Tänään on vuorossa samanlainen spesiaali kuin viime vuonna, eli täysi arvio uudesta sarjakuvasta. Viime vuonna tämä oli Aapo Kukkosen Karmea Tarina, joka oli lyhempi tarina Kongon kansanmurhan hirveydestä. Tänä vuonna vuorossa on sarjakuva-antologia myös erittäin tärkeästä aiheesta.
Katkenneita Lankoja
Tarina: Työt painaa päälle. Arki on yhtä katkeamatonta raatamisen kaavaa. Koulu on yhtä tuskaa, mutta ei tästä voi puhua. Joku luulee vielä laiskaksi. Mutta mitä kaikki eivät ymmärrä on se, että näkymättömiä ihmisiä on maailma täynnä.
Katkenneita Lankoja - tarinoita loppuunpalamisesta on Karoliina Korhosen (Finnish Nightmares) ja Anssi Vieruahon (24 Päivää) toimittama sarjakuva-antologia loppuunpalamisesta, johon on osallistunut joukko suomalaisen sarjakuvan uusia ja vanhoja kykyjä; Tuisku Hiltunen, Avi Heikkinen, Milla Paloniemi ja Emmi Nieminen, mainitakseni muutaman. Korhonen mainitsee esipuheessa miten uutisointi loppunpalamisesta ja työuupumuksesta tuntuu jotenkin syyttävältä; "Suomalaiset palavat loppun jo 30-vuotiaina". Lopputuloksena syntyi tämä teos, jonka tuotoista menee 75% mielenterveystyöhön. Siispä tämän sarjakuvan hankinta on oiva valinta; hyvän ja erittäin samaistuttavan teoksen hinnalla voi myös auttaa tärkeää asiaa.
Tarinat ovat vaihtelevia niin tyyliltään kuin fokukseltaan; osa kertoo selkeästi tekijänsä omasta ahdistuksesta ja uupumisesta, osa on enemmän fiktionaalisia tarinoita mutta tunteet joita ne omaavat. Teoksen avaa Tuisku Hiltusen Herätys 7:00, ja se olikin lopulta suosikkini kaikista tarinoista sen sanattoman yksinkertaisuuden ja visuaalisen kauneuden takia. Emmi Nieminen lähestyy aihetta hyvin omakohtaisesta kokemuksesta tarinassa Haastattelu 16-vuotiaan minäni kanssa, käyden läpi yksityiskohtaisesti ja ymmärtävästi nuorena kokemaansa loppuunpalamista. Mari Ahokoivun Trying is just the first step toward failure on enemmän abstrakti kuvaus väsymisestä ja internetin osasta tässä, kun taas Henri Tervapuron Golemi on melkein inhorealismin rajoilla leikkivä kuvaus arjen raskaudesta, ja miten pahat ajatukset voivat muuttua hirviöiksi. Ainoa tarina joka jätti minut hieman kylmäksi oli Vieruahon itsensä kynäilemä tarina Mustaa kahvia, jonka visuaalinen tyyli, tunnelma ja dialogi ei ihan sytyttänyt.
On mielenkiintoista nähdä aina sarjakuvissa sitä, miten mielenterveysongelmia kuten ahdistusta, masennusta tai psykoosia esitetään visuaalisesti. Emmi Valveen teoksessa Armo mustat tahrat ja lika on kuvaus ongelmista, ja usein juuri taiteen todellisuudenmukaisuudella leikkimienn on yksi ratkaisu. Katkenneita Lankoja omaa monta eri tyyliä, käyttäen värejä ja kuvia kuvaamaan henkilöhahmojen loppunpalamista. Yksi suosikeistani oli Heikkisen käyttämä näkymättömyys; loppunpalamista ja työuupumusta on usein vaikea nähdä ulkoapäin, ja kuinka ympärillämme on näkymättömissä ihmisiä jotka kärsivät samasta kuin me. Silti aiheesta ei aina puhuta; ne jotka ovat väsyneitä pelkäävät saavansa laiskan työntekijän leiman, ja kaikki eivät ymmärrä millaista on painia tällaisten ongelmien kanssa. Senpä takia teokset kuten Katkenneita Lankoja ovat tärkeitä, sillä ne valoittavat näiden ongelmien arkisuutta ja vaikutusta arkeen ja parhaimmillaan rikkovat mielenterveysongelmien tabua. Katkenneita Lankoja on hieno teos, jossa taitavat sarjakuva-alan ammattilaiset esittävät loppuunpalamisen eri tavoilla ja eri tilanteissa. Ja kun teoksen tuotoista leijonanosa menee hyvään tarkoitukseen, on tätä kirjaa erittäin helppo suositella kaikille!
"Sama kuin leimaisin naaman, että oon hankala mielenterveys-ongelmainen vätys."
14 takana, 10 edessä!
Aasa T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti