Aika siirtyä takaisin rapakon toiselle puolelle, mutta pidetään yksi varvas vielä kotimaan puolella!
Silver Surfer: Sielunmessu
Tarina: Galactuksen airut. Norrin-Rad. Hopeasurffarilla on monta nimeä ja monta tarkoitusta, sillä hän on elänyt kauan ja nähnyt paljon. Aurinkotuulen ratsastaja on kohdannut niin entisen herransa Galactuksen, helvetin ruhtinas Mephiston kuin avaruuden kansojen monimuotoisuuden, ja silti hän lentää yksin, läpi tähtimerien, etsien jotain suurempaa totuutta tai paikkaa itselleen.
Hopeasurffari on yksi Marvelin mielenkiintoisimmista mutta samalla jotenkin alikäytetymmistä hahmoista. Hänessä on paljon samaa kuin Teräsmiehessä; hän on korruptoimaton, ja hänen osallisuutensa usein muuttaa muiden käytöstä tämän loistavan esimerkin kautta. Hänen tarinansa ovat usein siten kommentoivia luonteeltaan, ja omaavat vahvan uskonnollisen tai filosofisen kehyksen. Silver Surfer: Sielunmessu on kokoelma suomennettuja Hopeasurffari-tarinoita, joista useimmat ovat juuri tällaisia. Teoksen avaa Stan Leen ja legendaarisen Moebiuksen klassinen surffaritarina Vertaiskuvia, jossa ehkä eniten viehättää juurikin Moebiuksen kuvitus ja Lee'n kunnianhimoinen, joskin kovin suorasanainen tarina. Kirjan parhain tarina on ehdottomasti Michael J. Straczynskin ja Esad Ribicin titulaarinen Sielunmessu, joka muistuttaa hieman Grant Morrisonin* All-Star Supermania; Hopeasurffari kärsii kuolettavasta sairaudesta, ja käyttää viimeiset elinpäivänsä oman kuolevaisuutensa ja perintönsä pohtimiseen laajassa kosmoksessa. Silver Surfer: Sielunmessu on oiva katsaus Hopeasurffarin maailmaan, ja jos hahmo ei ole tuttu ennestään niin tässä on hyvä astinlauta hopeanhohtoisen lainelautailijan tarinoihin!
"Voin tuntea koko maailman, kuin suuren huokauksen sydämessäni. Ja se ääni kertoo minulle, että ensimmäistä kertaa...minäkin tunnen lopulta rauhaa."
19 takana, 5 edessä!
Aasa T
*= Antakaa Grant Morrisonille Hopeasurffari- tarina kirjoitettavaksi, kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti