24 Sarjakuvaa Jouluksi, osa 7

Nyt kun on Itsenäisyyspäivät juhlittu, voidaan taas palata takaisin arkiseen aherrukseen, sekä perusasioiden äärelle tässäkin blogissa. Olemme nyt käyneet läpi sarjakuvissa postmodernia satiiria, aikamatkustusta, Aku Ankkaa, avaruusoopperaa, kauhua ja kotimaista. On siis luonnollista, että nyt käännämme katseemme taas uuden genren pariin- nimittäin fantasian:

Nimona

Paha tiedemies-ritari Ballister Blackheart saa tahtomattaan itselleen apurin nimeltä Nimona. Nimona on rämäpäinen muodonmuuttaja, ja yhdessä Ballister ja Nimona alkavat juonia juoniaan Kuningaskunnan pään menoksi. Heitä vastustaa ritari Sir Ambrosius Goldenloin, Ballisterin arkkivihollinen. Mutta on Ballister pahikseksi kovin asiallinen, järjestelmällinen ja armollinen, ja Goldenloin sankariksi aikamoinen ääliö. Mitenkä asiat oikeasti ovat?

Nimona on kaksinkertaisen Eisner-palkitun Noelle Stevensonin nettisarjakuvaan perustuva sarjakuvaromaani, joka toimii hyvin perinteisenä fantasiaseikkailuna, mutta myöskin dekonstruktiona sellaisesta. Se on paljolti hyvä-paha-binäärisen järjestelmän hiljaista ajasaloa, kun sankarit ja konnat liikkuvat alati harmaan moraalin alueella. Ballisterin imago superrikollisena ja pahana tiedemiehenän piilottaa tämän tarkoituksen romahduttaa monarkia ja fasistinen Järjestö, joka vetelee naruja taustalla, mutta hän käyttää siihen suuremmissa määrin rikollisia keinoja. Nimona itse on villi kortti tässä tarinassa; joko uskomattoman traaginen ja päähänpotkittu hahmo, tai väkivaltainen ja "todella paha" konna. Nimonan kevyt ja lennokas taide antaa kuvan lapsekkaasta fantasiaseikkailusta, mutta pinnan alla on pistävän hauska, fantasia-ja supersankaritropeja parodisoiva ja dekonstruktoiva eepos sankareista, pahiksista ja maailmasta siinä välissä.

7 takana, 17 edessä!

Atte T     

24 Sarjakuvaa Jouluksi, osa 6

Hyvää Itsenäisyyspäivää! Satavuotias Suomi on hieno asia, vaikka tämän vuoden eri juhlistukset ja #suomi100 -kampanjat ovat olleet hyvin vaihtelevan tasoisia tähän mennessä. Sarjakuvapuolella on Suomen juhlavuotta huomioutu verrattain vähän. Enkä ole oikein tänä vuonna ehtinyt paneutua uusiin julkaisuihin, yhtä lukuunottamatta. Raatteen Tie olisi hyvinkin tähän päivään sopiva teos esitellä, mutta olen tehnyt siitä jo arvostelun kerran, linkki siihen on tässä: skädäm.

Mitäs tänään sitten? Jotain kotimaista? Öööh...tuota...ahaa, no nyt tiedän! Suomi täyttää sata vuotta, ja kansalliseeppoksemme on jäänyt rikollisen pienelle huomiolle:

Kullervo

"Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi

sai tuosta elelemähän alla varjon vanhempien; 

ei saanut älyämähän, miehen mieltä ottamahan, 

kun oli kaltoin kasvateltu, tuhmin lasna tuuiteltu

luona kalton kasvattajan, tuon on tuhman tuuittajan."

Marko Raassinan Kalevala-aiheiset sarjakuvat ovat mielenkientoinen tuote. Ulkonäöltään nämä vaikuttavat lapsille suunnatuilta satuversioilta, mutta kuinka kukaan siirtää Kullervoa mitenkään lapsiystävälliseen ympäristöön? Vastaus on, ei mitenkään, ja Kullervo ei sitä yritäkkään. Se yhdistää hyvin Raassinan tyylin kepeyden tasapainottajana tekstin synkkyyteen, ja lopputulos on yllättävän leppoisa teos, varsinkin alku-ja keskivaiheilla. Mutta lopussa, kun Kullervon tarinan teema ja opetus saavuttavat synkän, lähes lohduttoman kliimaksinsa, ei Raassina säästele ketään. Tällainen teos voisi helposti kärsiä rajuista tunnelmanmuutoksista, mutta jotenkin kokonaisuus toimii, alusta loppuun asti. Kalevalan tarinoita on adaptoitu sarjismuotoon ennenkin, mutta Kullervo on uniikki teos joka voi helposti toimia esittelynä Kalevalaan nuoremmille lukijoille, vaikkei se lasten sarjakuva varsinaisesti olekkaan.

6 takana, 18 edessä!

Atte T

24 Sarjakuvaa Jouluksi, osa 5

Eilen oli tarjolla ei-supersankarisarjista Marvelilta, tänään vuorostaan DC:ltä- tai tarkemmin Vertigolta. Vertigo on DC:n nimike, jonka alla se julkaisee enemmän aikuiseen makuun suunniteltuja sarjoja; kauhu on varsinkin usein käytetty genre Vertigon julkaisuissa. Ja kauhua on tarjolla tänäänkin:

Clean Room 1: Immaculate Conception

Honest World-säätiö on parannuksen ja self-help-kultin yhdistelmä, jonka johtajan Astrid Muellerin sormien päässä pyörii julkkiksia ja superrikkaita. Toimittaja Chloe Pierce päättää tutkia lopullisesti mitä Mueller oikeasti tekee, kun tämän poikaystävä ampuu itsensä Muellerin kirjan luettuaan. Onko Muellerin laitos pelkkää halpaa hypnotisointia ja hyväksikäyttöä, vai onko Puhtaan Huoneen sisällä jotain pahempaa ja luonnotomampaa...

Gail Simonen ja Jon-Davis Huntin uusi aluevaltaus on kauhusarjis Clean Room, joka yhdistää elementtejä Stephen Kingin ja Clive Barkerin kauhutyylistä, ja lopputulos on groteski ja hieman roskakirjallisuuteen nojaava pläjäys. Se pitää lukijan varpaillaan hirvittävyyksien aitouden suhteen hyvän aikaa, ja ei paljasta ensimmäisen kirjan aikana kaikkia korttejaan- Muellerin motiivit, yliluonnollisten asioiden...luonto tai Puhtaan Huoneen funktio ovat kaikki vielä salaisuuksia tulevan suhteen. Traumoista, seksuaalisuudesta ja psykosomaattisista ilmiöistä kertova Clean Room 1: Immaculate Conception on hyvin raju, karmiva ja yllättävä teos joka menee luku luvun jälkeen yhä oudoimpiin sfääreihin.

5 takana, 19 edessä!

Atte T

24 Sarjakuvaa Jouluksi, osa 4

Tämänpäiväinen sarjakuva ei ole supersankarisarjis, vaikka sen onkin julkaissut Marvel. Mutta kuten melkein kaikki hyvä nykyään, sekin kuuluu Disneyn suunnattomaan tuoteperheeseen. Ja jos Disney ostaa Foxin, tulee tämä tuoteperhe laajentumaan entisestään, mistä en ehkä itse iloitse kauheasti. En ole monopolien ystävä. Toki Disney on tehnyt paljon hyvää ostamillaan tuotteillaan, kuten esimerkiksi Tähtien Sodalla:

Doctor Aphra vol 1: Aphra

Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa...galaksissa, joka on täynnä muinaisia temppeleitä, kaupunkeja ja sivilisaatioita, eikös? Jonkun pitää kaivaa esiin nämä muinaiset artefaktit ja muinaisjäänteet, ja kerätä tieto muinaisilta kulttuureilta...ja kääriä samalla kasaan hieman rahaa, tietysti. Hän on Tohtori Aphra, ja galaksi on hänen osterinsa.

Piditkö Rogue One-leffan vähän synkemmistä päähenkilöistä ja maanläheisemmästä tarinasta? Haluaisitko Star Wars-tarinan joka ei liity mitenkään Skywalkereihin tai edes Kapinaliiton ja Imperiumin sotaan? Onko droidit aika nähty juttu, ja haluaisit jotain uutta siltä rintamalta? Entäs vaihtoehtoinen jedihistoria? Jos kaikki, tai edes osa, kuulostaa hyvältä, on Doctor Aphra sinua varten. Kieron Gillenin Darth Vader-sarjakuvista syntynyt Aphra on avaruus-arkeologi joka etsii kalliita ja harvinaisia artifakteja ja myy ne sitten eteenpäin, yhdessä velkojansa Krrsantan Mustan ja murhaajadroidien 0-0-0 ja BT-1 kanssa. Doctor Aphrassa on hauskan letkeä meno päällä, jota koristaa paikka paikoin musta huumori ja ronski väkivalta, tarjoten erilaisen kuvan Tähtien Sodan maailmaan erikoisten päähenkilöiden kautta. Aphra itse on mainio, mutta murhaajadroidit 0-0-0 ja BT-1 varastavat shown joka kerta. Ja kuvittajalegenda Kev Walkerin kynänjälki on, kuten aina, mukavaa katseltavaa. Doctor Aphra 1: Aphra on hyvä alku arkeologi-antisankarin seikkailuihin, jota suosittelen kaikille niille jotka kaipaavat jotain uutta Tähtien Sodalta.

4 takana, 20 edessä!

Atte T

Ps: 

24 Sarjakuvaa Jouluksi, osa 3

Kiire ei odota ketään, ei varsinkaan tätä joulukalenteria! Uutta sarjakuvaa kierrokseen niin kuin olisi jo!

Tykkäättekös te Aku Ankasta? Hyvä! Entäs Mikki Hiirestä? Hyvä sekin, sillä tässä on vähän molempia:

Mikin Hulluimmat Seikkailut

Roope-Sedän rahat on kadonneet! Mikki & Aku kutistuvat mikroskooppisiksi, ja epäilevät kaiken takana olevan joku kutistussäteen kanssa! Atlantis! Avaruus! Jättiläishämähäkkejä pienoiskoossa! Mikään ei ole liian hullua tässä kirjassa.

Okei, backstory: sarjakuvataitelijat Lewis Trondheim ja  Nicolas Keramidas löysivät kirpputorilta 44-osaisen vanhan sarjakuvasarjan nimeltä Mickey's Quest, joka oli jatkotarina jota julkaistiin Yhdysvalloissa 1962-1969. Tämä, kuten niin monet muut tuon ajan sarjakuvista, oli kadonnut ajan syövereihin ja pois mielestä. Trondheim ja Keramidas keräsivät lehdet kasaan, ja käänsivät ja restauroivat niin paljon kuin vain voivat. Kokonaisuus ei ole eheä eikä tee juurikaan järkeä, mutta Aku & Mikki-tarinana se on täynnä mielikuvitusta, erikoista huumoria joka ei muistuta modernia Akkari-vitsailua lainkaan ja taide on myöskin erilaista ja erittäin yksityiskohtaista ja viihdyttävää. Mikin Hulluimmat Seikkailut on jotenkin tuore ja erilainen näkemys Akun ja Mikin seikkailuista suoraan 60-luvulta.

3 takana, 21 edessä!

Atte T

24 Sarjakuvaa Jouluksi, osa 2

Toinen päivä Joulukuuta, toinen sarjakuva kierrokseen! Kun aiemmin tänä vuonna olin Worldconissa, missasin mahdollisuuden osallistua Hugo-palkintojen jakotilaisuuteen. Ei siinä mitään, porukkaa oli paljon jonossa ja en tiedä olisinko jaksanut moista ruljanssia siinä vaiheessa reissua. Ja jälkikäteen varsinkin olin tyytyväinen ratkaisuuni, sillä parhaan sarjakuva-albumin palkinto meni mielestäni väärään osoitteeseen. Ei voittaja huono ollut, mutta ei se kyllä ihan Paper Girls ollut.

Paper Girls

1988, Halloweenin jälkeinen yö. 12-vuotias Erin Tieng jakaa sanomalehtiä Clevelandissa, kun hänet pelastaa arveluttavilta teinipojilta kolme muuta lehdenjakajaa; Tiffany, Mac ja KJ. Halloweenin outoksien varalta he jatkavat lehtien jakamista yhdessä, kunnes paljon oudommat tapahtumat alkavat muuttamaan heidän elämäänsä, tulevaisuuttaan ja koko maailman kohtaloa.

Paper Girls on Brian K. Vaughanin, megamenestys Sagan luojan uusi sarja, joka keskittyy lapsuuden ja teini-iän väliseen kynnykseen. Siinä on isoja ja hauskoja scifi-ideoita, varsinkin aikamatkustuksen suhteen, mutta sen keskiössä on juurikin kasvaminen, sukupolvikysymykset ja identiteetti. Ja kun tapahtuma-aikana on 80-luku, kylmän sodan ajatukset tulevaisuudesta ovat myöskin esillä tarinassa. Erin, Tiffany, Mac ja KJ ovat myös kaikki erilaisia ja tunnistettavia hahmoja, joidenka keskinäiset kemiat ovat hauskoja seurata. Paper Girls on hauska, täynnä käänteitä ja yllätyksiä sekä tunteellista tarinankerrontaa. Ja Cliff Chiangin ja värittäjä Matt Wilsonin saumaton yhteistyö tekee kokonaisuudesta vielä kauniin näköisen. Jos Stranger Things oli sinun juttusi, Paper Girls on myös sinua varten.

2 takana, 22 edessä!

Atte T

24 Sarjakuvaa Jouluksi, osa 1

Ho ho ho indeed.

Ja niin on taas vuosi kulunut viime kerrasta, ja joulu se vain lähestyy vääjämättä. Ja kuten traditio määrää, on aika taas puhua sarjakuvista- tarkemmin sanottuna 24 sarjakuvasta. Kyllä, vanhaan tuttuun tapaan käyn lävitse Joulukuussa 24 sarjakuvaa, yhden per päivä. 12 ensimmäistä ovat jälleen ei-supersankaritarinoita, ja viimeiset 12 ovat supersankaritarinoita vuorotellen DC:ltä ja Marvelilta. Viimeinen (aattoillan tietysti) sarjakuva on joulu-aiheinen. Business as usual. Kaikki postaukset tullaan tägäämään "joulu" tunnisteella, jonka kautta voi myös selailla aikaisempien vuosien sarjakuvia.

Polkaistaanpa sitten tämä moottori käyntiin ensimmäisellä sarjakuvalla. Laulakaa kanssani, lapset:

"Flintstones, meet the Flintstones, they're modern stone age family~"

"From the town of Bedrock, they're a page right out of history~"

The Flintstones vol 1

Kivisten ja Sorasten perheet elävät Kivikylässä kaikessa rauhassa, nauttien modernin kivikautisen yhteiskunnan iloista ja riemuista; kuten kapitalismin tuomista sodista ja ahdistuksesta. Mutta ei huolta, ainahan voit mennä markettiin ja ostaa romua jota et tarvitse, katsoa TV:tä ja unohtaa kaiken. Yabba-dabba-doo?

Mark Russelin ja Steve Pughin  The Flintstones oli aikamoinen lukukokemus. Mitä tehdä niinkin vanhalla ja aikakauteensa sidotulla tuotteella kuin Kiviset ja Soraset? Vastaus; tuo se härskisti nykyaikaan, kontekstualisoimalla koko "moderni kivikautinen perhe" tähän päivään. Retu Kivinen tekee yhä töitä louhoksella, mutta on uralleen jumittunut perustyöläinen joka ei löydä iloa työstään. Hän ja Tahvo Soranen käyvät sotaveteraanien istunnoissa ja kokevat häpeää osallisuudestaan merkityksettömään, mutta veriseen sotaan. Retu ja Vilma pohtivat avioliittonsa tilannetta. Ja kaikki tämä on verhottu mustaakin mustempaan huumoriin joka tuntuu tulevan jostain Edgar Wrightin ja Rick and Mortyn välimaastosta. Mutta kaikessa on myös sydän mukana, eikä The Flintstones ole pelkkää eksistentialistista pohdiskelua, vaan hauskoja ideoita, kunnon huumoria ja terävää satiiria modernista yhteiskunnasta. Kaiken tämän lisäksi Steve Pughin taide on todella ensiluokkaista. Tämä on lause, jota en olisi uskonut että kirjoitan tänä vuonna:

The Flintstones on vuoden parhaimpia sarjakuvia.

1 takana, 23 edessä!

Atte T