Mutta ensin, puhutaanpa hieman Ed Brubakerista.
Ed Brubaker on sarjakuvakirjoittaja Marylandista (se paikka on jonkinnäköinen hyvien kirjoittajien siittämö) ja on tehnyt töitä niin DC:lle kuin Marvelille sekä itsenäisille julkaisijoille. Hänet tunnetaan parhaiten noir-tarinankerronan ja supersankarigenren yhdistäjänä, ja missään tämä ei näy paremmin kuin hänen Kapteeni Amerikka-tarinoissaan. Hänen käsissään Kapteenin tarinat muuttuivat enemmän neo-noir-trillereiksi joissa tarinat ja skenaariot olivat paljon maanläheisimpiä, toiminta realistisempaa ja Steve Eptingin kuvittaessa uskomattoman aidon oloista. Hänen käsissään idea Kapteeni Amerikasta tuntui mahdolliselta. Tämä johtui koska Brubaker tiesi mitenkä kirjoittaa hahmoja ilman että heidän perusideansa karsiutuu pois vaan he ottavat idean ja miettivät sen loppuun. Tätä miestä saatte kiittää myöskin Captain America: Winter Soldierin olemassaolosta. Hän kirjoitti tarinan Winter Soldier, jossa hän toi takaisin hahmon, joka oli ollut kuolleena yli 50 vuotta ja samalla teki hänestä synkän salamurhaajan mekanokädellä. Ideana tämä on täysin naurettava ja sen ei odotettu onnistuvan. Mutta Brubaker osasi käsitellä hahmoa, hahmon paluuta ja siitä nousevia tunteita ja tilanteita aikuisesti ja kypsästi. Tämä mies osaa kirjoittaa minkä tahansa hahmon uskottavasti- jopa Batroc Hyppääjän.
Batroc
Georges Batroc on Stan Leen ja Jack Kirbyn luoma Kapteeni Amerikan pitkäaikainen vastustaja. Georges Batroc on Ranskalainen palkkasoturi, joka on saanut kattavan kokemuksen palvellessaan Ranskan Muukalaislegioonassa. Hän on maailmanmestaritason atleetti ja painonnostaja ja hänellä on taistelukokemusta jokaisella mantereella. Hänen pääasiallinen taistelutapansa on kuitenkin savate, ranskalainen potkunyrkkeily joka perustuu luonnollisesti lähinnä potkuihin. Tästä ja uskomattomasta akrobaatin taidoistaan Batroc sai lisänimen "loikkaaja". Hän teki lukuisia töitä palkkasoturina ympäri maailmaa, kunnes tiedeterroristi-järjestö A.I.M (Aloitteellisia Ideoita ja Mekaniikkaa) palkkaa hänet varastamaan inferno 42-sylinterin. Tällä keikalla hän törmää Kapteeni Amerikkaan- ja miehen maine oli kiirinyt jo Kapun korviin.
Tästä alkaa pitkäaikainen vihollissuhde kahden miehen välillä. Nämä kaksi ovat vainonneet toisiaan lähes 50 vuotta, eikä Batroc ole vielä kertaakaan voittanut Kapteenia- mutta kyse ei ole yrityksen puutteesta. Hän ei ikinä anna periksi. Batrocille Kapteenin voittaminen ei ole ainoastaan este ylitettäväksi, se on kunniakysymys. Hän haluaa voittaa Kapteenin kaksintaistelussa käyttäen omia kykyjään ja puhdistaakseen maineensa maailman parhaimpana palkkasoturina. Kunnia on tärkeä asia Batrocille, ja kun Hydra koittaa ampua Kapteenin kesken heidän kaksintaistelunsa, raivostuu Batroc Hydralle ja auttaa Kapteenia löytämään kidnapatun Sharon Carterin. Tällaista kunnioitusta vihollisten välillä löytyy harvalta. Batroc on myös myöntänyt tämän olevan hänen yksi heikkoutensa, sillä jos hänelle tarjotaan mahdollisuus taistella häntä vastaan, on hänellä melkein pakkomielle ottaa tämä mahdollisuus vastaan, ja tämä onkin usein johdattanut hänet vankilaan.
Batroc on taistellut monia muita sankareita vastaan, kuten Rautanyrkkiä, Daredeviliä, Hämähäkkimiestä ja Wolverinea vastaan mutta nämäkään ottelut eivät ole menneet kovin hyvin. Stan Leen ja Jack Kirbyn jättäessä kirjoitushommat muille, alkoi Batrocin maine voimakkaana vihollisena hiljalleen kadota. Roger Stern piti vielä nämä elementit hahmossa mukana, mutta merkit hahmon suosion tippumisesta oli ilmassa. Ja mitä tapahtuu, kun hopea-ajan hahmon suosio tippuu ja kirjoittajat eivät enään välitä? Hänestä tehdään pelle. Jos ollaan ihan rehellisiä, tämä ei ole kovin vaikeaa. Hänellä on vahva, ylikoominen ranskalainen aksentti joka on täynnä ranskalaisia sanoja ja kommentteja. Hänen pukunsa on violetti trikoo keltaisilla korostuksilla ja mustalla naamiolla. Hänellä on kieron miehen viikset. Mies on kävelevä stereotyyppi. Mutta nämä elementit olivat esillä jo silloin kun Stan ja Jack olivat vastuussa hänestä, ja he osasivat ottaa hahmon vakavasti. Jo ensi esiintymisessään Batroc näytti potentiaalia viihdyttäväksi pahikseksi ilman pelleilyä.
Nyt täytyy tosin myöntää: Päinvastoin kuin aikaisemmat hahmot tässä sarjassa, Batrocilla on näkyvyyttä sarjakuvien ulkopuolelta. Näistä kaksi tunnetuinta esimerkkiä ovat Ultimate Spider-Man animaatiosarjan versio ja Captain America: Winter Soldier-leffan versio. Sanotaan suoraan: VIHAAN Ultimate Spider-Man sarjaa. Se, kuten sitä seuranntu Avengers Assemble on animaatioltaan köyhää ja liiallisen humorin täyttämää sekasotkua. Nämä sarjat eivät osaa ottaa tosissaan hahmoja jotka eivät ole esiintyneet MCU:n elokuvissa tai eivät ole Hämiksen ykkösvihollisia. Ja Batroc tässä sarjassa oli luuseri, jonka osa oli saada turpaan joka toisen jakson alussa humoristiseksi. Eugh, ei puhuta siitä enään. Mutta sitten tuli Captain America: Winter Soldier. Häntä näytteli UFC maailmanmestari Georges St-Pierre, ja toi hahmon elokuvakankaalle tavalla jota en uskaltanut toivoakkaan. Batroc ei ole elokuvan pääpahis ja on elokuvassa vain noin 15 minuuttia. Mutta ne 15 minuuttia ovat viihdyttävät, hahmolle uskolliset ja kunnioittavat 15 minuuttia. Hän sai hyviä iskuja Kapuun, ajoi hänet nurkkaan ja pääsi vielä karkaamaan paikalta. MCU-Batroc oli hieno hatunnosto vanhalle klassikolle.
Batroc on kenties enemmän henkilökohtainen suosikki kuin mikään universaalisti rakastettu mutta varjoon jäänyt kulttisankari. Mutta Batrocin kunniassa, asenteessa ja designissa on vain jotain joka kolahtaa minulle henkilökohtaisella tasolla. Batrocia kutsutaan pelkuriksi, mutta tämä on valetta: Batroc taistelee superihmisiä vastaan ollessan itse vain hyvin treenattu atleetti. Tämä vaatii rohkeutta. Hän on potkaissut Kapun kilpeä niin monta kertaa että osaa potkaista juuri oikealla tavalla saaden miehen kaatumaan. Hän on myöskin myöntänyt että Musta Leski on yhtä vaarallinen vihollinen kaksintaistelussa kuin Kapu, ja hänelle pitäisi maksaa yhtä paljon taistelusta häntä vastaan. Batroc on hopea-ajan luomus kaikessa hassuudessaan, mutta hän voi olla parhaimmillaan hyvin viihdyttävä, tyylikäs ja persoonallinen vihollinen. Kapteeni Amerikan viholliset tuppaavat olemaan joko natsi-psykopaatteja kuten Punakallo ja Kallo, Sosiopaattisia diktaattoreita kuten Paroni Zemo tai hulluja hyperpatriootteja kuten Nuke. On mukava välillä seurata miestä taistelemassa sellaista vihollista vastaan, joka ei tähtää massamurhiin vaan jonka tavoite on vain voittaa Kapteeni rehellisessä taistelussa, tänään tai joskus toiste.
"In battle, as in life, style is all-important!"
Tämä oli Valokeilan kolmas osa. Sarjakuvat ovat täynnä hahmoja ja ihmeitä, jotka eivät ole saaneet vielä ansaitsemaansa näkyvyyttä, ja minun tehtäväni on nostaa ne valokeilaan. Ensi kertaan!
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti