24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 24

Ja näin ollaan taas saavuttu joulukalenterin viimeisen sarjakuvan pariin. Joulukuu meni yhdessä sujauksessa (kuten koko vuosi), ja Suomi-Rivendell-Asgard menee taas muutaman päivän joululomalle. 28. päivä on vuorossa taas vuoden parhaimpien elokuvien Top 5- listan vuoro,  ja kuun viimeisenä päivänä pistämme vuoden perinteisesti pakettiin kulunutta vuotta käsittelevällä blogitekstilläni. Tänään kuitenkin vielä sarjakuvia: Ehdottomasti aina tämän kalenterin vaikein osuus on 24. päivän jouluaiheinen sarjakuva. Maailmassa on sarjakuvia niin paljon että minulta ei aiheet lopu ihan heti, mutta jouluisia sarjakuvia, varsinkin hyviä joulusarjakuvia, on erittäin rajattu määrä. 

Vielä yksi varsin hyvä löytyy varastosta, onneksi:

Hellboy: Krampusnacht

Tarina: Itävalta, 1979. Hellboy saapuu pieneen kylään, jossa vanha mies aiheutti kirkossa kaaosta nostamalla jouluhartaudessa jokaisen kirkon penkin kattoon. Lumisessa metsässä yksinäisten ja hylättyjen lelujen polku johtaa Hellboyn miehen tupaan, ja hänellä on vain yksi pyyntö maailman kuuluisimmalle hirviöiden metsästäjälle.

Hellboyn pitkälle taipaleella on mahtunut kiitettävä määrä joulutarinoita; tunnetuin näistä on ehkä Christmas Underground, ja Eisner- palkittu Krampusnacht jatkaa tämän asettamaa uraa jossa jouluisat hahmot ja myytit yhdistyvät Hellboylle tyypilliseen goottilaiseen synkkyyteen. Hellboyn kohtaaminen vanhan miehen kanssa on asiaan kuuluvan arvoituksellinen, samoin tämän todellinen luonne ja mahti pysyy kevyen verhon alla hienosti tarinan läpi. Vieraileva taitelija Adam Hughes tuo kuitenkin synkkään tarinaan myös lämpöä tyylillään, ja erityisesti pidin tarinan lopussa olevasta "joulualbumista" jossa nähdään valokuvien kautta Hellboy viettämässä joulua niin lapsena kuin aikuisena. Hellboy: Krampusnacht ei ehkä ole kovin jouluinen tarina, mutta kyllä jokaiseen aattoiltaan kuuluu yksi kummitustarina, ja tämä on siihen tarkoitukseen sopivan karu, kylmä ja eurooppalaisen vanhanaikainen, jossa muinainen olento haluaa ikuisen ketjunsa katkeavan ja saavansa vihdoinkin rauhan. Kuten Terry Pratchettin loistavassa joulutarinassa Karjupukki Valkoparta sanotaan: "Very oldest stories are, sooner or later, about blood." Nykyään hyvin siloitettlut ja kiillotetut myytit ja tarut sekä sadut omaavat usein paljon vanhemman alkuperän. Joulupukin alkuperäksi tykätään laittaa Pyhä Nikolaus, mutta hänessä on myös mukana oiva annos Odinia ja vauhkon ajojahdin myyttiä. Krampusnacht elää ja hengittää tästä ideasta, jossa todellisuus ja taru, sen nykymuoto ja menneisyys sotkeutuvat keskenään. Bonuksena tarinassa on tietysti myös se, että siinä mainitaan erikseen suomalainen Joulupukki sen Rare Exports- muodossa, mikä on aina hauskaa joskin ei kovin mytologista tarkkaa. Krampusnacht onkin oivan synkkä päätös tälle joulukalenterille, muistaen sen mihinkä ylikaupallinen ja paremman sanan puuttesa amerikkalaistettu jouluperinne omaa pohjansa.

"That's a pretty weird tale for christmas..."

Kiitoksia taas kaikille lukijoille ja Turun Sarjakuvakaupalle ahkerasta blogitekstien jakamisesta. Toivottavasti täältä löytyi uutta luettavaa joko vuoden loppuun tai ensi vuotta silmälläpitäen. Nyt on aika hiljentyä hetkeksi, ja me näemme taas pyhien jälkeen. Hyvää Joulua, Yulea tai mitä ikinä sitten juhlittekaan tai olette juhlimatta!

what does comic book sound like

Aasa T

24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 23

 Eilen mainitsin, että ainoat Marvelin supersankarisarjakuvat joita luen jotenkin aktiivisesti ovat Immortal Hulk ja Ms. Marvel. Willow G. Wilsonin erinomainen rupeama Neiti Ihmeen kirjoittajana on päättynyt, mutta olen yhä pysynyt lukijana sillä puikoissa on erittäin osaava kaveri:

Magnificent Ms. Marvel

Tarina: Kamala Khanin kotikenttä New Jersey on tullut tutuksi, ja Neiti Ihme on tullut sinuiksi kotiseutunsa sankarina. Mutta miten häneltä sujuu seikkailut ulkoavaruudessa, miten hän pärjää perheessä olevan tragedian kanssa ja mitä tämä puhe hänen asemastaan "Valittuna Sankarina" oikein on?

Ah, the ultimate superhero power fantasy: hot alien boyfriend.

Perinteiseen nykysarjakuvien tapaan Ms. Marvelin kirjoittajan vaihtuessa numerot nollattiin, ja uusi kirjoittaja aloitti taas sarjan niin sanotusti alusta. Onneksi kirjoittaja on eilen hehkutettu Saladin Ahmed, joka vie Kamalan ja lukijan pois molempien mukavuusalueelta enemmän kosmisessa seikkailussa. Neiti Ihmeen hahmon juuret ovat avaruusseikkailuissa, joten oli vain ajan kysymys koska tämän manttelin uusin kantaja pääsee myös seikkailemaan muukalaisten asuttamilla planeetoilla, ja Ahmed sekä kuvittaja Minkyu Jung pärjäävät vertailussa sekä Wilsonille että vanhoille kuvittajille. Tunnelma tarinoissa muistuttaa välillä Marsin Prinsessaa ja välillä Flash Gordonia, mutta enemmän fantastisesta ympäristöstä huolimatta on fokus yhä Kamalassa nuorena sankarina ja tämän perheessä, ja oli hauska nähdä Kamalan vanhempia mukana tämän seikkailuissa kunnolla. Magnificent Ms. Marvel jatkaa Marvelin parhaimman supersankarin tarinoita asiaankuuluvalla tasolla, ja Kamala on yhä paras manttelinperijä vanhalle Hämähäkkimies- perinteelle sankarina, jonka arjen ongelmat tuntuvat yhtä isoilta kuin superrikolliset ja kosmiset sodat!

"Sometimes, why my head is echoing with everyone else's stories about me...I have to raise my voice to tell mine."

23 takana, 1 edessä!

Aasa T

24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 22

 Tänä vuonna on ollut ehkä jopa poikkeuksellisen vähän perinteisiä supersankaritarinoita tarjolla joulukalenterissa. Osittain tämä kertoo muuttuneista lukutavoistani, jossa suosin ennemin Imagen ja muiden kustantamoiden tarinoita, osittain siitä että monet uudemmat sarjat eivät ole jaksaneet kiinnostaa minua- ainoat sarjat joita aktiivisesti seuraan ovat Immortal Hulk ja Ms. Marvel. Mutta ei tämä tarkoita etteikö hyviä supersankaritarinoita silti olisi esiteltävänä:

Exiles

Tarina: Aikoinaan mystiset ajan vartijat pestasivat supersankari Blinkin Tuhon Ajalta pelastamaan multiversumin sitä uhkaavalta tuholta. Blink kutsutaan uudestaan palvelukseen uuden uhan noustessa, eikä hän ole yksin, vaan eri todellisuuksista kerätään taas ryhmä auttamaan häntä tehtävässään läpi toinen toistaan erikoisempien maailmojen! 

ART!

Exiles oli hauska konsepti 2000-luvun Marvelin tuotannossa, jossa joukko erikoisia hahmoja Marvelin enemmän tai vähemmän tunnetuista vaihtoehtomaailmoista kerättiin supersankariryhmäksi hyppimään what if- henkisissä skenaarioissa. Saladin Ahmedin ja kuvittaja Javier Rodriguezin uusintaversio pitää saman energian, ja menee asiaankuuluvan villiksi; Blinkin tiimissä on mukana post-apokalyptisen maailman selviytyjä Kamala Khan, Valkyrie suoraan Thor: Ragnarokista, Nate Richards alias Iron Lad alias tuleva Kang Valloittaja (aina hauska nähdä häntä) sekä Wolvie, Wolverinen chibiversio söpömmästä ja viattomammasta maailmasta. Erikoinen ryhmä päätyy erikoisiin paikkoihin ja tapaa vielä erikoisempia hahmoja; Peggy Carter alias Kapteeni Amerikka sekä hänen erittäin homo apurinsa Rebecca Barnes, villin lännen pyssysankari T'Challa, Kapteeni Möykky Mustaparta ja niin pois päin. Rodriguezin taide on erittäin energistä ja kekseliästä, sopien täydellisesti kirjan tunnelmaan ja Ahmedin erinomaiseen kirjoittamiseen. Exiles ei ole pitkä tarinakokonaisuus, mutta täyttää jokaisen sivun ja lehden toinen toistaan hauskemmilla ja viihdyttävämmillä skenaarioilla, ja on taatusti tutustumisen arvoinen.

 "INNKEEPER! Let thy mead tremble in yon cellars, for Valkyrie hath arrived and not a bottle is safe!"

22 takana, 2 edessä!

Aasa T

24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 21

 Loppu on lähellä, sillä kolme yötä jouluun on! Tänään menemme taas elämänkerrallisten sarjakuvien pariin:

Almost American Girl

Tarina: Kun korealainen Robin oli 14 hän matkusti yksinhuoltaja-äitinsä kanssa lomalle Alabaman Huntsvilleen. Viikon mittainen loma muuttuikin yhtäkkiä muutoksi, kun äiti meni naimisiin amerikkaan muuttaneen miesystävänsä kanssa. Robinin maailma muuttuu kerralla rajusti, eikä sopeutuminen uuteen ympäristöön ja uuteen normaaliin ole helppoa.

Almost American Girl on sarjakuvataiteilija Robin Ha'n omaelämänkerrallinen sarjakuvaromaani, joka kertoo hänen vaikeasta vuodestaan tämän muutettua Yhdysvaltoihin yhtäkkiä. Tarinan fokus on luonnollisesti Robinin omassa kokemuksissa, mutta tämän kokemuksia niin Yhdysvalloissa kuin Etelä-Koreassa täydennetään tämän lapsuuden takaumilla sekä äidin kokemuksilla yksinhuoltajana kotimaassaan, jossa tätä pidettiin häpeällisenä. Almost American Girl on samaan aikaan uniikisti sidottu Robinin asemaan ja kulttuuriin, mutta tämän kokemukset ulkopuolisena uudessa paikassa ovat universaaleja, joihin lukijan on helppo samaistua. Ha ei päästä omaa kultturiaan kuin uutta kotimaatansakkaan helpolla, ja lopputuloksena on erittäin inhimillinen ja elämänmakuinen tarina Robinin ja hänen äitinsä selviytymisestä yli erilaisten haasteiden, joka osaa käyttää unenomaisia ja fantastisiakin skenaarioita kertomaan hahmojensa tunteista hienolla tavalla.

"Only few months ago, I would have done anything to get out this place. But now that I'm leaving, I'm seeing everything trough rose-colored glasses."

21 takana, 3 edessä!

Aasa T 

24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 19

 Aika siirtyä takaisin rapakon toiselle puolelle, mutta pidetään yksi varvas vielä kotimaan puolella!

Silver Surfer: Sielunmessu

Tarina: Galactuksen airut. Norrin-Rad. Hopeasurffarilla on monta nimeä ja monta tarkoitusta, sillä hän on elänyt kauan ja nähnyt paljon. Aurinkotuulen ratsastaja on kohdannut niin entisen herransa Galactuksen, helvetin ruhtinas Mephiston kuin avaruuden kansojen monimuotoisuuden, ja silti hän lentää yksin, läpi tähtimerien, etsien jotain suurempaa totuutta tai paikkaa itselleen.

Hopeasurffari on yksi Marvelin mielenkiintoisimmista mutta samalla jotenkin alikäytetymmistä hahmoista. Hänessä on paljon samaa kuin Teräsmiehessä; hän on korruptoimaton, ja hänen osallisuutensa usein muuttaa muiden käytöstä tämän loistavan esimerkin kautta. Hänen tarinansa ovat usein siten kommentoivia luonteeltaan, ja omaavat vahvan uskonnollisen tai filosofisen kehyksen. Silver Surfer: Sielunmessu on kokoelma suomennettuja Hopeasurffari-tarinoita, joista useimmat ovat juuri tällaisia. Teoksen avaa Stan Leen ja legendaarisen Moebiuksen klassinen surffaritarina Vertaiskuvia, jossa ehkä eniten viehättää juurikin Moebiuksen kuvitus ja Lee'n kunnianhimoinen, joskin kovin suorasanainen tarina. Kirjan parhain tarina on ehdottomasti Michael J. Straczynskin ja Esad Ribicin titulaarinen Sielunmessu, joka muistuttaa hieman Grant Morrisonin* All-Star Supermania; Hopeasurffari kärsii kuolettavasta sairaudesta, ja käyttää viimeiset elinpäivänsä oman kuolevaisuutensa ja perintönsä pohtimiseen laajassa kosmoksessa. Silver Surfer: Sielunmessu on oiva katsaus Hopeasurffarin maailmaan, ja jos hahmo ei ole tuttu ennestään niin tässä on hyvä astinlauta hopeanhohtoisen lainelautailijan tarinoihin!

"Voin tuntea koko maailman, kuin suuren huokauksen sydämessäni. Ja se ääni kertoo minulle, että ensimmäistä kertaa...minäkin tunnen lopulta rauhaa."

19 takana, 5 edessä!

Aasa T

*= Antakaa Grant Morrisonille Hopeasurffari- tarina kirjoitettavaksi, kiitos.

24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 17

Viime vuonna mainitsin Minä, Mikko ja Annikki- sarjakuvasta puhuessani Tiitu Takalon silloin vain verkkosarjakuvana julkaistun "potilaskertomuksen" siitä, kun Takalo sai aivoverenvuodon. Nyt tuota nettisarjakuvaa ei voi enään lukea, sillä kirja on julkaistu kovakantisena sarjakuvaromaanina:

Memento Mori

Tarina: Aivan tavallinen päivä saa kammottavan käänteen, kun kaiken pysäyttävä päänsärky, pahoinvointi ja kipu lamauttaa nuoren taiteilijan. Tästä alkaa pitkä toipuminen, paluu arkeen ja kokemuksen kanssa eläminen.

Kuten sanoin Minä, Mikko ja Annikki- tekstin yhteydessä, Tiitu Takalo on yksi parhaimmista kotimaisista sarjakuvataiteilijoista. Memento Mori on taas yksi loistava teos lisää hänen katalogiinsa, ja se on yksi tuskallisimman aidoimmista ja elävimmistä sarjakuvista joita olen lukenut, ja vuoden paras kotimainen sarjakuva. Takalo ei ainoastaan kerro sanoilla kokemuksestaan, vaan tuo täyden taiteellisen kykynsä hirvittävän kohtalonoikun kuvaamiseen. Kipu, suru, ahdistus ja osittainen keveys tilanteesta kaikki syttyy eloon upean värityksen ja kekseliään ruutukaavoituksen kautta. Mukana on absurdeja tilanteita hoitohenkilökunnan kanssa jotka eivät voi olla muuta kuin todellisuutta sekä sairauden jälkeistä pohtimista siitä mitä olisi voinut käydä; parantuminen on prosessi, ja se että ei ole enään hengenvaarassa ei ole loppu. Memento Mori on upea taideteos, joka kuuluu jokaisen hyvästä kirjallisuudesta pitävän ihmisen hyllyyn ja on minun ennakkosuosikkini ensi vuoden sarjakuvafinlandialle.

"Osaankohan enää piirtää? Mitä jos mun aivot on jotenkin sillä tavalla nyrjähtäneet, että käsi ja silmä eivät enää tee yhteistyötä?" 

17 takana, 7 edessä!

Aasa T

24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 16

Kuun alussa (hyvä luoja joulu on ensi viikolla mihin kuukausi meni) mainitsin, kuinka en ole lukenut tänän vuonna ihan niin montaa sarjakuvaa kuin olisin halunnut. Olen kuitenkin lukenut tarpeeksi, että voin muodostaa tänäkin vuonna listan parhaista sarjakuvista joita olen vuoden aikana lukenut ilman, että se tunuu vain ilmoitukselta sarjakuvista joita luin. Tässä on yksi joka on ehdottomasti tällä listalla, luultavasti kärkisijalla:

The Fire Never Goes Out: A Memoir in Pictures

Tarina: Noellen elämä viime vuosikymmenillä on ollut nousua ylöspäin; nettisarjakuva julkaistaan, uusia projekteja syntyy ja ne menestyvät, tv-sarjakin syntyy. Mutta samalla sisäinen tuli ei ikinä katoa mihinkään. Joskus se nostaa sinut ylös, joskus se polttaa hirveällä raivolla. 

Noelle Stevenson on harvinainen ihminen jota oikeasti ihailen. Olen lukenut hänen sarjakuviaan tumblr- vuosinani, hänen esikoisteoksena Nimona on yksi suosikkisarjakuviani ja kaikki tätä blogia lukevat tietävät, kuinka olen hehkuttanut hänen käsikirjoittamaansa She-Ra and the Princesses of Power- sarjaa. The Fire Never Goes Out on hänen elämänkerrallinen sarjakuvansa, joka on kokoelma Noellen tekemiä sarjakuvia viimeisen kymmenen vuoden aikana jotka kertovat hänen elämästään, huipuista ja laskuista. Stevensonin tyyli on aina ollut minusta erittäin charmikas ja yksinkertaisuudessaankin kaunis, ja vuosikymmenen kattavan teoksen sisällä on hienoa nähdä hänen kehityksensä piirtäjänä. The Fire Never Goes Out on hyvin mielenkiintoinen katsaus hänen uraansa, mutta ennen kaikkea se on katsaus pintaa syvemmälle. Ahdistus, masennus, dysforia ja tunteet ovat iso osa teosta, ja Stevenson esittää kaiken tavalla joka on hyvin tunnistettavaa ja samaistuttavaa, joka aiheutti minussa muutamia seinään tuijottamisen hetkiä. The Fire Never Goes Out on upea teos, henkilökohtainen, avoin, haavoittuvainen ja rohkea, ja olen yhä sitä mieltä että sarjakuva on elämänkertojen (käsittelivät ne sitten elinikää tai vain vuosikymmentä) suhteen ainutlaatuinen medium. Tämä on yksi vuoden parhaimmista kirjoista, jota suosittelen lämpimästi.

"Honestly, I don't want to wear a suit. It's just better than a dress. I want to be beautiful, but I don't know how."

16 takana, 8 edessä!

Aasa T

24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 15

 DC Comics julkaisi aikoinaan Vertigo- imprintin alla hieman enemmän aikuisille lukijoille suunnattuja supersankaritarinoita; Animal Man, Doom Patrol, Saga of the Swamp Thing ja Hellblazer, mainitakseni muutaman. Kustannenimike ollaan sitemmin lakkautettu, mutta viime vuosina DC on luonut uusia, vastaavanlaisia alajulkaisuja; Black Label on uusi aikuisille suunnattu sarja, jonka erinomaisen Wonder Woman: Dead Earth- sarjakuvan esittelimmekin jo. Tänään oleva sarjakuva on taas DC:n Graphic Novels For Kids- julkaisu:

Anti/Hero

Tarina: Itä-Gothamin esikaupunkialueella ei juuri Batmania kaivata, mutta se ei tarkoita etteikö täällä olisi sankareita ja konnia. Piper Pajaro on Satakieli, supervahva 13- vuotias joka vartioi esikaupungin rauhaa. Sloane McBrute on Gray, hakkeri ja teknologinen lapsinero joka toimii vastahakoisesti rikollisen isoisänsä laskuun. Piperin ja Sloanen elämä muuttuu heidät lopulta kohdatessa toisensa, ja molempien täytyy miettiä millaista on olla sankari tai konna.

Anti/Hero on Kate Karyus Quinnin ja Demitria Lunettan käsikirjoittama ja Maga Gilin kuvittama sarjisromaani, jossa fokus on erilaisissa elämänkokemuksissa ja empatiassa, ja on oikein oiva pieni tarina supersankarimaailman laidoilta. Piper ja Sloane ovat peilikuvia toisistaan; Piper nauttii suuresti supersankaroinnista ja tekee sitä rakkaudesta lajiin, Sloanen ollessa enemmän huonoon tilanteeseen ajautunut joka ei näe toista tietä ulos. Sloanelle koulu ja opiskelu ovat vapautus tästä kaikesta ja hän nauttii siitä suuresti, Piper tuskailee huonojen numeroiden ja perheensä odotusten kanssa. Yhden Freaky Friday- skenaarion jälkeen näkevät Piper ja Sloane kuitenkin samanlaisuutensa; odotukset, enakkoluulot ja samanlaiset kokemusket vanhempien kanssa yhdistävät heitä enemmän kuin erottavat, ja edes heidän moraalinen kompassinsa ei ole kovinkaan erilainen; heidän ympäristönsä on enemmän syyllinen tähän kuin mikään "mwa-ha-haha" pahuus tai luontainen hyvyys. Anti/Hero on oikein hauska ja kevyt supersankaritarina uusilla hahmoilla uudessa ympäristössä, joka sopii nuorille ja vähän vanhemmillekin lukijoille erinomaisesti.

"Wait, I got to use my head...which means not accidently punching a hole in the school."   

15 takana, 9 edessä!

Aasa T

24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 14- Katkenneita Lankoja

 Tänään on vuorossa samanlainen spesiaali kuin viime vuonna, eli täysi arvio uudesta sarjakuvasta. Viime vuonna tämä oli Aapo Kukkosen  Karmea Tarina, joka oli lyhempi tarina Kongon kansanmurhan hirveydestä. Tänä vuonna vuorossa on sarjakuva-antologia myös erittäin tärkeästä aiheesta.

Katkenneita Lankoja

Tarina: Työt painaa päälle. Arki on yhtä katkeamatonta raatamisen kaavaa. Koulu on yhtä tuskaa, mutta ei tästä voi puhua. Joku luulee vielä laiskaksi. Mutta mitä kaikki eivät ymmärrä on se, että näkymättömiä ihmisiä on maailma täynnä.

Katkenneita Lankoja - tarinoita loppuunpalamisesta on Karoliina Korhosen (Finnish Nightmares) ja Anssi Vieruahon (24 Päivää) toimittama sarjakuva-antologia loppuunpalamisesta, johon on osallistunut joukko suomalaisen sarjakuvan uusia ja vanhoja kykyjä; Tuisku Hiltunen, Avi Heikkinen, Milla Paloniemi ja Emmi Nieminen, mainitakseni muutaman. Korhonen mainitsee esipuheessa miten uutisointi loppunpalamisesta ja työuupumuksesta tuntuu jotenkin syyttävältä; "Suomalaiset palavat loppun jo 30-vuotiaina". Lopputuloksena syntyi tämä teos, jonka tuotoista menee 75% mielenterveystyöhön. Siispä tämän sarjakuvan hankinta on oiva valinta; hyvän ja erittäin samaistuttavan teoksen hinnalla voi myös auttaa tärkeää asiaa.

Tarinat ovat vaihtelevia niin tyyliltään kuin fokukseltaan; osa kertoo selkeästi tekijänsä omasta ahdistuksesta ja uupumisesta, osa on enemmän fiktionaalisia tarinoita mutta tunteet joita ne omaavat. Teoksen avaa Tuisku Hiltusen Herätys 7:00, ja se olikin lopulta suosikkini kaikista tarinoista sen sanattoman yksinkertaisuuden ja visuaalisen kauneuden takia. Emmi Nieminen lähestyy aihetta hyvin omakohtaisesta kokemuksesta tarinassa Haastattelu 16-vuotiaan minäni kanssa, käyden läpi yksityiskohtaisesti ja ymmärtävästi nuorena kokemaansa loppuunpalamista. Mari Ahokoivun Trying is just the first step toward failure on enemmän abstrakti kuvaus väsymisestä ja internetin osasta tässä, kun taas Henri Tervapuron Golemi on melkein inhorealismin rajoilla leikkivä kuvaus arjen raskaudesta, ja miten pahat ajatukset voivat muuttua hirviöiksi. Ainoa tarina joka jätti minut hieman kylmäksi oli Vieruahon itsensä kynäilemä tarina Mustaa kahvia, jonka visuaalinen tyyli, tunnelma ja dialogi ei ihan sytyttänyt. 

On mielenkiintoista nähdä aina sarjakuvissa sitä, miten mielenterveysongelmia kuten ahdistusta, masennusta tai psykoosia esitetään visuaalisesti. Emmi Valveen teoksessa Armo mustat tahrat ja lika on kuvaus ongelmista, ja usein juuri taiteen todellisuudenmukaisuudella leikkimienn on yksi ratkaisu. Katkenneita Lankoja omaa monta eri tyyliä, käyttäen värejä ja kuvia kuvaamaan henkilöhahmojen loppunpalamista. Yksi suosikeistani oli Heikkisen käyttämä näkymättömyys; loppunpalamista ja työuupumusta on usein vaikea nähdä ulkoapäin, ja kuinka ympärillämme on näkymättömissä ihmisiä jotka kärsivät samasta kuin me. Silti aiheesta ei aina puhuta; ne jotka ovat väsyneitä pelkäävät saavansa laiskan työntekijän leiman, ja kaikki eivät ymmärrä millaista on painia tällaisten ongelmien kanssa. Senpä takia teokset kuten Katkenneita Lankoja ovat tärkeitä, sillä ne valoittavat näiden ongelmien arkisuutta ja vaikutusta arkeen ja parhaimmillaan rikkovat mielenterveysongelmien tabua. Katkenneita Lankoja on hieno teos, jossa taitavat sarjakuva-alan ammattilaiset esittävät loppuunpalamisen eri tavoilla ja eri tilanteissa. Ja kun teoksen tuotoista leijonanosa menee hyvään tarkoitukseen, on tätä kirjaa erittäin helppo suositella kaikille!

"Sama kuin leimaisin naaman, että oon hankala mielenterveys-ongelmainen vätys."

14 takana, 10 edessä!

Aasa T 

24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 13

 Tämä on viimeinen kolmiosaisessa YA- sarjassame, ja huomenna on luvassa jotain hieman erikoisempaa settiä. Hyviä asioita tulee niille jotka niitä odottavat!

Viimeinen Ilta - Pumpkinheads 

Tarina: Koko high schoolin ajan ovat Josie ja Deja tehneet töitä syksyisin Nebraskan parhaimmalla kurpitsatarhalla, jättäen hyvästit joka Halloweenina, palaten takaisin omiin piireihinsä. Nyt on edessä viimeinen vuosi, ja he haluavat tehdä jotain uutta; Deja haluaa nähdä ja kokea koko kurpitsafarmin Halloweenina sen sijaan että olisi vain töissä, ja Josie haluaa pyytää ihastustaan treffeille. Kumpikaan näistä suunnitelmista ei ole vailla ongelmia.

Minä lukisin vaikka mitä jos sen olisi kuvittanut Faith Erin Hicks, taiteilija jonka tyylistä en voi saada tarpeekseni. Siinä on jotain todella sympaattista ja persoonallista, ja se taipuu yllättävän hyvin monenlaisiin tyylilajeihin. Yhdistän kuitenkin Hicksin kynänjäljen vahvasti juuri Pumpkinheadsin tyylisiin tarinoihin, ja se sopiikin tähän erinomaisesti. Rainbow Rowellin tarina on hauska ja sisältää hyviä yllätyksiä, pidän siitä miten sekä Josia että Deja ollaan esitetty (Deja on ylipainoinen biseksuaali nainen, ja mitään näistä ei kukaan kommentoi oudosti tarinassa, bless) tarinassa. Tämä on harvinainen esimerkki Halloween- tarinasta johon ei yhdisty kauhua, vaan vahvemmin syksyn ja sadonkorjuun estetiikka, tuoden välillä mieleen It's a Great Pumpkin, Charlie Brown'in. Pumpkinheads ei ehkä ole ihan tämän sesongin sarjakuva, mutta kuten kaverini on sanonut: Halloween on ympäri vuoden. Siispä myös Pumpkinheadsista voi nauttia ympäri vuoden!

"Josiah Templeton, nyt saat luvan kuunnella. Olet arka jänöjussi joka on kolme vuotta lymyillyt maissimuhennosmajalla, ettei vain joutuisi kokemaan romanssia!"

13 takana, 11 edessä!

Aasa T

  

24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 12

 Perinteisesti nro 12 on ollut jollain tavalla spesiaali tässä kalenterissa, puoliväli ja niin pois päin. Tämän vuoden ei pitänyt olla poikkeus, ja minulla oli mielessä pidempi sarjakuvan esittely tätä varten. Kuitenkin, aikaisemmin tänään julkaistu Wolfwalkersin arvio pisti pakkaa hieman sekaisin, ja en halunnut jättää arvioita toistensa varjoihin. Joten tänään jatkamme YA- sarjakuvien parissa:

Drama

Tarina: Callie on nuori ja innokas teatteriharrastaja, ja on keskikoulunsa teatterituotannossa mukana. Teatterin lava ei kuitenkaan ole ainoa paikka missä on draama; ystävyyssuhteet, ihastumiset ja muuttuvat ihmissuhteet eivät tee tästä helppoa!

Raina Telgemeier on tällaisen nuorikirjallisuuden kuningatar, ja hänen tapansa kirjoittaa nuoria ja lapsia on aito ja hänen tarinansa (kuten Smile ja Guts) perustuvat usein hänen omiin kokemuksiinsa ja kasvukipuihinsa. Drama on arkista, mutta tavalla mikä on usein olennaista tälle genrelle; fokuksessa on ihmissuhteet, stressi, yhteistyö ja inklusiivisuus, ja Telgemeier on aina ollut erinomainen pitämään jalkansa maassa myös. Identiteetti, kaapista tuleminen ja hegemoninen maskuliinisuus; yksinkertainen ja hyvin aitoon hetkeen keskittyvä tarina ei ole missään nimessä vailla sisältöä, ja Drama onkin hauska ja dramaattinen tarina yhdestä teatterituotannosta ja suurista tunteista.

 "That's the whole point! Audiences love a sentimental love story!"

12 takana, 12 edessä!

Aasa T

24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 11

On mielenkiintoista miten normaalisti kirjallisuuden genrenä YA- kirjallisuus ei ole ikinä kiinnostanut minua, paitsi sarjakuvamuodossa. En osaa nimetä juuri yhtäkään tuon genren kirjaa jota voisin suositella, mutta sarjakuvien puolelta tämä on melkein helppoa, katsokaa vaikka:

Laura Dean Keeps Breaking Up With Me

Tarina: Frederica "Freddy" Riley on päästä varpaisiin asti ihastunut koulun siisteimpään tyttöön, Laura Deaniin. Ongelmana on se, että Laura on kaikkea muuta kuin terve parisuhdekumppani. Freddyn koittaessa selvittää tunteitaan Lauran kanssa, muu maailma katoaa hiljalleen hänen ympäriltään.

Mariko Tamaki on viime vuosina kunnostautunut juhlittuna sarjakuvaromaanien kirjoittajana, ja olen innoissani siitä että hän on pääsemässä lyöntivuoroon ensi vuonna Detective Comicsin kirjoittajana. Laura Dean Keeps Breaking Up With Me on erinomainen tarina ihmissuhteista ja nuoruudesta, ja nämä ovatkin aina olleet Tamakin erikoisosaamisen aloja. Tarina ei myöskään keskity vain Freddyyn, vaan myös hänen laajempaan kaveripiirinsä ja heidän ongelmiinsa ja elämiinsä, ja miten hänen toksinen suhteensa Lauraan myrkyttää myös muut ystävyyssuhteet. Laura Dean on itse myös hyvin realistinen hahmo, huolimaton ja itsekeskeinen mutta erittäin charmikas, josta Freddyn perhe varsinkin pitää. Laura Dean Keeps Breaking Up With Me on erinomainen sateenkaari-romanssi, sillä sen annetaan olla yhtä sotkuinen ja humaani kuin heterosuhteiden vastaavissa romansseissa, ja suosittelen sitä lämpimästi.

"For almost a year I've been in love with a girl named Laura Dean. Which is the hardest thing I've ever been."

11 takana, 13 edessä!

Aasa T 

24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 10

Kuten aina, tänäkin vuonna joulukalenterissamme käsittelemme sarjakuvia joista olen tehnyt arvion tänä vuonna, ja täydemmän analyysin voikin lukea kyseisen arvostelun sivulta. Aloitetaan ensimmäisellä:

Usagi Yojimbo

Tarina: 1600-luvun Japanissa kuohuu. Sisällissotien repimässä maassa on nyt uuden hallitsijan aika. Rauhaa pitävät samurait, mutta erämaa on täynnä rosvoja, palkkionmetsästäjiä ja villipetoja. Tässä maassa kulkee yksinäinen jänis, joka on ronin; samurai ilman isäntää.

Stan SakainUsagi Yojimbo on tämän vuoden kotimaisen sarjakuvakäännösten keskellä merkkiteos. Amerikkalaisen indie- sarjisskenen klassikko on voittanut lukuisia palkintoja ja kerännyt laajaa kriittistä ihailua. Eikä lainkaan syyttä; Usagi Yojimbo on nuorallatanssin mestariteos, jossa Sakain näennäisen suloiset antropomorfiset eläinhahmot elävät raa'assa ja julmassa maailmassa, jossa veri lentää ja kirouksia sadatellaan. Osa tarinoista on erittäin hauskoja ja kepeitä kuten Zylla, toiset taas lähes eksistentiaalisen synkkiä kuten Äidin Rakkaus. Usagi Yojimbo on taiteellisesti mestariteos, jossa tunnelmanvaihdokset ovat sulavia ja eläinhahmojen asuttama 1600-luvun Japani herää eloon upeasti juuri Sakain piirrosjäljen ansiosta. Lisää miekkajäniksen ensimmäisestä kotimaisesta käännöksestä voi lukea pidemmän arvioni puolella, ja voin suositella tätä teosta lahjaksi kaikille hyvän kirjallisuuden ystäville!

"Se on samurain elämän surullisin päivä, kun hänestä tulee Ronin. Jonain päivänä kerron, miten minulle kävi..."

10 takana, 14 edessä!

Aasa T

24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 9

 Jos joku luuli että Teräsmiehen ja Ihmenaisen jälkeen päättäisin tämän minitrilogian supersankarisarjakuvista Batmanilla, niin hän on valitettavasti väärässä. 

The Adventure Zone: Petal to the Metal

Tarina: Suuren junaryöstön jälkeen, tres horny boys Magnus, Taako ja Merle viettävät lomaa Tasapainon Viraston päämajassa, kunnes kataklysminen enne lähettää heidät uudelle tehtävälle; luonnonvoimia hallitseva Gaian Vyö on varkaan käsissä kaupungissa, ja on tehnyt hänestä lähes kaikkivoipaisen. Ainoa keino saada se vyö häneltä pois on haastaa hänet suureen rallikisaan...

Kolmas kirja The Adventure Zone- sarjakuvassa jatkaa samannimisen Dungeons & Dragons- podcastin tarinoiden kronikointia, ja kirja kirjalta tunnelma muuttu kirjoissa vakavemmaksi. Tämä ei tarkoita että The Adventure Zonen perinteinen, hilpeä ja hauska tunnelma olisi katoamassa mihinkään, mutta McElroyn perheen motivaatiot pelin suhteen ovat muuttuneet ja tarina sen mukana. Petals to the Metal tekee myös ensimmäisenä merkittäviä muutoksia podcastissa pelattuun tarinaan, ja hyvä niin; adaptaatio on usein hyvä paikka korjata vanhoja virheitä, ja Petals to the Metalin loppu onkin ihailtavan optimistinen ja inklusiivinen. Carey Pietch jatkaa erinomaista kuvitustaan, ja varsinkin kirjan loppuvaiheen ralliosuuksissa hänen luovuutensa oli erinomaisessa vauhdissa. The Adventure Zone- sarjakuvat ovat oikein hyvää fantasiaviihdettä joka nojaa vahvasti kolmanteen seinään, ja on palkitseva niin sarjan pitkäaikaisille faneille kuin niille, jotka tutustuvat sarjaan pääasiallisesti sarjakuvien kautta.

"We're gonna have to name this arc 'Fifty Shades of Green....'"

9 takana, 15 edessä!

Aasa T

24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 8

Eilen aiheena oli Teräsmies, jotan jatketaan tänään toisella DC:n sarjakuvalla ja yhdellä firman tunnetuimmista hahmoista, joskin tunnelman vaihdos ei voisi olla isompi.

Wonder Woman: Dead Earth

Tarina: Maailmanloppu ihmiskätten kautta on vääjämättömyys. Post-apokalyptisessä hirviöiden maailmassa armo on heikkoutta ja rakkaus ja toivo ovat ylellisyyksiä, joihin kenelläkään ei ole varaa. Joukko selviytyjiä löytää tiensä muinaiseen kammioon, josta he vahingossa vapauttavat nukkuvan soturin, ikiaikaisen sankarin joka ei voi uskoa näkemäänsä. 

Wonder Woman: Dead Earth on DC:n Black Label- imprintin alla julkaistu minisarja, joka on suunnattu vanhemmille lukijoille väkivaltaisen sisällön takia. Tämä ei ollut myyntipuheena kovinkaan houkutteleva, sillä lähtökohtaisesti hyperväkivalta ja "synkät aikuiset tarinat" eivät osu yhteen minun supersankari-sarjakuvamakuni kanssa. Mikä ilo olikin huomata että Wonder Woman: Dead Earthin aikuisuus ei jää vain väkivaltaan, vaan omaa myös hyvän ja raskaan tarinan epätoivosta, pyytettömän rakkauden painosta ja parannuksesta. Daniel Warren Johnson on vastuussa sekä tarinasta että kuvituksesta, ja hän loistaa molemmissa. Kuten kaikki parhaat Ihmenaisen tarinat, on fokus juuri Dianan loputtomassa empatiassa ja ulkoiset haasteet ovat taistelemassa juuri Dianan uskoa ihmisyyteen vastaan. Kuvitus on rankkaa ja raadollista, ja kiitos Johnsonin tyylin, myös tarpeeksi keveää ettei tarina huku realismiin ja sieluttomiin värivalintoihin. Johnsonin Diana on yhtäaikaa suuri soturi että eksynyt ja pelokas, näyttäen pieneltä aralta uuden maailman edessä paikka paikoin. Wonder Woman: Dead Earth tarjoilee synkkää ja harmaansävyistä maailmakuvausta, jota Dianan kaltainen esikuva-sankari voi muuttaa pelkällä läsnäolollaan, hieman kuten Teräsmies teki Superman Smashes The Klanissa. Tyyliltään nämä kaksi eivät voisi olla kauempana toisistaan, mutta molempien sydän on oikeassa paikassa.

"He didn't start his life as a cruel person. Hopefully, with some trust, he won't end his life as one."

8 takana, 16 edessä!

Aasa T 

24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 7

Historiaa!

Vuonna 1946 ADL (Anti-Defamation League, anti-vihaliike) soluttautui Ku Klux Klaaniin, tarkoituksenaan paljastaa heidän toimintansa hirveys. ADL kuitenkin epäili, että klaanilla oli vahvat yhteydet paikallishallintoihin ja poliisivoimiin, ja perinteiset taktiikat eivät välttämättä toimisi. Sitten joku ADL:ssä sai loistavan idean; he ottivat yhteyttä The Adventures of Superman- radio-ohjelmaan, ja kertoivat tietonsa heille, ehdottaen että kenties Teräsmies voisi taistella klaania vastaan. Tuottajat rakastivat ideaa, ja lopputuloksensa oli "The Klan of the Fiery Cross". ADL:än tarkoituksena oli jakson kautta riistää klaanin ylläpitämä mystiikka, ja tämä toimi: Teräsmiehen päihitettyä huppuveikot, klaanin rituaalien ja luonne kärsi huomattavaa vahinkoa ja sen jäsenmäärä alkoi tippumaan. 

Ja 73 vuotta myöhemmin, tämä kuunnelma adaptoitiin sarjakuvamuotoon:  

Superman Smashes the Klan

Tarina: Vuosi on 1946. Nuori amerikan-kiinalainen Roberta Lee muuttaa perheineen Metropoliksen lähiöön Chinatownista, mutta isän optimismi ei tartu Robertaan, varsinkaan naapurien mulkoillessa heitä. Samaan aikaan toisaalla, hirveä natsi-superrikollinen Atomimies uhkaa Metropoliksen vesivarantoja! Mutta apu on matkalla. Hän on nopeampi kuin luoti, mahtavampi kuin juna ja voi kääntää ärjyvien koskien virtauksen! Hän on Teräsmies... mutta kuka on Teräsmies, mistä hän on tullut?

Kuten alustuksessa mainitsin, Superman Smashes the Klan perustuu löyhästi The Adventures of the Superman- radiokuunnelman jaksoon "The Klan of the Fiery Cross" vuodelta 1946. Kyseisessä tarinassa Teräsmies kohtaa "Klan of the Fieryn Crossin", erittäin läpinäkyvän pastissin aidosta Ku Klux Klanista, ja estää klaania suorittamasta viharikoksiaan. Superman Smashes the Klan pitää tämän elementin mukana, mutta lisää myös enemmän hahmokehitystä Teräsmiehelle ja Roberta Leen hahmon tarinaan, antaen kasvot rasismin uhreille ja pelolle jota Klaanin kaltaiset rasistiset vihaliikkeet voivat aiheuttaa. Minkäänlaiseksi white savior- narratiiviksi tarina ei kuitenkaan muutu, sillä Roberta on enemmän kuin kyvykäs toimittajanalku itse ja on aktiivinen toimija tarinassa. Gene Luen Yangin tarina on juuri oikeanlainen Teräsmies- tarina; sen fokus on muiden auttamisessa ja hyvän esimerkin antamisessa, ja isoimmat ongelmat joita Teris käsittelee liittyvät hänen psykologiaansa, tässä tapauksessa oman ulkopuolisen alkuperänsä kanssa painimiseen. Gurihirun kuvitus sopii tarinan pulpahtavaan tunnelmaan, ja pitää rankasta aiheesta huolimatta tunnelman juuri oikeanlaisena Teräsmies- tarinalle. Superman Smashes the Klan on yksi parhaimmista Teräsmies- tarinoista joita on julkaistu pitkään aikaan, ja muistuttaa siitä mitä varten Teräsmiehen kaltaiset hahmot on luotu. 

"I...I need to know that no matter what happens, no matter what I find out, nothing changes between us. Promise me we'll always be family.."

7 takana, 17 edessä!

Aasa T   

24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 6

Hyvää itsenäisyyspäivää! Liikaa ei kannata kuitenkaan ylpistyä, sillä nykysuomessa on vielä paljon parannettavaa tasa-arvon ja valinnanvapauden suhteen. Mutta ainakaan meillä ei ole monarkiaa, vaikka lähellä käytiinkin:

Väinö I - Suomen Kuningas

Tarina: Vuosi on 1918, ja Suomi on saavuttanut itsenäisyytensä. Mutta onko nuori valtio demokratia vai monarkia? Monarkistit lähettävät kuriirinsa matkaan, ja Hessenin maakreivi Fredrik Kaarle on heidän valintansa Suomen kuninkaaksi. Mutta matka monarkiaan ei ole vailla ongelmia.

Olen aiemmin tänä vuonna arvioinut jo tämän teoksen, ja siitä voi lukea lisää täältä. Matti Niemisen ja Anssi Rauhalan sarjakuva on hieno kertomus Fredrik Kaarlen lyhyestä matkasta kohti Suomen kuninkuutta, ja se kerrotaan yksinomaan Fredrikin näkökulmasta. Suomen monarkistinen historia on aina ollut minusta mielenkiintoinen, ja teos valoittaa sitä kuinka I. maailmansodan jälkimainingeissa ja nuoren valtion syntykipuilun keskellä, tämä oli lopulta kovin epä-dramaattinen tapahtumaketju. Rauhala ja Nieminen toimivat melkein dokumentaristisella tavalla, kertoen faktat ja päättäen tarinansa rauhalliseen tosiasian myöntämiseen. Väinö I - Suomen Kuningas on mielenkiintoinen historiallinen sarjakuva erikoisesta tapahtumasta valtiomme varhaisvuosina, ja se on erinomainen lukukokemus.

"Siinä se."

6 takana, 18 edessä!

Aasa T

24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 5

 Okei, eilen oli aiheena hyvin klassista, Bram Stokerin itsensä nimellä varustettua vampyyrifiktiota. Tänään on vuorossa vähemmän klassinen vampyyritarina, joskin samalle Stokerin pohjalle rakennettu. 

Dracula, Motherf*cker!

Tarina: Wien, 1889. Draculan vaimot naulaavat kreivin arkkunsa pohjaan kiinni. Los Angeles, 1974. Vanhenevat tähtinäyttelijätär päättää repiä naulan irti. Rikospaikkakuvaaja Quincy Harker tietää totuuden, mutta uskooko häntä kukaan ennen kuin hän saa oman rikospaikkansa? 

Olisin voinut aloittaa vain tuolla ensimmäisellä lauseparilla, sillä ei saatana mikä ideasynopsis. Alex De Campin käsikirjoittama ja Erica Hendersonin kuvittama Dracula, Motherf'cker on kalifornialaista psykedeelistä kauhua, jossa alkuperäisen tarinan goottinen tunnelma siirtyy häiritsevän hyvin sykkivien neonvalojen ja yksinäisten kulkijoiden maahan, enkelten kaupunkiin jossa kukaan ei huomaa satunnaisten ihmisten katoamista. Henderson tunnetaan parhaiten ehkä Marvelin Unbeatable Squirrel Girl- sarjakuvista, ja Dracula, Motherf'cker on kaukana tämän normaalista kepeydestä, upottaen lukijan vereen kaikissa sateenkaren sävyissä. De Campin tarina nostaa esiin alkuperäisen tarinan alatekstejä Draculan luonteesta ja peilaa niitä Los Angelesin julkimokulttuuriin ja sen verenhimoon, ja Draculan linkit nykyaikaisiin verenimijöihin ja metsästäjiin ovat ilmiselviä. Myös tarinan versio Draculasta visuaalisesti on mielenkiintoinen ja erilainen. Dracula, Motherf*cker on erittäin komea ja fiksusti kirjoitettu, feministinen vaihtoehtokertomus Draculan tarinasta, joka kuuluu ehdottomasti vuoden parhaimpien teosten joukkoon.

"Ever ask yourself why creature so old takes brides so young?"     

5 takana, 19 edessä!

Aasa T

24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 4

Päinvastoin kuin puolet tuntemistani kriitikoista, en palvo jokaista palaa maata Francis Ford Coppolan jalkojen alla. Toki hänen mestariteoksensa ovat juuri niitä, mutta hän on myös tehnyt oman uransa verosta aivan kamalia kalkkunoita ja sanonut ja tehnyt typeriä asioita siinä sivussa. Mutta silti katson suurin piirtein kerran vuodessa minun suosikkini hänen filmografiastaan, Bram Stoker's Draculan, tuttavallisemmin vain Dracula. Kirjoitin vuosia sitten postauksen tuosta elokuvasta ja sen monista puolista, ja seison paljolti tuon tekstin takana yhä. Ja tänään puhumme sen sarjakuva- adaptaatiosta:

Bram Stoker's Dracula

Tarina: Transylvania, 1462. Turkkilaisten invaasion  pysäyttää prinssi Vlad III Dracul. Kiittämättömän kirkon tuomitessa hänen itsemurhan tehneen vaimonsa helvettiin, Vlad kiroaa Jumalan itsensä. 1897, välittäjä Jonathan Harker saapuu Transylvaniaan tekemään asuntokauppoja vanhan kreivin kanssa, joka halajaa itselleen palaa Lontoosta....

Tämän elokuva-adaptaation takana on Mike Mignola, ja hänen tyylinsä sopii erinomaisesti tämän tarinan siirtämiseen toiseen mediamuotoon. Sarjakuva seuraa elokuvan juonta suhteellisen tarkasti ja kiinteästi. Se lisää muutamia ylijääneitä tai leikkauspöydälle jääneitä kohtauksia. Tämä on kenties paras asia mitä sarjakuva-adaptaatiot voivat tehdä; lisätä ylijäänyttä materiaalia ja siten tarjota uutta sisältöä. Mignolan ekspressionistinen ja goottinen tunnelma sopii hyvin Coppolan elokuvan estetiikkaan, ja hänen mestaruutensa sivujen käännöksen kautta syntyvässä kauhussa on ensisijaisessa asemassa sarjakuvassa. Jos Keanu Reevesin puiseva ulosanti tai Winona Ryderin surkea aksentti piti sinut kaukana poissa elokuvasta, on Bram Stoker's Dracula hyvä tapa tutustua tähän elokuvateokseen!

"We are all now god's madmen..."

4 takana, 20 edessä!

Aasa T

24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 3

Minä pidän todella paljon arthurilaisesta mytologiasta, eli tarinoista ja legendoista kuningas Arthurin ja hänen ritariensa ympärillä. Excalibur on loistava elokuva jota suosittelen kaikille, minulta löytyy hyllystä Thomas Malloryn Le Morte d'Arthur ja kuten niin moni muukin suomalainen lapsi, minäkin luin nämä tarinat ensimmäisen kerran Mauri Kunnaksen Kuningas Artturi- kirjan kautta. Joten lienee ilmiselvää, että olen erittäin helppo maali tämänpäiväiselle sarjakuvalle:

Once & Future 1: The King is Undead

Tarina: Duncan McGuiren deitti-ilta katkeaa yllättäen, kun hänen mummonsa Bridgette karkaa vanhainkodista, soittaen tarvitsevansa apua. Bridgette ei kuitenkaan ole missään tapauksessa avuton vaan paljastuu eläkkeellä olevaksi hirviönmetsästäjäksi, joka aikoo nyt estää Englannin historian hirveimmän hirviön ylösnousun: Kuningas Arthurin. 

Kuten sanoin, olin helppo maali tälle sarjakuvalle, ja kun kirjan takana on Kieron Gillen, Iso-Britannian lahja sarjakuvamaailmalle, niin ei minun juuri tarvinnut pohtia kirjan hankintaa kahdesti. Gillen nostaa esiin Arthurin tarinoiden hajonnaisuuden nopeasti; ei ole yhtä oikeaa versiota näistä tarinoista tai hahmoista, ja paljon mielekiintoisempaa on se miten näitä tarinoita käytetään myyttien rakentamiseen. Once & Future on kiinnostunut näistä myyteistä ja tarinoista, ja miten nationalismi ja englantilainen fasismi sitoutuu näihin kuvitteellisiin ideoihin menneestä Englannista. Gillenille tällainen metafiktiivinen tarinoista kirjoittaminen on tuttua kauraa (Journey into Mystery, DIE) ja hän pitää langat käsissään tehokkaasti. Jos tämä kuulostaa tämän perusteella raskaalta, niin ällös huoli; Once & Future on myös erittäin hauska ja energinen tarina jossa 80-vuotias hieman sosiopaattinen mummo juoksee zombiritarien perässä kiväärin kanssa ja hänen naiivin kiltti pojanpoikansa koittaa pysyä mukana menossa, ja Dan Moran kuvitus on ykkösluokkaista, sopien tähän tunnelmaan hyvin. Once & Future: The King is Undead  on hyvä alku erilaisella versiolle arthurilaisista tarinoista joka on sidottu aina ajankohtaisiin kysymyksiin siitä, miten myyteillä rakennetaan identiteettiä kansakunnalle.

"Oh don't be so literal. The danger always comes from people who took stories too literally.."

3 takana, 21 takana!

Aasa T