Atte Arvostaa: Bright

Okei, ei alustusta tänään. Tai ei ainakaan pitkää. Bright on Netflix-elokuva, Will Smith, urbaania fantasiaa, Suicide Squadin ohjaaja ja American Ultran ja Chroniclen kirjoittajana toimineen tunnetun ääliön elokuva. Mitä pirua siltä oikein odotin.

Bright

Elokuva: Los Angeles, enkelten kaupunki. Katukyttä Ward (Will Smith) ja tämän inhoama örkkipartneri Jacoby (Joel Edgerton) törmäävät rutiinikeikalla Tikka-nimiseen haltiaan (Lucy Fry) jolla on hallussaan kaikki toiveet toteuttava taikasauva, ihmeellinen väline joka on oikean käyttäjän käsissä loputtoman vaarallinen ase. Alkaa öinen takaa-ajo jossa Wardin ja Jacobyn on yhdessä selvittävä jengeistä, likaisista poliisesita kuin synkkiä juonia kutovilta haltioilta.

Bright lähtee käytännössä siitä asetelmasta liikkelle, että Taru Sormusten Herrasta on historiaa; nykyajan taustalla on fantastinen historia joss Pimeyden Ruhtinas hallitsi ja örkit olivat tämän orjia/palvelijoita. Nyt, haltiat muodostavat 1% joka hallitsee käytännössä kaikkea, örkit ovat päähänpiesty vähemmistö ja ihmiset ovat siinä välissä. Tämä on ideana suhteellisen mielenkiintoinen, mutta lopputulos elokuvana on, anteeksi ranskani, täyttä paskaa. Bright on huonosti kirjoitettu elokuva joka ei osaa päättää omasta tunnelmastaan yhdessä kohtauksessa ja joka tuhlaa oman vähäisen potentiaalinsa totaalisesti. David Ayer ei valitettavasti noussut Suicide Squadin tuhkista kuin feenix, vaan sössii yhä samassa suossa. Elokuvan kirjoittanut Max Landis todistaa keskinkertaisuutensa jälleen kertaheitolla; hänessä on ideoita erikoisiin lähtökohtiin, mutta tämän käsikirjoitus itsessään on kamalan kuuloista ja elokuvan yhteiskunnallinen kommentaari ongelmallista ja läpinäkyvää.

Jos elokuvassa on jotain positiivista, on se Joel Edgerton. Tämä saattaa olla miehen ainoa muistettava roolisuoritus, ja hän antaa paljon eloa Jacobyn hahmoon. Kyseinen elo on täysin lähtöisin näyttelijästä, sillä dialogi mitä Edgerton joutuu sylkemään ulos on erittäin tönkköä. Mutta Jacobylla on sydäntä, hän on hauska, hieman dorka örkki joka haluaa vain olla mahdollisimman hyvä poliisi, ja Edgerton vetää hyvän roolisuorituksen huomattavan proteesin alta. Will Smith on Will Smith, siitä ei pääse yli eikä ympäri että miehessä on karismaa, mutta Ward on hahmona täysin vailla positiivisia puolia; hän on kuin sekoitus Wild Wild Westin egomaanista Jim Westiä ja Suicide Squadin alati ärsyyntynyttä Deadshotia. Nominaalinen naispäähenkilö Tikka on vain Landisin yritys luoda oma Leeluunsa- energinen, juuri ja juuri puhekykyinen sekopää joka on vain niin mahdottoman hassu. Hän valitettavasti ei ole hahmo, vain plot point. Sama pätee myös pahiksen paikalla pööpöilevään Noomi Rapaceen, jonka haltiakultistinoita oli geneerinen pahis joka saisi jopa Lumoojattaren näyttämään vähän mielenkiintoiselta.

Kuten moni joka Brightin trailerin on nähnyt varmaan tajusi, elokuva koittaa käsitellä erilaisia yhteiskunnallisia teemoja fantasiatropejen kautta. Lähinnä esillä on vähemmistöihin kohdistuvat ongelmat, jossa örkit edustavat kliseisellä tasolla Yhdysvaltojen mustia, ottaessaan visuaalisen reflektionsa jengeistä ja gettojen kurjista oloista. He ovat poliisiväkivallan uhreja, kaikilla on heistä vahvoja, lähinnä negatiivisia mielipiteitä ja Jacobyn asemaa poliisina arvioidaan koko ajan. Ongelmana tässä on se, että elokuvassa on muita vähemmistöjä ja heidän kurjia olojaan esitellään, mutta ketään ei elokuvassa moinen kiinnosta- ei edes päähänpotkittua ja varmasti rakenteellisen rasismin hyvin tunteva Jacoby. Kuten usein scifi-kirjoittajilla on paha tapa esittää allegorioita roduista sen sijaan että käyttäisivät oikeasti ei-valkoisia ihmisiä tarinoissaan, Bright vie huomion pois oikeilta vähemmistöiltä fantastisen allegoriansa sijaan. Ja se heikentää elokuvan pohjimmiltaan oikeaa viestiä syrjinnästä. Tätä ei auta laisinkaan se, että Jacobyn, jonka pitäisi tarinan muodossa ja ideassa olla sankari, ei annetta olla sankari- nämä hetket kuuluvat tietysti Will Smithille.

Kuten The Mummy aiemmin tänä vuonna, Bright ärsyttää juuri yhtä paljon kuin siinä on hyviä ideoita jotka tuhlataan. Premissi on hauska, idea on mainio, maskeeraus on ykkösluokkaa ja Edgerton ja Rapace antavat vahvat roolisuoritukset erilaisian versioina tunnetuista fantasiaroduista, mutta joka kerta kun Brightin pitäisi ottaa oikea askel se astuu sivuun. Kaiken tämän lisäksi elokuva on designiltaan loputtoman tylsä- harmaita varastorakennuksia, sumuisia katuja ja strippiklubeja- eikä Tolkien-henkinen maailma muka kehity todellakaan eri suuntaan arkkitehtuuriltaan tai tyyliltään? Bright maksoi 90 miljoona dollaria tehdä, ollen näin kallein Netflixiin tuotettu elokuva tähän mennessä. Rahat on selkeästi käytetty Will Smithiin, maskeeraukseen ja kokaiiniin, sillä elokuvassa raha ei näy, jopa soundtrack on harvinaisen tylsä je hengetön. Bright on iso kasa huonoja valintoja hyvän idean ympärillä, ja lopputulos on sekava, ärsyttävä, tylsän näköinen ja paikka paikoin jopa tiettyjä ihmisryhmiä loukkaava elokuva. Netflix on kuulemma tilannut jo jatko-osan tälle, ja vaikka onkin mahdollista että tämä olisi 10 Cloverfield Lane-henkinen täyskäännös eri suuntaan, en luota kehenkään tekijätiimissä tarpeeksi odottaakseni moista. Mielenkiintoisesta ideasta ja parista hyvästä näyttelijäsuorituksesta huolimatta Bright on vuoden kököimpiä leffoja. Skippaa armotta.

Atte T

PS. Tämä oli viimeinen uusi elokuva jonka näen tänä vuonna. Eugh.

PPS. Oh, honey.