torstai 17. joulukuuta 2015

24 Sarjakuvaa Jouluksi- osa 16 & 17

Sanotaanko vaikka Star Wars pisti hieman pasmat sekaisin. Ei tässä ole kerkeä mitään sarjiksia ajatella! Täytyi jännittää huippuleffaa! Ja tässä pitäisi puhua jostain sarjakuvista, pah. Pistetään nyt kuitenkin jotain ehdotusta. Mutta ajatukset on ihan muualla.

JLA: Earth 2



Oikeuden Puolustajat syöksyvät auttamaan taivaalta alas syöksyvää lentokonetta. Kaikki matkustajat ovat tajuttomia, ja asiat ovat muutenkin oudosti. Kaikki matkustajat ovat kuolleita, heidän sydämensä ovat väärällä puolella kehoa ja dollareissa seisoo Benedict Arnoldin naama. Samalla Kansakseen tipahtaa raketti, josta kävelee ulos Lex Luthor. Oikeuden Puolustajat uskovat että Luthor on vastuussa tästä, mutta kun he saapuvat hänen luoksensa paljastuu totuus. Luthor ei ole kotoisin maasta. Hän on ylittänyt ulottuuvuksien välisen muurin. Hän on kotoisin Maa-2:lta, antimateria-universumista. Siellä Luthor on yksinäinen sankari joka taistelee hyvyyden puolesta. Ja hänen suurin vihollisensa on Rikossyndikaatti: Ultramies, Teräsnainen, Pöllömies, Voimasormus ja Johnny Quick. He ovat antimateria-versio Oikeuden Puolustajista.

Don't fuck with Aquaman.
Grant Morrison on ammattilainen joka alalla mikä liittyy tähän sarjakuvaan. Hän kirjoitti parhaan Teräsmies-tarinan, hän tuntee Oikeuden Puolustajat hyvin vuosien kirjoittamisen jälkeen ja hän rakastaa selkeästi multiversumia. Siispä ei liene ihme että tämä sarjakuva on loistava. Lähtöasetelma on perinteinen "paha kaksoisolento" tarina, mikä yleensä johtaa samoihin kliseisiin. Älä taistele itseäsi vastaan, perinteistä identiteetti-huijausta jne. Ei täällä. Oikeuden Puolustajien ja Rikossyndikaatin kohtaamisen luulisi johtavan tähän, mutta ei. Tässä tarinassa on suhteellisen vähän taistelua, ja enemmän supersankarina olemista eli ihmisten auttamista. Tarina ei seuraa mitään perinteistä kaavaa, vaan käänne toisen jälkeen paljastuu ja korottaa panoksia. Hyvyyden ja pahuuden välinen tasapaino ja vastakkainasettelu esitetään hyvin ja siihen annettaan mielenkiintoinen ja uusi näkemys. On ihme että tämän tarinan kahta viimeistä ruutua ei nosteta esille useammin. Ne ovat eeppisimmät, pysäyttävimmät ja fiksuimmat kaksi sivua vähään aikaan. Lukekaa itse ja rakastukaa.


Runaways




Mieti millaista olisi jos saisit tietää että vanhempasi olisivat supersankareita. Kuinka hieno se olisi? Ja he ovat muodostaneet ryhmän muiden supersankari-vanhempien kanssa. He eivät olisi Kostajien tasolla, mutta aika vahvoja silti. Okei, entäs jos he eivätkään olisi supersankareita, vaan superRIKOLLISIA? Kun näet heidän tappavan viattoman nuoren tytön, imevän tämän sielun artefaktiinsa. Ja muiden vanhemmat ovat  mukana tässä. Tästä tilanteesta me löydämme Chase Steinin, Nico Minorun, Alex Wilderin, Karolina Deanin, Molly Hayesin ja Gert Yorkesin. He ovat Karkulaiset.


Sagan kirjoittaja Brian K. Vaughnin Runaways käsittelee monille kiistanalaista aihetta- teini-ikäisiä supersankareita. Runaways ottaa siihen liittyviä aiheita kuten rakkautta, seksuaalisuutta, väkivaltaa ja nuoruuden innokkuutta ja kääntää ne ympäri, purkaa ja kokoaa uudestaan. Nämä hahmot ovat luonnollisia, hauskoja ja yllättäviä, monellakin tapaa. Ja idea superrikollisten lapsista kapinoimassa vanhempiaan vastaan on hauska, ja Runaways toteuttaa tämän parhaiten. Ja ennen kaikkea se on hauska roadtrip superkykyjä omaavien mutta täysin taidottomien teinien kanssa. Runaways on Marvelin parhaimpia tuotoksia, rikkoen vanhaa kaavaa ja tuoden hahmoja yhä lähemmäksi lukijoita.


17 takana, 7 edessä.

Atte T

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti