Suomi-Rivendell-Asgard: Hyvää Uutta Vuotta 2016!

2016. Ei enään kauaa kun vuosi jossa elämme on vuosi 2016. Outoa.

Mutta ei sen enempää vuosiluvuista. Vuosi 2015 alkaa olla pulkassa, ja onpas ollut taas aikamoinen vuosi. Sanon suoraan: Tämä kulunut vuosi on itse asiassa ollut omalta osaltani yksiä parhaimpia. Olin tänä vuonna hämmentävän kiireinen. Yliopisto-elämä on sisältänyt paljon sekalaista sosialisointia, aktiivista opiskelua ja Porin ja Hämeenkyrön välistä ramppaamista. Olen ollut monessa mukana: useampia cosplay-ryhmiä on järjestetty, mukaanlukien Marvel Cosplay Finlandin ensimmäinen virallinen miitti, olin mukana Zombie Run Pori-tapahtuman järjestämisessä ja pidin ohjelmaa Traconissa aikamatkustuksesta. Olin töissä f2f-varainhankkijana Tampereella, kunnes liian suuret odotukset kaatuivat päälleni ja työt loppuivat kuukaudessa. Hyvästelin Dipolin Ropeconissa viimeisen kerran, kävin kaverini järjestämässä Hoth Con-tapahtumassa ja olin joulupukkina.
Kirjoitan nyt kandiani ja mietin, onko voiko ensi vuosi olla läheskään yhtä hyvä.

Olen katsellut tänä vuonna paljon televisiota, elokuvia ja internet-sarjoja, lukenut PALJON sarjakuvia ja muuta kirjallisuutta. Kävin sielä sun täällä ja pelasin "liikaa" pelejä. Mutta mitkä näistä nousee muiden yläpuolelle? Mikä oli paras elokuva? Mikä sarjakuva innosti eniten ja mitä albumia kuuntelen vieläkin? Wonder no more, this is year in review!

Vuoden Albumi:

Varmasti tänä vuonna on tullut paljon hyvää musiikkia, mutta en itse ole löytänyt muuta kuin nämä merkittävät levyt tältä vuodelta. Mutta ne jotka tulivat- voi pojat. Miracle of Sound: Level 6, Ensiferum: One Man Army, CMX: Mesmeria ja oma henkilökohtainen suosikkini tältä vuodelta- Nightwish: Endless Forms Most Beautiful. Nightwish on kehittynyt paljon vuosien aikana, ja Endless Forms Most Beautiful on tämän kulminoituminen. Folk-vaikutteita, fantasiakirjoista otettuja aiheita ja yllättävästi tiedettä ja evoluutiota korostavia teemoja. Tämä oli uutta, ja hyvällä tavalla.

Vuoden Elokuva:

Okei, nyt menee monimutkaiseksi ja pitkäksi. Jos olisin kirjoittanut tämän ennen joulua, olisi vastaus ollut selkeä. Mutta sitten jonkun piti antaa joululahjaksi elokuvia. Okei: Tänä vuonna on tullut ihan hyvin mainioita elokuvia: Avengers: Age of Ultron, Birdman, Mad Max: Fury Road, Pawn Sacrifice, Jurassic World ja Ant-Man näin esimerkiksi. Mutta tänä vuonna tuli mielestäni kolme LOISTAVAA elokuvaa: Imitation Game, Star Wars: The Force Awakens ja Inside Out, jonka näin vasta 4 päivää sitten. Imitation Game oli paras sotaelokuva jonka olen nähnyt, sen viesti oli iskevä ja persoonallinen ja Cumberbatchin roolisuoritus oli mahtava. Star Wars: The Force Awakens oli lähes täydellinen jatko-osa vanhalle trilogialle, ottaen vanhan trilogian parhaimmat elementit ja uudet ideat yhteen, tuoden hyviä hahmoja vanhojen rinnalle ja oli hauska, surullinen ja mahtipontisen komea. Mutta yksi asia on sanottava. Löydän kritisoitavaa Imitation Gamesista. Löydän kritisoitavaa Star Warsista (vaikka taisin sen unohtaa arviostani...). Mutta Inside Out on täydellinen. En ole ikinä nähnyt elokuvaa näin lähellä täydellistä elokuvaa. En löydä siitä kritisoitavaa. Se on täydellinen lapsille, nuorille ja aikuisille. Se on hauska, mutta myös koskettava. Elokuvan opetus on loistava, ja saa ajattelemaan. Painotan että valinta ei ollut helppo: Star Wars: The Force Awakens oli kaikkea mitä sen halusinkin olevan ja enemmän, mutta Inside Out vei puhtaalla omaperäisyyden voimalla tämän kisan. Se on fiksu, se on jännittävä, näyttelijäsuoritukset ovat loistavia ja sillä on oma, täysin uniikki ulkonäkö. Inside Out on vuoden paras elokuva.

Vuoden Roolipeli:

Viime vuonna mainittu Wrath of the Righteous ON YHÄ KESKEN. Ja tauot pelikertojen välillä piinaavia. Joten ei kakkua kotijoukkueelle? Itse asiassa paras roolipeli tänä vuonna oli Mökkiconissa pelattu Dragon Age RPG:n skenaario. Teimme hahmot, ja pelasimme 4 tuntia seikkailua täynnä hahmojen välistä kanssakäymistä, urheilua, majatalojen katsastusta ja osittaista onnistumista murhapaikan tutkimuksessa. Pelasimme pelinjohtajan mukaan n. 20 minuutin kohdalle hänen muistiinpanoissaan. Tältä ei tuntunut, ja hauskaa oli.

Vuoden Peli:

Ollaanpas rehellisiä: Tämä ei ole ollut vahva vuosi minulle pelien osalta. Batman Arkham Knightin piti olla vuoden paras peli, mutta odottelen vieläkin pc-version päivittymistä pelattavaksi. Witcheriä en ole päässyt pelaamaan ja aika on mennyt Skyrimin ja Dragon Agen parissa. Mutta Assasins Creed: Syndicate ei ole pettänyt. Peli on vielä kesken, mutta pidän siitä jo enemmän kuin monesta edellisestä pelistä sarjassa.

Vuoden Sarjakuva:

Taas, ei helppoa. Olen tänä vuonna lukenut kyllä uusiakin ilmestyksiä, mutta enemmänkin tutustuin vanhoihin klassikkoihin. Mutta ne eivät kuulu tähän. Marvelin puolella Thor: Goddess of Thunder oli mainio kirja, ja paljon kehumani Ms. Marvel sai hienon päätöksensä ennen kesän Secret Wars-kriisiä. Mutta John Allisonin ja Lissa Treimanin Giant Days on hauskimpia ja realistisempia sarjakuvia joita olen lukenut. Sen realistisuus nousee luonnollisesta dialogista ja skenaarioista, huumori hyvistä hahmoista ja hauskoista tilanteista ja se sai janoamaan jatkoa ilman cliffhangeria tai ratkaisematonta tilannetta. Se vain loppuu hyvin, ja haluan lukea lisään näistä hahmoista ja heidän tarinoistaan.

Vuoden TV-sarja:

Yksi parhaimmista tv-sarjoista joita olen koskaan nähnyt, Parks and Recreations, loppui tänä vuonna. TV on ollut minulle hyvin suotuisa tänä vuonna, antaen hyviä uusia sarjoja ja jatkaen vanhoja klassikoita. Vikings, Brooklyn 99, Flash, Gotham ja Agents of Shield ovat hyviä esimerkkejä. Mutta kolme sarjaa nousivat muiden yläpuolelle: Agent Carter, Daredevil ja Jessica Jones. Agent Carter oli mahtava pulp-seikkailu jonka päätähtenä oli oma suosikkini Marvelin naissankareista, Sharon Carter. Jessica Jones oli ennennäkemätön teos Marvelilta, joka oli hyvin synkkä, aiheiltaan rankka mutta silti viihdyttävä ja paikka paikoin hauskakin sarja. Mutta Jessica Jonesia ei olisi ilman Daredevilia. Daredevil loi pohjan kaikille tuleville Marvelin Netflix-sarjoille, ja sen näkeminen ensi kertaa oli suorastaan shokeeraavaa- mutta hyvässä mielessä!

Vuoden Häppening:

So...much... events. Tampere Kuplii oli hauska, Tracon oli kuumeestani huolimatta taas hieno kokemus, ja viimeinen Ropecon espoon Dipolissa oli surumielinen mutta hauska tapahtuma. Mutta Zombie Run Porin puolella oli erillaista. Olin mukana tekemässä sitä alusta lähtien. Monet kokoukset, suunnitelmat ja palaverit johtivat lopulta yhteen päivään täynnä zombeja, selviytyjiä ja auringonpaistetta. Päivä oli rankka ja sisälsi paljon työtä, mutta tulen muistamaan sen kyllä koko lopun ikäni.

Vuoden Pettymys:

BATMAN: ARKHAM KNIGHT ja sen PC-versio. Voi herrajöö. Ei enempää sanottavana.

Ensi vuosi on pian täällä, ja sen hullu valikoima elokuvia, tv-sarjoja ja sarjakuvia. 2. kausi Daredeviliä ja 4. kausi Vikingsiä sekä uusi Shannara Chronicles-sarja. Paul Dinin hyvin henkilökohtainen Batman-sarjakuva Dark Knight: A True Batman Story julkaistaan keväällä, samoin kolmas osa Rat Queens-sarjasta. Ja sitten on elokuvat: Deadpool ja X-Men: Apocalypse, Captain America: Civil War ja Doctor Strange, Batman v Superman: Dawn of Justice ja Suicide Squad sekä Star Wars-spinoff elokuva Rogue 1. Ensi vuosi vaikuttaa hyvältä viihteen kannalta, palataan asiaan vuonna 2016!