perjantai 1. joulukuuta 2017

24 Sarjakuvaa Jouluksi, osa 1

Ho ho ho indeed.



Ja niin on taas vuosi kulunut viime kerrasta, ja joulu se vain lähestyy vääjämättä. Ja kuten traditio määrää, on aika taas puhua sarjakuvista- tarkemmin sanottuna 24 sarjakuvasta. Kyllä, vanhaan tuttuun tapaan käyn lävitse Joulukuussa 24 sarjakuvaa, yhden per päivä. 12 ensimmäistä ovat jälleen ei-supersankaritarinoita, ja viimeiset 12 ovat supersankaritarinoita vuorotellen DC:ltä ja Marvelilta. Viimeinen (aattoillan tietysti) sarjakuva on joulu-aiheinen. Business as usual. Kaikki postaukset tullaan tägäämään "joulu" tunnisteella, jonka kautta voi myös selailla aikaisempien vuosien sarjakuvia.

Polkaistaanpa sitten tämä moottori käyntiin ensimmäisellä sarjakuvalla. Laulakaa kanssani, lapset:

"Flintstones, meet the Flintstones, they're modern stone age family~"
"From the town of Bedrock, they're a page right out of history~"

The Flintstones vol 1



Kivisten ja Sorasten perheet elävät Kivikylässä kaikessa rauhassa, nauttien modernin kivikautisen yhteiskunnan iloista ja riemuista; kuten kapitalismin tuomista sodista ja ahdistuksesta. Mutta ei huolta, ainahan voit mennä markettiin ja ostaa romua jota et tarvitse, katsoa TV:tä ja unohtaa kaiken. Yabba-dabba-doo?



Mark Russelin ja Steve Pughin  The Flintstones oli aikamoinen lukukokemus. Mitä tehdä niinkin vanhalla ja aikakauteensa sidotulla tuotteella kuin Kiviset ja Soraset? Vastaus; tuo se härskisti nykyaikaan, kontekstualisoimalla koko "moderni kivikautinen perhe" tähän päivään. Retu Kivinen tekee yhä töitä louhoksella, mutta on uralleen jumittunut perustyöläinen joka ei löydä iloa työstään. Hän ja Tahvo Soranen käyvät sotaveteraanien istunnoissa ja kokevat häpeää osallisuudestaan merkityksettömään, mutta veriseen sotaan. Retu ja Vilma pohtivat avioliittonsa tilannetta. Ja kaikki tämä on verhottu mustaakin mustempaan huumoriin joka tuntuu tulevan jostain Edgar Wrightin ja Rick and Mortyn välimaastosta. Mutta kaikessa on myös sydän mukana, eikä The Flintstones ole pelkkää eksistentialistista pohdiskelua, vaan hauskoja ideoita, kunnon huumoria ja terävää satiiria modernista yhteiskunnasta. Kaiken tämän lisäksi Steve Pughin taide on todella ensiluokkaista. Tämä on lause, jota en olisi uskonut että kirjoitan tänä vuonna:

The Flintstones on vuoden parhaimpia sarjakuvia.

1 takana, 23 edessä!

Atte T



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti