Ja näin ollaan taas saavuttu joulukalenterin viimeisen sarjakuvan pariin. Joulukuu meni yhdessä sujauksessa (kuten koko vuosi), ja Suomi-Rivendell-Asgard menee taas muutaman päivän joululomalle. 28. päivä on vuorossa taas vuoden parhaimpien elokuvien Top 5- listan vuoro, ja kuun viimeisenä päivänä pistämme vuoden perinteisesti pakettiin kulunutta vuotta käsittelevällä blogitekstilläni. Tänään kuitenkin vielä sarjakuvia: Ehdottomasti aina tämän kalenterin vaikein osuus on 24. päivän jouluaiheinen sarjakuva. Maailmassa on sarjakuvia niin paljon että minulta ei aiheet lopu ihan heti, mutta jouluisia sarjakuvia, varsinkin hyviä joulusarjakuvia, on erittäin rajattu määrä.
Vielä yksi varsin hyvä löytyy varastosta, onneksi:
Hellboy: Krampusnacht
Tarina: Itävalta, 1979. Hellboy saapuu pieneen kylään, jossa vanha mies aiheutti kirkossa kaaosta nostamalla jouluhartaudessa jokaisen kirkon penkin kattoon. Lumisessa metsässä yksinäisten ja hylättyjen lelujen polku johtaa Hellboyn miehen tupaan, ja hänellä on vain yksi pyyntö maailman kuuluisimmalle hirviöiden metsästäjälle.
Hellboyn pitkälle taipaleella on mahtunut kiitettävä määrä joulutarinoita; tunnetuin näistä on ehkä Christmas Underground, ja Eisner- palkittu Krampusnacht jatkaa tämän asettamaa uraa jossa jouluisat hahmot ja myytit yhdistyvät Hellboylle tyypilliseen goottilaiseen synkkyyteen. Hellboyn kohtaaminen vanhan miehen kanssa on asiaan kuuluvan arvoituksellinen, samoin tämän todellinen luonne ja mahti pysyy kevyen verhon alla hienosti tarinan läpi. Vieraileva taitelija Adam Hughes tuo kuitenkin synkkään tarinaan myös lämpöä tyylillään, ja erityisesti pidin tarinan lopussa olevasta "joulualbumista" jossa nähdään valokuvien kautta Hellboy viettämässä joulua niin lapsena kuin aikuisena. Hellboy: Krampusnacht ei ehkä ole kovin jouluinen tarina, mutta kyllä jokaiseen aattoiltaan kuuluu yksi kummitustarina, ja tämä on siihen tarkoitukseen sopivan karu, kylmä ja eurooppalaisen vanhanaikainen, jossa muinainen olento haluaa ikuisen ketjunsa katkeavan ja saavansa vihdoinkin rauhan. Kuten Terry Pratchettin loistavassa joulutarinassa Karjupukki Valkoparta sanotaan: "Very oldest stories are, sooner or later, about blood." Nykyään hyvin siloitettlut ja kiillotetut myytit ja tarut sekä sadut omaavat usein paljon vanhemman alkuperän. Joulupukin alkuperäksi tykätään laittaa Pyhä Nikolaus, mutta hänessä on myös mukana oiva annos Odinia ja vauhkon ajojahdin myyttiä. Krampusnacht elää ja hengittää tästä ideasta, jossa todellisuus ja taru, sen nykymuoto ja menneisyys sotkeutuvat keskenään. Bonuksena tarinassa on tietysti myös se, että siinä mainitaan erikseen suomalainen Joulupukki sen Rare Exports- muodossa, mikä on aina hauskaa joskin ei kovin mytologista tarkkaa. Krampusnacht onkin oivan synkkä päätös tälle joulukalenterille, muistaen sen mihinkä ylikaupallinen ja paremman sanan puuttesa amerikkalaistettu jouluperinne omaa pohjansa.
"That's a pretty weird tale for christmas..."
Kiitoksia taas kaikille lukijoille ja Turun Sarjakuvakaupalle ahkerasta blogitekstien jakamisesta. Toivottavasti täältä löytyi uutta luettavaa joko vuoden loppuun tai ensi vuotta silmälläpitäen. Nyt on aika hiljentyä hetkeksi, ja me näemme taas pyhien jälkeen. Hyvää Joulua, Yulea tai mitä ikinä sitten juhlittekaan tai olette juhlimatta!
 |
| what does comic book sound like |
Aasa T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti