Batman: Under the Hood
Black Mask hallitsee suvereenisti Gothamin alamaailmaa. Hän hankkii yhä vaarallisempia aseita ja taitavampia miehiä pitämään kiinni otteestaan Gothamin kurkulla ja Batmanilla on kädet täynnä töitä. Mutta kaupaunkiin on saapunut uusi tekijä. Hän kantaa vanhan gangsterin nimeä ja naamiota, kutsuen itseään Punahupuksi. Tämä Punahuppu ei käy kuitenkaan Batmanin tai Gothamin asukkaiden kimppuun, vaan hyökkää täydellä voimalla Black Maskin päälle. He kuitenkin kohtaavat useaan otteeseen, ja Punahupun oudon tuttavallinen ote ja tuntemus tämän salaisuuksista alkaa vaivaamaan. Pian Punahuppu paljastuu, ja Batmanin maailma hajoaa kappaleiksi.
Muistatteko kun sanoin että Winter Soldier on yksiä niitä onnistuneita kertoja jolloin kauan jo kuolleena ollut hahmo tuodaan takaisin synkempänä ja se onnistuu? Tämä on toinen esimerkki. Judd Winick teki hyvää työtä tuodessaan Punahupun takaisin tyylillä. saaden mukaan hyvän twistin ja näytti mitenkä tämä kaikki vaikuttaa ympäröivään maailmaan. Doug Mahnken taide on siistiä ja sopii kirjan trillerimäiseen menoon hyvin. Tämä seuraa myös muiden hyvien Batman-tarinoiden kuten Hushin ja Long Halloweenin viitoittamaa tietä ja tuo mukanaan uuden pääpahiksen lisäksi liudan vanhoja tuttuja- tässä tapauksessa Black Maskin, Pakkasherran ja Jokerin. Monet ovat nähneet Punahupun tämän tarinan lisäksi monissa seikkailuissa viime vuosien aikana...ja en ole niiden tarinoiden ystävä. Punahuppu toimii mielestäni vain ja ainoastaan vastaparina Batmanille, osana tämän vihollisia. Antisankari-Punahuppu ei toimi. Hän ei ole hauska, hänellä on naurettava määrä isä-ongelmia ja hän ei ole kovinkaan cool. Mutta tässä homma toimii: Under the Hood toi takaisin vanhan hahmon ja asetti uuden status quon koko Batman-mythokseen, ja ansaitsee siis jokaisen Batman-fanin huomion.
22 takana, 2 edessä.
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti