Viime vuonna mainitsin Minä, Mikko ja Annikki- sarjakuvasta puhuessani Tiitu Takalon silloin vain verkkosarjakuvana julkaistun "potilaskertomuksen" siitä, kun Takalo sai aivoverenvuodon. Nyt tuota nettisarjakuvaa ei voi enään lukea, sillä kirja on julkaistu kovakantisena sarjakuvaromaanina:
Memento Mori
Tarina: Aivan tavallinen päivä saa kammottavan käänteen, kun kaiken pysäyttävä päänsärky, pahoinvointi ja kipu lamauttaa nuoren taiteilijan. Tästä alkaa pitkä toipuminen, paluu arkeen ja kokemuksen kanssa eläminen.
Kuten sanoin Minä, Mikko ja Annikki- tekstin yhteydessä, Tiitu Takalo on yksi parhaimmista kotimaisista sarjakuvataiteilijoista. Memento Mori on taas yksi loistava teos lisää hänen katalogiinsa, ja se on yksi tuskallisimman aidoimmista ja elävimmistä sarjakuvista joita olen lukenut, ja vuoden paras kotimainen sarjakuva. Takalo ei ainoastaan kerro sanoilla kokemuksestaan, vaan tuo täyden taiteellisen kykynsä hirvittävän kohtalonoikun kuvaamiseen. Kipu, suru, ahdistus ja osittainen keveys tilanteesta kaikki syttyy eloon upean värityksen ja kekseliään ruutukaavoituksen kautta. Mukana on absurdeja tilanteita hoitohenkilökunnan kanssa jotka eivät voi olla muuta kuin todellisuutta sekä sairauden jälkeistä pohtimista siitä mitä olisi voinut käydä; parantuminen on prosessi, ja se että ei ole enään hengenvaarassa ei ole loppu. Memento Mori on upea taideteos, joka kuuluu jokaisen hyvästä kirjallisuudesta pitävän ihmisen hyllyyn ja on minun ennakkosuosikkini ensi vuoden sarjakuvafinlandialle.
"Osaankohan enää piirtää? Mitä jos mun aivot on jotenkin sillä tavalla nyrjähtäneet, että käsi ja silmä eivät enää tee yhteistyötä?"
17 takana, 7 edessä!
Aasa T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti