Atte Arvostaa: Arrival

Noniin, kuten luvattiin: Vuorossa taas elokuva-arvostelu! Tuntuu usein että tänne kirjoitan lähinnä arvosteluja lähinnä supersankarileffoista, peli-adaptaatioista tai vanhojen klassikoiden remakeista. Mutta aina välillä tulee vastaan leffa joka ei ole mitään näistä ja saa katsojansa ajattelemaan koko genreä hieman eri lailla. Tämä on yksi sellainen:

Arrival

Elokuva: Kielitieteilijä Louise (Amy Adams) saa elämänsä mahdollisuuden, kun avaruusolioiden alukset saapuvat maapallolle. 12 alusta ympäri maailma laskeutuvat mutta mitään ei tapahdu, ja Louise on ensimmäisiä jotka koittavat tehdä kontaktia olentojen kanssa. Hänen apunaan on astrofyysikko Ian (Jeremy Renner) ja yhdessä he aloittavat työn selvittää vastaus tärkeimpään kysymykseen: Mikä on heidän tarkoituksensa täällä?

Arrival perustuu Ted Chiangin lyhyttarinaan Story of Your Life ja on taas jälleen esimerkki siitä kuinka kirjallisuuden lyhyttarinoista saadaan tehtyä loistavia scifielokuvien klassikoita. Kyllä, Arrival on välittömästi tieteiselokuva-klassikko, se on niin hyvä. Arrival on hyvin erilaista scifiä toimintaleffojen ja kauhutarinoiden täyttämässä genrevalikoimassa rikkoessaan genrerajoja huoletta. Se ei ole trilleri, se ei ole kauhua eikä se ole toiminta-elokuva mutta samaan tapaan se saa katsojan pidättelemään hengitystään läpi elokuvan. Ohjaaja Denis Villeneuve (Sicario) on onnistunut luomaan hyvin realistisen version ensimmäisestä kontaktista ihmisten tunteiden ja ajastusten kulkiessa hyvin eri lailla eri ihmisissä. Erityinen kunniamaininta pitää antaa kuvaaja Bradford Youngille erikoisista ja esoteerisista kuvakulmista jotka auttavat luomaan avaruusalusten vieraan ilmapiirin.

Amy Adams ei aina tuo 100% jokaiseen elokuvaansa mutta tässä hän loistaa. Louisen reaktio maan ulkopuoliseen, älykkääseen elämään on pelonsekaista, eksistentiaalista hämmenystä ja Adams esittää tämän täydellisesti. Louise on se joka vie tarinaa eteenpäin ja vaikka hän onkin neron tasoinen kielitieteilijä ja monien traumojen taakan kantaja on hän silti realistinen hahmo. Jeremy Renner on aina mieleeni oli hän missä tahansa ja Arrival on hänen parhaita roolisuorituksiaan. Ian on selkeästi unelmoinut tästä tapaamisesta koko elämänsä ja poikamainen innokkuus paistaa hänen kasvoiltaan. Forest Whitakerin Eversti Webberin reaktiot ja fiilikset pysyivät hyvin piilossa miehen ollessa piinkova ammattilainen ja tottakai Whitaker onnistuu tässä täydellisesti.

Arrivalin vahvin puoli on sen tunnelmassa. Koko elokuvaa hallitsee epävarma, vieras ja uhkaava ilmapiiri joka nousee loistavasta kuvauksesta ja nerokkaasta äänisuunnittelusta. Pidän elokuvista jossa on isot ja mieleenjäävät fanfaarit mutta joskus musiikin ei tarvitse kuin sulautua taustalle luoden tunnelmaa vaivihkaa. Sicarosta mukaan otettu Johan Johansson on luonut hyvin mielenkiintoisen ja elokuvan muuhun äänimaailmaan sopivan soundtrackin. Välillä tuntui että korvissa tinnitti mutta sekin saattoi johtua vain taustalla olevasta äänimaailmasta joka muodostui torvista, pilleistä ja lähes valaan laulua muistuttavista venytetyistä, vieraista äänistä. Saapuneiden alienien design on juuri sopivan eriskummallinen ja vieras että koko elokuvan pääkonflikti tuntuu luonnolliselta. 

Arrival on fiksun scifi-fanin elokuva. Se ei anna helppoja ratkaisuja tai käsittele asioita kansankielellä kovinkaan paljoa. Se on hurraa-huuto tieteelle ja tiedemiehille ja sen esittämät teoriat ja ajatukset kielitieteestä ja kielestä ylipäätänsä oli hyvin mielenkiintoiset ja ajatuksia herättävät. Kaiken hyvän scifin keskiössä on se miten avaruusolennot saavat meidät ajattelemaan maailmaa ja itseämme.  Arrival on realistinen näkemys ensimmäiseen kontaktiin ja ajatukseen siitä millaisia avaruusolennot voivat olla; miten he ajattelevat, miten he puhuvat ja mitenkä he näkevät maailmankaikkeuden. Menkää ja katsokaa, suosittelen lämmöllä.

Atte T

Ps. Jos arvio tuntuu teistä jokseenkin laihalta- se on tarkoituskin. Arrival on niitä leffoja joista liikaa puhuminen pilaa yllätykset tarinassa ja uskokaa minua, te ette halua sitä. Suosittelen siis katsomaan elokuvan vielä toisen kerran.