erinomaista, ja pidän erityisesti siitä miten hänen maalausjälkensä eroaa todellisen maailman ja fantasiamaailman välillä, luoden kuilun todellisuuden ja fantasian välille. Samalla hän tuo eloon tuon erikoisen, kaoottisen fantastisen maailman ja sen asukkaat. DIE on yksi suosikeistani, koska se puhuttelee minua tarinansa kautta monella tavalla; pidän fantasiasta, pidän dekonstruktioista ja se miten sarja käsittelee sukupuoli-identiteetin löytämistä, sisäistettyä trans- ja homofobiaa sekä traumoja on minulle niin tuttua, että viimeisen albumin lukeminen oli melkein vaikeaa. Se jos joku on hyvän tarinan merkki.

4 takana, 8 edessä!

Aasa T