Ja kun kuulin että uusi Star Wars-elokuva on tulossa. Pelkäsin pahinta, mutta sitten näin J.J. Abramsin ensimmäisen videon jossa hän puhui elokuvasta. Fyysiset tehosteet. Näyttelijöinä on uusia ja nuoria näyttelijöitä, ei hollywood-tähtiä. Lucas ei ole mukana.
Ensimmäinen traileri riitti minulle. Olin myyty. Mutta 16. päivään asti olin peloissani. Mitä jos? Entäs jos tämä ei toimikkaan? Entäs jotain tyhmää tehdään? Into voi kääntyä minua vastaan. Ja sitten menin teatteriin. Istuin alas. Ja kun Lucas Artsin logo syttyi, tajusin että en vieläkään ollut henkisesti valmis tähän.
Lopputulos?
HUOM! Sisältää ensimmäisen 15 minuutin kuvauksen juonen kohdalta ja esittelee hahmojen luonteita ja niiden välisiä suhteita. Kevyt spoilerivaroitus, siis.
Star Wars: The Force Awakens
Endorin taistelussa Kapinaliitto päihitti Keisarikunnan. Tästä on nyt 30 vuotta, ja sota on yhä käynnissä. Keisarikunnan raunioista nousi Uusi Ritarikunta, jota vastaan taistelee Vastarinta. Luke Skywalker on kadonnut, ja molemmat tahot etsivät häntä. Pilotti Poe Dameron (Oscar Isaacs) löytää vihjeen aavikkoplaneetta Jakkulta, mutta Kylo Renin (Adam Driver) komentama Ritarikunta löytää hänet. Poe piilottaa vihjeen droidiinsa ja jää kiinni. Poe onnistuu myöhemmin karkaamaan ex-iskusotilas Finnin (John Boyega) avulla. Molemmat tekevät pakkolaskun Jakkulle, jossa romukerääjä Rey (Daisy Ridley) löytää droidin, ja Finn neuvoo häntä viemään sen Vastarinnalle. Alkaa karkumatka läpi galaksin, jossa vanhat tutut kaverit ja uudet viholliset kohtaavat ja galaksin kohtalo on kahden ihmisen harteilla.
Eipä pyöritä aiheen ympärillä. Force Awakens täytti lähes kaikki odotukseni ja vähän päälle. Minä voisin täyttää tämän arvostelun huutamalla kaikesta mahtavuudesta. Tämä elokuva aloitti mielenkiintoisella premissillä, jatkoi sitä hyvällä toiminnalla, fiksulla huumorilla ja mielenkiintoisilla hahmoilla joihinka kiintyi heti. Tämä sama kaava sai minut rakastumaan alkuperäiseen trilogiaan, ja uusi trilogia aloitti vakuuttavasti. Se onnistuneesti saa katsojan uskomaan tähän maailmaan ja siihen, että nämä tapahtumat ja ihmiset ovat samassa universumissa alkuperäisten seikkailujen kanssa. Se kaappaa katsojan mukaan sataprosenttisesti.
Tarina on mielenkiintoinen, joskin ei kauhean yllättävä. Mutta se on viihdyttävä. Juoni muistuttaa alkuperäisiä elokuvia jossakin määrin, peilaten alkuperäisiä tapahtumia fiksusti ja suorastaan enteellisesti. Tarina lähtee liikkelle nopeasti, hahmojen motiivit ja tavoitteet ovat johdonmukaisia ja sopivat juoneen ja käänteet ja tapahtumat imevät mukaansa. Se ja sama jos juoni ei yllätä- jos tarina viihdyttää ja pitää sinut mukana koko ajan, onko oikeastaan mitään valitettavaa? Force Awakenin nostaa myöskin panoksia. Kaikki isoa, mutta samalla pientä. Taistelut ovat vaikuttavia, aina ulvovista TIE-hävittäjistä ampumassa pientä kylää tuhannen pirstaleiksi X-Siipisten hyökkäyksestä Uuden Ritarikunnan kimppuun. Mutta samalla keskittyen pienempiin kohtauksiin, kuten Reyn hyvin tyylikkääseen, täysin sanattomaan esittelyyn joka kertoo hahmosta uskomattoman paljon. Oikea tasapainottelu näiden kahden äärimmäisyyden välillä vaati taitoa, ja tässä onnistutaan hyvin. Tämä ei ole pelkkää toimintaa, mutta liika puhe jää taka-alalle. Visuaalinen tarinankerronta on avain.
Hahmot ansaitsivat jokainen oman lukunsa, mutta vakuutan teille että jokainen näyttelijä, uusi ja vanha, hoitaa tonttinsa huolella ja taidolla. Lienee selvää että Harrison Ford ja muut vanhat tutut tietenkin ovat loistavia. Harrison Ford oli ilo nähdä taas parhaimmassa roolissaan, ja näytteli vakuuttavaa mutta samalla kunnioittavaa versiota vanhasta salakuljettajasta. John Boyega yllätti minut täysin, sillä hänen roolinsa oli hyvin erilainen kun odotin. Hän oli mielenkiintoisen pihalla koko ajan vähän kaikesta, yrittäen pysyä menossa mukana vaikka ei oikein tiedä mitä hän tekee, saatika sitten muut. Jos jokin asia jäi hahmogalleriassa häiritsemään, oli se Kapteeni Phasman (Gwendoline Christie) rooli. Jotenkin oletin että hahmolla olisi isompi rooli ja hän tekisi enemmän, mutta tämä ei valitettavasti ole totta. Kuulemma Phasman roolia kasvatetaan seuraavassa elokuvassa, ja tämä oli enneminkin esittely mikä kuulostaa hyvältä. Oscar Isaacs oli mainio, ja veljeni varsinkin kiintyi vahvasti Poe Dameronin hahmoon. Hän on hämmentävän karismaattinen näyttelijänä, sillä jälleen hän loppujen lopuksi pienessä osassaan onnistuu joka kohtauksessa varastamaan shown.
Mutta kaksi hahmoa nousi jopa tämän kaiken yläpuolelle: Rey ja Kylo Ren. Täysin tyhjästä itselleni tuli kaksi näyttelijää, Daisy Ridley ja Adam Driver, jotka näyttivät kyntensä uskomattomina näyttelijöinä ja odotan mielenkiinnolla mitä tulevaisuus tuo heille. Reystä tuli välittömästi suosikkihahmoni. Hänet esitellään katsojalle loistavasti, ilman minkäänlaista pakotettua taustanselitys-dialogia. Käytännössä meille näytetään päivä hänen elämästään, ja se on kertoi paljon. Rey rikkoo muutenkin Star Wars-leffojen naishahmojen kaavaa. Hän ei ole prinsessa tai senaattori, hän on romukeräyksellä itseään juuri ja juuri elättävä selviytyjä. Rey ei ala pohtimaan tai väittelemään vaan toimii, eikä tarvitse apua siihen. Kun hänet vangitaan, hän karkaa itse. Rey on aktiivinen, kyvykäs ja monitasoinen hahmo. Hän herättää kysymyksiä ja on vastaus osaan. Ja Daisy Ridleyn tekee uskomattoman tunteikkaan ja vahvan suorituksen mikä mahdollistaa tämän kaiken. Rey on luonnollinen hahmo, ja vaikka hän ei olekkaan nähnyt maailmaa ei hän kuitenkaan ole täysin viaton. Ja hänen hahmokasvunsa on vasta alkanut.
Kylo Ren yllätti minut täysin. Ajattelin Renin olevan uusi korvike Vaderille- mustaan pukeutuva kypäräpäinen sith, selvä homma. Matala bassoääni laukoo uhkauksia ja naama on mysteeri. Kuinka väärässä olinkaan. Hyvin pian on selvää, että tämä oli väärä olettamus, ainakin osittain. Renin todellisen nimen paljastettua, ja kun hän riisuu naamarinsa kaikki muuttuu. Hän on Voiman pimeän puolen käyttäjä mutta samaan aikaan valon rajaa kulkeva, epävarma ja raivonpuuskiin sortuva IHMINEN. Nämä luonteenpiirteet ja oikut tekevät hänestä aidon, humaanin hahmon. Adam Driver ajaa hahmoaan eteenpäin Star Warsin mittapuulla ennennäkemättömällä tavalla. Hän on toki yhä Vaderin kaltainen hahmo- hän on Ritarikunnan hyökkäysjoukkojen johtaja, on pelätty sekä vihollisten että oman miehistönsä joukossa ja omaa todellisen luonteen joka peilaa mielenkiintoisesti sekä häntä että Vaderia. Kylo Ren on elokuvapahis jota olen odottanut pitkään. Ren voi potentiaalisesti olla uusi Darth Vader- pelottava, uhkaava, badass soturi mutta samalla tuoden humaaniutta ja tunteellisuutta mitä tarvitaan ikimuistoiselta viholliselta.
Myös hahmoissa mielenkiintoista oli heidän väliset suhteensa. Kaikkien välillä oli uniikki kemia: Rey ja Finn, Finn ja Poe, Han ja Rey, Han ja Finn, Han ja Leia, Ren ja Kenraali Hux- monta eri vaihtoehtoa. Kaikkien näiden välillä on toimivaa kemiaa ja omat lähtökohdat suhteille. Finn ja Rey ovat molemmat uusia tässä hommassa mutta myös hyvin lahjakkaita vaikka eivät sitä itse tajuakkaan. Kun he pääsevät karkuun Ritarikunnalta, on heidän iloiset kehunsa toisille uskottavia. Myös Finnin ja Poen välinen bromance on hauskaa seurattavaa. Kaksi yhteistä kohtausta riittää luomaan vahvan ystävyyden näiden välillä, ja saa odottamaan enemmän yhteistä aikaa tulevissa elokuvissa. Yllättävin näistä oli Kylo Rennin ja Ritarikunnan Kenraali Huxin (Domhnall Gleeson) välillä. Molemmat ovat samassa asemassa Ritarikunnan dualistisena johtajaparina, ja kilpailevat ylimmän johtajan kunnioitusksesta. Ren on aattelleen uskollinen ja miehiinsä lähes sokeasti luottava eturivin sotilas, kun taas Hux on korkea-arvoinen upseeri, sotataktikko ja armeijan moraalia kiihottava dynaaminen johtaja. He ovat samalla puolella, mutta vastakkainasettelu on selkeää.
Mitä muuta voin sanoa? John Williamsin musiikit herättävät kaiken eloon, tuoden vanhat sävelmät takaisin mutta samalla luoden uusia ja kauniita kappaleita niiden rinnalle. Oletan että jotkut tulevat käyttämään argumenttina tätä elokuvaa kritisoidessaan että tämä on vanhan kierrätystä. Ja tuo on argumenttina typerä. Uusia elementtejä ja vanhoja klassisia asetelmia sekoitetaan ja lopputulos? Se on sekoitus sitä mitä me rakastimme vanhoista elokuvista kuorrutettuna uusilla ideoilla ja näin luodaan onnistunut elokuva. Ja kun tämä vuoristorata loppuu, päättyy Force Awakens ehkä kaikkien aikojen parhaimpaan, iskevämpään ja lupaavimpaan loppuun ikinä. Tämä loppu on hiljainen, rauhallinen ja sisältää niin monta tasoa että en vieläkään ole selvinnyt siitä. Star Wars: Force Awakens on Star Wars-elokuva jota olemme kaikki odottaneet, ja nyt se on täällä. Älkää antako ennakkoluulojen tai pahojen puheiden ajaa teitä pois tästä. Palaa takaisin Tähtien Sodan maailmaan nyt.
Atte T
PS. Nyt haluan oman hyvinvointini vuoksi purkaa ajatuksiani elokuvan viimeisestä 40-30 minuutista. PALJON spoilereita joita et halua tietää, tämä on tarkoitettu niille jotka ovat jo elokuvan nähneet.
SPOILERI! SPOILERI!
1. Han Solon ja Kylo Renin kohtaus sillalla oli hiostavin ja tunteellisin kohtaus jota olen nähnyt vähään aikaan. Oli selvää mitä tapahtuu, mutta mitenkä se rakennettiin musiikin, kuvauksen ja näyttelijöiden uskomattoman työn ansiosta koko kohtaus oli kuin tikittävä pommi. Ja kun lopulta Ren tekee päätöksensä ja valitsee puolensa, ja odotettu tapahtui, tunsin surua. Mutta sitten Chewbacca karjaisi, ja sydämeni murtui. Chewien huuto kiteytti kaiken surun ja menetyksen pelon mitä itse tunsin kohtauksessa. Se oli henkeäsalpaavaa.
2. Metsän taistelu Kylo Renin, Finnin ja Reyn välillä. Nämä kaksi näkivät kun Kylo teki kauheimman teon mitä he saattoivat ajatella. Ja nyt hän seisoo heidän edessään, vailla pelkoa tai katumusta. Aurinko on sammunut, pimeys ja kylmyys valtaa kaiken. Finn taistelee epätoivoisesti, mutta häviää. Luken valosapeli lentää lumeen. Ja kun Ren koettaa kutsua sapelia käteensä lopettaakseen miehen hengen, ei miekka lennäkkään suoraa hänelle. John Williamsin parhaan sävelmän, The Force Themen mukaelma, alkaa soimaan taustalla ja miekka lentää Reyn käteen. Hänen kohtalonsa on täyttynyt, ja on hänen velvollisuutensa pysäyttää Kylo Ren. Hän tajuaa sen, Kylo Ren tajuaa sen- ja musiikki saavuttaa kliimaksinsa. Ja minä tärisen kylmänväreistä ja olen itkun partaalla. Tämä kohtaus oli täydellinen, sitä oltiin rakennettu koko elokuvan ajan ja kaikki tulee selväksi heti. Tämän takia rakastan Tähtien Sotaa ja elokuvia yleensäkkin. Kiitos.
3. Rey saapuu tuntemattomalle planeetalle, tietäen mitä hän voi löytää sieltä. Hän näkee muinaisten temppelien rauniot ja kulkee jyrkän tien, ja lopulta näkee kaapuihin pukeutuneen hahmon. Hän ojentaa valosapelinsa hänelle. Huppu laskeutuu, ja Luke Skywalker (Mark Hamill) katsoo Reyta silmiin. Rey ojentaa hänelle takaisin vastuuta, pyytää koulutusta ja kertoo mitä on tapahtunut sanomatta SANAAKAAN. Luken kasvoista näkyy suru, pelko ja pettymys itseensä. Ja taas Williamsin musiikki luo tunnelman täydellisesti- ja loppu. Mikään Star Wars-elokuva ei ole loppunut näin hyvin, luoden vahvan pohjan tuleville elokuville. Ei tarvita sanoja, visuaalinen tarinankerronta on parasta.
Amen!
VastaaPoista