Joulukuun 17. päivä vuonna 2012, kymmenen vuotta sitten, hyvin monella tapaa erilainen henkilö perusti tämän blogin. Tämä ensimmäinen blogipostaus oli vain ilmoitus siitä, että tällainen on olemassa. Ei, en muista oliko minulla mitään isompaa ideaa nimen suhteen kuin "tuo kuulostaa hauskalta turistimatkalta". Aikaisemmin tämä minulle etäisesti tuttu henkilö oli kirjoittanut blogikirjoituksia muilla alustoilla, mutta ei ikinä saanut niitä oikein lähtemään. Mutta tällä kertaa, hitaasti mutta varmasti, blogi alkoi elämään. Ensimmäisenä vuonna blogissa julkaistiin kuusi tekstiä, ja muutamassa vuodessa tämä luku kymmenkertaistui. Blogin parhaana vuota, 2018, julkastiin yhtä vaille sata tekstiä. Hiljalleen, löytyi blogille oma tahti, tyyli ja jonkinlaisia kiertäviä tekstisarjoja; Arvostaa- sarjan arviot, Valokeilassa- sarjiskatsaus sekä 24 Sarjakuvaa Jouluksi- joulukalenteri. Ensimmäinen elokuva-arvio tuli kuitenkin vasta 2014 - sitä ennen blogissa oli lähinnä sarjisjuttuja ja muutama videopeli-arvio.
2016 alkoi se, mitä itse kutsuisin Suomi-Rivendell-Asgardin moderniteetiksi. Elokuva-arviot alkoivat saavuttaa jonkinlaista hallitua muotoa, aloin kirjoittamaan essee-henkisiä tekstejä hyvin vaihtelevista aiheista ja saavutin hyvän aikaa vakiona olleen julkaisutahdin. Tuolloin saavutin myös 100. blogipostin, ja tuon jälkeen saavutin joka vuosi uuden virstanpylvään, kunnes tahti alkoi taas hidastua. Hidastuminen alkoi virallisesti 2021, kun vuosittaisten blogijulkaisujen määrä tipahti 70:sta 30:een. Onko tälle olemassa joku syy? Olen heittänyt esille erilaisia ideoita; väsymys, huono rahatilanne joka on huomattavasti vähentänyt mahdollisuuttani käydä leffateattereissa, ideoiden puute. Toisaalta tähän aikaan aloin myös kirjoittamaan enemmän verkkomedia Kehrääjään, ja aloin muutenkin suosimaan sitä, että jos kulutan aikaani kirjoittamiseen niin voisin yhtä hyvin saada siitä rahaa. Samalla kun oma aktiivisuuteni väheni, katosi myös lukijat, mikä on luonnollista. Aikaisempina vuosina oli aika normaalia, että arviot ja esseet keräsivät jotain 60-100 lukijan väliltä. Viime vuosina on puolestaan ollut aika hyvä saavutus, jos arvio lyö itsensä yli 60 lukijan rajan. Alin piste oli se, kun syksyllä kirjoittamani pitkä M*A*S*H- postaus saavutti juuri ja juuri 30 lukijan rajan. Aloin myös katsomaan elokuvia tietyllä tapaa eri lailla. Mietin että mikä minun kannattaa käydä katsomassa ja koska, että siitä voisi saada tekstin tehtyä. Olen lykännyt joidenkin suoratoistopalveluiden elokuvien katsomista, koska jos olisin katsonut sen heti, olisin tuntenut velvoitteekseni tehdä siitä myös arvion ja minua ei huvittanut. Aloin määrittämään sitä mitä halusin katsoa blogin sisällön mukaan.
Mitä tehdä, kun joku jota teet käytännössä vain omaksi iloksesi ei enään tuota iloa? Pidät taukoa. No, minä oikeastaan pidän tästä koko ajan taukoa. Lopulta valinta tuli, kun mietin mitä tehdä juhlavuoden tekstin suhteen. On aika lopettaa.
2012-2022
Osalle tämä voi olla yllätys, osalle ehkä ei. Tietyt lopunajan merkit ovat olleet ehkä näkyvissä aktiivisuudessa ja asenteessani. Mutta tosiasia on se, että Suomi-Rivendell-Asgard on tullut tiensä päähän. Tämä on 555. postaus, ja kymmenen vuotta on mielestäni kiitettävä suoritus näinkin haahuilevalle alustalle. Olen yhtä aikaa tässä blogissa ollut leffakriitikko, sarjisbloggari ja kulttuurikommentoija (?). Samalla kuitenkin on tuntunut välillä, että en ole ollut niistä mitään, koska en ole keskittynyt yhteen asiaan kunnolla. Olen kirjoittamisen jokapaikanhöylä, jonka tuotanto on ollut vuosien aikana hyvin vaihtelevaa sisällöltään ja laadultaan. Blogin alkuaikoina kirjoitin enemmän sarjakuvista kuin elokuvista, mutta tämä tasapaino on vaihdellut paljon. Kirjoitin alkuaikoina myös peleistä, mutta se varsinkin on jäänyt taka-alalle. Tämä on ehkä se, mikä on harmittanut minua eniten; pelit ovat mielenkiintoisia mediamuotoja, mutta oma epäaktiivisuuteni pelaaja ei ole antanut minulle paljoa mahdollisuuksia kirjoittaa niistä. Kirjoitin jopa tekstin siitä, miten en koe olevani pelaaja sanan kulttuurillisessa merkityksessä. Pian saan toisaalta kirjoittaa eräästä pelistä hyvin paljon.
Merkittävä tekijä päätöksessä lopettaa oli myös opiskelujeni jatkuminen. Aloitan ensi vuonna Tampereen yliopistossa tohtorikoulutettavana, ja alan kirjoittamaan väitöskirjaa pelien maailmanrakennuksesta. Samalla jatkan yhä Kehrääjän kulttuuritoimituksen vastuutoimittajana, ja näiden väliin on vaikea kuvitella uutta aktiivisuuden puuskaa blogiin. Tulen tutkimaan, suunnittelemaan ja kirjoittamaan käytännössä työkseni kokopäiväisesti, ja muiden harrastuksien ohella en usko, että jaksan kirjoittaa myös vapaa-ajalla samalla tavalla kuin ennen. Olen hyvin innoissani väitöskirjan tekemisestä (vielä) ja odotan innolla, että saan julkaista tieteellisiä artikkeleita kansainvälisissä julkaisuissa. Minulla on myös ideoita Kehrääjän tekstien suhteen, ja ne ovat minulle hyvä kuukausittainen tulonlähde, jossa voin yhä kirjoittaa samoista asioista joista olen kirjoittanut 10 vuotta; elokuvat, sarjakuvat ja yleinen kulttuurikommentaari. En kuitenkaan usko, että lopetan kokonaan omille alustoilleni kirjoittamisen: olen viimeisen vuoden aikana kirjoittanut Medium- sivulleni englanniksi - tähän mennessä lähinnä Warhammerista - ja se tulee toimimaan alustana höyryjen päästelylle ja satunnaisille ideoilleni. En koe Mediumiin kirjoittamisesta samanlaisia paineita tai stressiä kuin tänne, ja se on tänä vuonna ollut mukava alusta kokeilla jotain hieman erilaista.
Tämä kuulostaa ehkä siltä, että oma mielipiteeni Suomi-Rivendell-Asgardista on negatiivinen. On totta että on monia tekstejä joita en enään allekirjoita, liian monessa seisoo väärä nimi kirjoittajan kohdalla (joskus jopa otsikossa) ja ideasamponi alkaa tuntua tyhjältä. Mutta palaan toisaalta omien tekstieni pariin usein, ja tykkään lukea uudestaan niitä. Joidenkin kohdalla tulee ideoita siitä, mitä olisin voinut tehdä eri lailla, mutta aika monen kohdalla tunnen jopa pientä ylpeyttä siitä mitä olen kirjoittanut. Oman tuotannon lukeminen voi olla stressaavaa ja jopa myötähäpeää tuottava kokemus, mutta se voi myös olla hyvä vastalääke huijarisyndroomalle ja kirjoittajan blokille. Vaikka tahtini on hidastunut viimeisen parin vuoden aikana, olen myös mielestäni kirjoittanut blogin historian parhaimpia tekstejä tänä aikana. Blogi ei ole katoamassa minun toimestani mihinkään, eli kaikkia vanhoja tekstejäni voi käydä lukemassa tulevina vuosina täysin vapaasti. Suosittelen kuitenkin että ette mene vuotta 2016 pidemmälle. Kenenkään ei tarvitse lukea Aasan Varhaista Tuotantoa.
Parhaat & unohdetut
Okei, on hyvä harrastaa aina vähän retrospektiota ja katsoa taaksepäin näihin teksteihin. Kunnioittaen blogin historiaa, on aika kasata hieman statistiikkoja kasaan ja tehdä numeroituja listoja!
Top 5 luetuimmat tekstit 2012-2022
Tämä on vähiten mielenkiintoinen lista, joten aloitetaan sillä. Joskus julkaisu lähtee elämään omaa elämäänsä ja kiertämään jonkun postatessa sitä eteenpäin pois omasta sosiaalisen median piiristäni. Näistä monet ovat arvioita, joka on hieman tylsää koska itse halusin aina että pidemmät tekstini saisivat suurempaa huomiota. Huom! Kirjoittajan nimi muutettu otsikosta vastaamaan todellisuutta. Tämä huomioiden:
5. Aasa Arvostaa: Thor: Ragnarok (278) - 2017
Thor: Love and Thunderin lievän lässähdyksen jälkeen on ehkä vaikea muistaa kuinka iso juttu Thor: Ragnarok oli ilmestyessään 2017. Oli vaikea mennä yhtään mihinkään verkossa ilman, että törmäsi porukkaan puhumassa elokuvasta tai jakamasta meemejä tai klippejä siitä. Tämä suosio nähtävästi reflektoitui myös blogiin, tämän ollessa koko bloggaushistoriani toiseksi luetuin arvio ikinä.
4. Ja nyt, tarpeeton puolustus The Last Jedille (364) - 2019
Juuri ennen kuin Star Wars: Rise of the Skywalker ilmestyi, päätin kirjoittaa käytännössä toisen arvion parhaasta Star Wars- elokuvasta. "Tarpeeton puolustus" tuli siitä, että vaikka elokuva oli päällisin puolin hyvin polarisoiva, oli se massiivinen menestys ja kriitikot rakastivat sitä. Halusin tekstissä nostaa esiin yleisiä kritiikkejä elokuvaa kohtaan ja kohdata ne reilusti elokuvan sisällön kautta. Ja selkeästi en ollut yksin, koska monet vastasivat tekstiin positiivisesti ja sitä jaettiin suhteellisen ahkerasti.
3. Deadpool ja Minä (369) - 2016
Syy on yksinkertainen: bränditunnistettavuus. Deadpool on suosittu hahmo, Deadpool-elokuva oli juuri tullut ulos ja oma kantani hahmoon oli varmaan virkistävän poikkeava loputtomien Deadpool-meemien ja hehkutusten meressä. En kuitenkaan ihan seiso tämän tekstin takana enään, olen kirjoittanut paljon paremmin myöhemmin ja vaikka en ole mikään Deadpool- fani vieläkään, on kantani hahmoon huomattavasti pehmeämpi kuin tuolloin.
4. So about that amazon costume thing... (484) - 2017
Ah, twitter-kohu jonka ansiosta nimeni mainittiin Hollywood Reporterissa ja Timesissa. Villejä aikoja. Myös, toinen kahdesta englanniksi kirjoittamastani blogitekstistä tällä alustalla. Tämän suosio on ilmiselvää ja jos haluaa nähdä vilauksen tuon hetken vibasta minun twitter-mentioneissani niin menkää katsomaan tekstin kommenttikenttää.
5. Aasa Arvostaa: Rendel (1,76k) - 2017
Minua ärsyttää, miten tämä on pysynyt luetuimpien tekstien ykkösenä. Se ei ole kovin hyvä arvio, en seiso sen takana enään juuri lainkaan ja syy miksi se on niin suosittu on yksinkertainen; elokuvan käsikirjoittaja näki sen, jakoi eteenpäin ja kuulemma se kävi kääntymässä tuotantoryhmän viestikanavilla joten tässä sitä ollaan. Typerän isolla erolla kaikkiin muihin seisoo teksti jota en halua itse edes lukea enään. Sellaista bloggaus välillä on.
Tekstit jotka ansaitsivat parempaa
Nimi on itsensä selittävä, nämä ovat tekstejä joista itse pidin todella paljon ja toivoin, että ne olisivat saaneet enemmän lukukertoja.
Minä pidin tästä tekstistä paljon, ja vaikka sarjan katsominen ei varsinaisesti ollut työtä, niin teoriassa sen taustatyöhön meni niin paljon aikaa että minua harmitti, että se juuri ja juuri rikkoi 30 lukukerran rajan. Yliarvioin kai sarjan tunnettavuuden tai kiinnostavuuden, mutta pidän tuosta tekstistä paljon ja toivoin ehkä että joku olisi alkanut katsomaan sarjaa Disneyplussasta sen takia.
400. blogipostaus! - 2019
Syytän tästä osittain huonoa nimeä. Tuo on hyvin faktuaalinen nimi, mutta myös ihan helvetin tylsä. Tekstissä itsessään listaan 2010-luvun parhaimmat elokuvat- tai se oli tarkoitus, kunnes teksti muuttui pohdinnaksi siitä, millaisista elokuvista pidän ja miten tällaisia listoja tehdään. Nimeän siinä lopulta 70 elokuvaa josta pidin todella paljon, ja pohdin syitä miksi pidän niistä ja miten vaikeaa niiden laadullinen erottelu on. Tämä ei saanut varsinaisesti huonoja lukukertoja, mutta aika keskinkertaisesti aiheesta ja isosta numerosta huolimatta.
Top 5 suosikkitekstini 2012-2022
Let's mennään. Nämä ovat ne tekstit joista olen eniten ylpeä ja jotka onnistuivat mielestäni parhaiten; ne omaavat jonkinlaisen rakenteen, niillä on selkeä teesi ja saan asiani kerrottua hyvin.
Ah yes, the eggiest text I have ever written. Pidän tästä yhä, koska se tekee kaksi asiaa mielestäni hyvin: kertoo Dungeons & Dragonsin media-adaptaatioiden historiasta suhteellisen kattavasti, ja samalla valoittaa omia kokemuksiani roolipelien parissa ja mitä ne merkitsevät minulle. Olen kirjoittanut fantasiasta niin monta kertaa että aloin olla 2019 aika hyvä siinä jo.
Viimeinen asia, jota J.K. Rowlingin kirjoitukset ovat ikinä minussa inspiroineet. Tähän aikaan nousi ensimmäisen kerran kunnolla julkiseen keskusteluun (ainakin omassa kuplassani) ammattimaisen transfoobikko Rowlingin ajatukset sukupuolivähemmistöistä, ja tämän ympärillä käyty keskustelu inspiroi minua kirjoittamaan aiheesta joka minua kiinnostaa paljon: Roland Barthesin tekijän kuolema (death of the author). Käyn tekstissä läpi tätä ilmiönä monesta lähtökohdasta ja käsittelen omaa kokemustani kirjoittajan kanssa jonka töistä pidän, koska ennen kaikkea olen objektiivinen ja loputtoman viisas kirjoittaja ilman henkilökohtaisia ennakkoasenteita.
Tämä on työläimpiä tekstejä, koska päinvastoin kuin M*A*S*H*:in kanssa jonka pitkä katsomisputki oli nautittava kokemus, X-Men elokuvasarjan läpikatsominen oli paljon tuskallisempi projekti, koska se sisälsi elokuvia kuten X-Men: Dark Phoenix, ja X-Men Origins: Wolverine. Mutta työ oli sen arvoista, koska käyn läpi tekstissä about kaikki Ryhmä-X:ään ja mutantteihin liittyvät ajatukseni, mielipiteeni ja näkemykseni. Se on hyvin pitkä mutta myös hyvin tyhjentävä lukukokemus.
Tässä tekstissä käsittelin supersankarisarjakuvaa, jossa alkuperäisen sankarin tilalle tulee synkempi versio. Tällaiset sarjakuvat ovat harvemmin minun mieleeni, mutta Superior Spider-Man seuraa lähimmän edeltäjänsä, DC:n Knightfallin jalanjäljissä ja on mielenkiintoisen vaihtoehtoisen verkkoveijarin tarkastelun lisäksi argumentti itse itseään vastaan. Tällaisiin tarinoihin törmää tämän tästä ja usein niitä luetaan hyvin pintapuolisesti, ja oli hauskaa avata auki hyvää sarjakuvaa ja sen paikkaa osana supersankarimedian dekonstruktiota.
Pidän monista videopelejä käsittelevistä teksteistäni, koska puhun videopeleistä suhteellisen harvoin ja ne ovat mielenkiintoisia aiheina kirjoittaa. Tässä tekstissä sain puhua Mass Effect 3:sta ja miksi pidän siitä kokonaisuutena, ja idea syntyi loputtomien keskustelujen jälkeen joihin aina kuului se, että joku sanoi kuinka loppu on huono. Mass Effect 3 antoi myös tilaisuuden puhua peleistä taidemuotona, joka on hieman loppuunkaluttu aihe, mutta itse käsittelin tätä aiheena ensimmäisen kerran kunnolla tässä tekstissä. Aihe on yhä jokseenkin kontroversiaalinen Pelaajien keskuudessa, joten se on myös pitänyt itsensä mukavan ajankohtaisena.
Terve, ja kiitos kaloista
No niin, tässä sitä sitten ollaan. Lopussa. Olen tavannut sanoa monista elokuvista, kirjoista ja sarjakuvista yhtä asiaa; parhaat asiat yleensä loppuvat. En halunnut että Suomi-Rivendell-Asgard hiipuu unohdukseen oman energiani ja kiinnostukseni harhaillessa pois, ja sitten lopettaisin hommat kun vain kourallinen tuttuja enään lukisi näitä juttuja. En voi sanoa että lopettaisin nytkään millään huipulla, tuo hetki oli joskus pari vuotta sitten, mutta lopetan omilla termeilläni ja miten haluan. Mieleni harhailee tätä kirjoittaessa kahteen lopetukseen; Hellboy in Hellin lohdullinen iäisyys, jossa koko elämänsä kamppailut Hellboy saa rauhan yksinäisyydessä, ja kaikki on ohitse, sekä Legend of Zelda: Link to the Past- sarjakuvan loppu, jossa maailma ei pysähdy Ganondorfin kuolemaan; elämä jatkuu omalla radallaan. Molemmat tuntuvat tavallaan osuvalta tähän. Joskus asiat vain loppuvat, ja se on sitten siinä. Toisaalta taas kaikki jatkuu, ja tulevaisuus on yhä edessämme. Alla on linkkejä alustoille, joille jatkan kirjoittamista, ja toivon että seuraatte niitä jos minun tyylini ja näkemykseni kiinnostavat.
Olen tehnyt paljon töitä Suomi-Rivendell-Asgardin eteen. Tuttavani sanoi, että voin laittaa tämän CV:seeni, koska olen tätä kautta oppinut tuottamaan sisältöä ilman resursseja. Toki minulla oli Patreon, mutta ei se minua juuri ikinä taloudellisesti auttanut (mutta iso kiitos silti kaikille jotka minulle antoivat rahaa sitä kautta!). Olen oppinut kirjoittamisesta, medianalyysista, kriitikon työstä ja kehittänyt omia kriittisiä työkalujani ja löytänyt oman ääneni tätä kautta. Olen saanut mahdollisuuksia puhua tapahtumissa supersankareista ja olen kahdesti ollut vieraana Ylen Kirja vs Leffa- podcastissa Suomi-Rivendell-Asgardin ansiosta. Tämä on ollut paikka jossa olen voinut avautua minua askarruttavista asioista, jakaa mielipiteitäni kriitikkona sekä kertoa minusta mielenkiintoisista sarjakuvista ja elokuvista jotka muuten voisivat jäädä tutkan alapuolelle osalta. Olen ylpeä tekemästäni työstä, mutta mikään tästä ei olisi ollut mahdollista ilman teitä. Yksi syy miksi tein tätä oli se, että vaikka nautin monista englanninkielisistä bloggareista ja tubettajista jotka kirjoittivat ja kertoivat samanlaisista aiheista kuin minä, halusin nähdä samanlaista sisältöä suomeksi. Halusin tarjota sekä itselleni mahdollisuuden tehdä tällaista sisältöä että tarjota lukijoille mahdollisuuden tutustua popkulttuurin eri osa-alueisiin suomeksi. Toivottavasti tästä on ollut teille yhtä paljon iloa kuin siitä on ollut minulle.
On aivan liian monta, jota voisin kiittää nimeltä, joten haluan sanoa vain kaikille koko sydämeni pohjasta: kiitos, ja toivottavasti tapaamme toisaalla.
Aasa Halla Aurora Timonen
17.12.2022.
Kiitos tästä vuosikymmenestä!
VastaaPoista