Päinvastoin kuin puolet tuntemistani kriitikoista, en palvo jokaista palaa maata Francis Ford Coppolan jalkojen alla. Toki hänen mestariteoksensa ovat juuri niitä, mutta hän on myös tehnyt oman uransa verosta aivan kamalia kalkkunoita ja sanonut ja tehnyt typeriä asioita siinä sivussa. Mutta silti katson suurin piirtein kerran vuodessa minun suosikkini hänen filmografiastaan, Bram Stoker's Draculan, tuttavallisemmin vain Dracula. Kirjoitin vuosia sitten postauksen tuosta elokuvasta ja sen monista puolista, ja seison paljolti tuon tekstin takana yhä. Ja tänään puhumme sen sarjakuva- adaptaatiosta:
Bram Stoker's Dracula
Tarina: Transylvania, 1462. Turkkilaisten invaasion pysäyttää prinssi Vlad III Dracul. Kiittämättömän kirkon tuomitessa hänen itsemurhan tehneen vaimonsa helvettiin, Vlad kiroaa Jumalan itsensä. 1897, välittäjä Jonathan Harker saapuu Transylvaniaan tekemään asuntokauppoja vanhan kreivin kanssa, joka halajaa itselleen palaa Lontoosta....
Tämän elokuva-adaptaation takana on Mike Mignola, ja hänen tyylinsä sopii erinomaisesti tämän tarinan siirtämiseen toiseen mediamuotoon. Sarjakuva seuraa elokuvan juonta suhteellisen tarkasti ja kiinteästi. Se lisää muutamia ylijääneitä tai leikkauspöydälle jääneitä kohtauksia. Tämä on kenties paras asia mitä sarjakuva-adaptaatiot voivat tehdä; lisätä ylijäänyttä materiaalia ja siten tarjota uutta sisältöä. Mignolan ekspressionistinen ja goottinen tunnelma sopii hyvin Coppolan elokuvan estetiikkaan, ja hänen mestaruutensa sivujen käännöksen kautta syntyvässä kauhussa on ensisijaisessa asemassa sarjakuvassa. Jos Keanu Reevesin puiseva ulosanti tai Winona Ryderin surkea aksentti piti sinut kaukana poissa elokuvasta, on Bram Stoker's Dracula hyvä tapa tutustua tähän elokuvateokseen!
"We are all now god's madmen..."
4 takana, 20 edessä!
Aasa T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti