Sarjakuvat kasvoivat hieman kypsemmiksi Pronssi-ajan aikana. Teemat kuten väkivalta, seksuaalisuus, huumeet ja muut aikuisemmat aiheet alkoivat vähitellen yleistyä, ja sarjakuvia lukeva kansa kiitti tästä ja nämä lehdet olivat suuria menestyksiä. Tämä kaikki kulminoitui kahteen kirjaan: Frank Millerin Yön Ritarin Paluuseen ja Alan Mooren Vartijoihin. Nämä kaksi ottivat nämä synkät teemat ja tekivät niistä taidetta. Yön Ritari on Batmanin tarinoista tunnetuin, ja lopullisesti kiteytti Batmanin osan synkkänä sankarina. Vartijat otti koko supersankarimythoksen, purki ja kokosi sen uudestaan, antaen vakavuutta ja syvällisyyttä koko skenelle suurenkin yleisön silmissä. Nämä kaksi kirjaa olivat mestariteoksia, joista tuli hetkessä uskomattoman suosittuja. Tämä suosio yhdistettynä viime vuosien menestykseen saivat studiot sekaisin. Näitä tarinoita haluttiin lisää, ja lisäämällä synkkiä teemoja varmaan saataisiin vielä enemmän vanhempaa yleisöä takaisin ja myyntiä kattoon!
Eh...
Synkkä-Aika (1986-1996/2000)
Jokaisella aikakaudella on yleensä jokin tekijä/tekijät jotka ovat vahvasti määritelleet aikaansa. Kulta-ajalla ne olivat Joe Shuster ja Jerry Siegel, hopea-ajalla Stan Lee ja Jack Kirby, pronssi-ajalla Neal Adams ja Frank Miller. Synkällä ajalla tämä henkilö oli nyt monellakin tavalla kuuluisa Robert Liefeld. Robert Liefeld on hyvin tunnettu mies tällä alalla. Hän loi arkkityypin 90-luvun antisankarille, sekä taiteellisesti että luonteellisesti. Hän loi yhden suositun ja yhden aivan naurettavan suositun hahmon- Cablen ja Deadpoolin. Mutta hän teki aikanaan tunnetuksi myös taidetyylin, josta tuli tämän ajan merkkituote- vyötaskut, ylisuuret lihakset, anatomisesti kummalliset kehot, vyötaskut, olkatoppaukset, naurettavan suuret aseet, vyötaskut, tiukat asennot, fanservice ja vyötaskut. Mies piti vyötaskuista. Tämä taidetyyli oli jostain syystä aikanaan suosittua nuorempien lukijoiden keskuudessa, sillä se olivat hyökkäävää, uudenaikaista ja rajua.
Tähän aikaan myös sarjakuvantekijät päättivät ottaa julkaisun omiin käsiinsä. Kun uusia sarjakuvia piti julkaista, piti ne käyttää yhtiön pomojen, kustantajan ja CCA:n kautta ennen kuin ne saataisiin lukijoille. 1986 Dark Horse aloitti kustannustoiminnan, ja on sitemmin julkaissut mm. Hellboyn, Sin Cityn ja monia muita tunnettuja sarjoja ja on yhä toiminnassa. Image syntyi kun seitsemän Marvelin sarjakuvatekijää halusivat julkaista ideoitaan ilman kustantajien sekaantumista. Näistä seitsemästä ainoastaan Spawnista tuli menestys, ja sitemmin Imagesta on tullut alansa ehdottomia ykkösnimiä. DC loi sisarjulkaisijan nimeltään Vertigo, jonka tehtävä oli julkaista tarinoita DC:n vähemmän tunnetuista sankareista synkemmässä valossa. Näistä tunnetuin ja varmasti menestynein oli Saga of the Swamp Thing, joka mielestäni on Alan Mooren kaunein luomus.
Vaikka perustukset tälle ajalle luotiin 80-luvulla, huippuunsa se nousi 90-luvulla. 90-luku erosi paljon edellisestä vuosikymmenestä esteettisesti ja ajatustavaltaan. Mortal Kombat ja grunge olivat kovimmat jutut ikinä, ja julkaisijat olivat zeitgeistissa kiinni. Sarjakuvien 90-luku oli EXTREMEÄ! MEGAA! Tänään kaikki kuolevat ja huomenna tulee uutta! Naiset ovat kauniita ja miehet lihaksikkaita! Kaikilla on joko muletti tai ponihäntä tai ehkä molemmat! Naisten jalat johtavat taivaaseen ja kaikki irvistävät. Kannessa lukee VERTA tai ASE tai X tai jotain muuta väkivaltaisuuteen viittaavaa. Kaikki laukovat kovia iskulauseita ja vastustivat auktoriteetteja. Alan Mooren ja Frank Millerin yhteiskuntakritiikki otettiin ja käännettiin ympäri typeräksi saippualaatikkoretorisoinniksi ja anarkismiksi ilman syytä. Kaikki mitä Miller ja Moore tekivät otettiin ja kopioitiin huonosti.
 |
| Silmiin sattuu... |
Tämän lisäksi haluttiin muutosta ja suuria tarinoita niiden rinnalle. 90-luvulla Teräsmies kuoli taistelussa Tuomiopäivää vastaan. Bane tuli ja mursi Batmanin selän pakottaen tämän eläkkeelle. Hopea-ajan Vihreä Lyhty Hal Jordan ryhtyi pahikseksi ja kuoli häpeässä. Hämähäkkimies taisteli kloonejaan vastaan ja lopulta yksi näistä klooneista korvasi hänet. Vesimies menetti kätensä, laittoi tilalle harpuunan ja kasvatti parran. Tietenkään nämä muutokset eivät pitäneet- Teräsmies tuli takasin, kuten myös Batman ja Hämähäkkimies. Tämän kaiken takana oli vain halu tehdä shokkiarvoltaan myyviä lehtiä, ei miettiä hyviä tarinoita. Lehdet myytiin erilaisilla kansilla jotta keräyskappaleiden hinnat olisivat tulevaisuudessa huipussaan. Pronssiaika nosti omana aikanaan hieman naisten asemaa sarjakuvissa, mutta synkkä-aika sysäsi kaiken takaisin keski-ajalle. Termi "Bad Girls" nousi tunnetuksi- nämä olivat vähäpukeisia, synkkiä (joskus jopa demonisia) naisia ja tarinat kulkivat jotain hämärää rajaa pornon ja yliluonnollisten tarinoiden välillä. Tunnetuin esimerkki lienee Lady Death. Tosin poikkeuksia oli: George Perezin kynän alla Ihmenaisen tarinat olivat aikakautensa parasta antia ja kaikkien kannattaa tutustua siihen.
Vaikka armotta suominkin tätä aikakautta, on sieltä tullut paljon hyvääkin. Neil Gaiman kirjoitti Sandmanin, jota pidetään yhä yhtenä parhaimmista sarjakuvista. Frank Millerin Batman: Year One nykyaikaisti Batmanin taustatarinan tyylillä. Grant Morrison Animal Man ja Doom Patrol olivat psykedeelisiä ja upeita outouksia. Ja antoihan aika meille hienoja hahmojakin- Venom, Carnage, Bane, Lobo ja tietysti Deadpool. Jotkut jopa jo aikanaan kritisoivat ja parodisoivat näitä hahmoja- tunnetuin lienee Teenage Mutant Ninja Turtles, kavereiden kesken Turtlesit. Nämä kuitenkin valitettavasti ovat vain poikkeuksia. Sarjakuvia julkaistiin enemmän kuin pitkään aikaan, mutta määrän hintana oli valitettavasti laatu. Mutta nämä hyvät luomukset olivat silti hyviä, ja jäivät elämään tämän ajan jälkeenkin.
Synkkä-aika onneksi loppui, mutta koska? Iso osa on sitä mieltä että se ei ikinä loppunut, ja emme vieläkään ole päässeet eroon sen kliseistä. Olen tästä hyvin paljon eri mieltä, mutta en itsekkään osaa oikein valita tarkkaa vuotta. Kaksi vallitsevaa vuotta ovat 1996, DC:n Kingdom Comen julkaisuvuotena tai 2000, jolloin Marvel aloitti Ultimate-linjastonsa Ultimate Spider-Man lehdellä.
Oli kyseessä kumpi vuosi tahansa, tämä tarkoitti sarjakuvien synkän ajan loppua ja Modernin Ajan alkua.
Atte T.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti