Rogue One: A Star Wars Story
Elokuva: Kapinaliiton ja Imperiumin sota raivoaa läpi galaksin. Yhteenotot ovat rajuja, epävarmuus ja terrori hallitsevat. Kapinaliiton vapauttama Jyn Erso (Felicity Jones) lähetetään salaiseen tehtävään: etsi loikannut Imperiumin pilotti ja saa selville mitä Jynin isä Galen Erso (Mads Mikkelsen) on tehnyt Imperiumin leivissä. Yhdessä kapteeni Andorin (Diego Luna) ja drodi K-2SO (Alan Tyduk) Jyn saa selville heidän suunnitelmansa, mutta tehtävä on vasta alussa....
Rogue One on hyvin erikoinen Tähtien Sota-elokuva. Se nojaa paljon aikaisempiin elokuviin (tässä tapauksessa Uuteen Toivoon) sen lähteissä ja viittauksissa, sen visuaalisuus muistuttaa enemmän Force Awakensia, mutta sen tarina, hahmot ja maailma tuntuu paljon synkemmältä ja raaemmalta. Tämä antaa sille uniikin ilmapiirin verratuna muihin elokuvasarjansa osiin ja se toimii sen eduksi. Rogue One on ainutlaatuinen Tähtien Sota-elokuva ja erittäin hyvä. Gareth Edwards ei olisi ollut minun ensimmäinen valintani ohjaajaksi, mutta olin selkeästi väärässä. Edwards on loistava ohjaaja toimintapainotteiseen elokuvaan ja hän on erittäin hyvä tekemään sodasta uskottavan tuntuista. Chirs Weitzin ja Tony Gilroyn tarina on nopeatempoinen, nokkela ja sopii hyvin Uuden Toivon ja Sithin Koston ajalliseen välimaastoon eikä se pursuile kummankaan päälle, vaikka cameoita ja viittauksia kylvetäänkin ahkeralla kädellä.
Felicity Jones on näyttelijä joka ei ollut vielä vakuuttanut minua monimuotoisuudellaan tai ilmaisunsa tasoilla, mutta hän on erittäin hyvä Jynin roolissa. Hänen tietty katkeruutensa ja passiivisuutensa toimii elokuvan alkupuolella, mutta hän ei jää jumiin tähän, vaan kehittyy hahmona eteenpäin hieman idealistisemmaksi henkilöksi. Diego Lunan kapteeni Andor paljastui ulkomuotoaan paljon synkemmäksi hahmoksi ja olin alkupuolella hyvin yllättynyt tämän kylmäverisyydestä. Omat suosikkini olivat kuitenkin K-2SO sekä mukaan sattumalta päätyneet Chirrut Imwe ja Baze Malbus. Alan Tyduk on jo vuosia ollut yksiä aliarvostetuimpia näyttelijöitä ja Rogue Onessa hän katoaa taas rooliin. K-2SO on kenties paras droidihahmo koko elokuvasarjassa. Hän on hauska ja tämän isosta koosta ja tappavasta tehokkuudesta saadaan paljon irti, mutta hän omaa myös selkeän luonteen ja suhteen muihin hahmoihin. Soturikaksikko Chirrut ja Baze olivat ylättäviä helmiä joidenka edesottamuksia olisi voinut seurata enemmänkin. Heidän välillään oli mielenkiintoinen suhde ja Chirrutin uskonnolliset aspektit oltiin toteutettu erinomaisesti, kiitos Donnie Yenin loistavan roolisuorituksen. Hatunnosto pitää antaa myös Forest Whitakerille erikoisesta ja hyvin odottamattomasta roolista Saw Gerrerana, vanhana kapinaliiton terroristina jollekka pitkä sota ei selkeästi ole ollut hyvästä.
Ben Mendelsohn suoriutuu hyvin pääpahis Johtaja Krennicin roolissa, joskin hän ei präjää vertailussa edellisten elokuvien pahiksille. Hänestä uupuu Kylo Renin humaanius, mutta Krennic onkin toisaalta eri puusta veistetty, Hän on vallanhimoinen, amoraali sosiopaatti jonka komennuksessa on joukkotuhoaseita joita hän ei pelkää käyttää. Krennicistä näkyy toisaalta hyvin läheltä kuolemanpelko joka on varmasti yleinen asia Imperiumissa; virheistä maksetaan hengellä ja Krennic on aivan liian vallanhimoinen halutakseen kuolla vielä. Mutta Mendelsohnin pahaksi onneksi hän joutui täysin Darth Vaderin varjoon. James Earl Jones on palannut, ja hän on suvereeni. Darth Vaderin rooli ei ole iso mutta jokainen kohtaus, kuvakulma ja lause tämän huulilta täyttää tilan kauhulla. Loppua kohden mentäessä tulee kohtaus joka jää varmasti historiaan koko Star Wars-elokuvasarjan kauhistuttavampana kohtauksena, kiitos Darth Vaderin.
Onko elokuvassa sitten jotain kritisoitavaa? Kyllä on. Vaikka monet silmänvinkkaukset yleisölle ja viittaukset aikaisempiin elokuviin (lähinnä Uuteen Toivoon) olivat ihan kivoja, tuntui osa niistä todella tönköiltä. Onhan ne ihan kivoja joo, mutta joskus on parempi olla sulavampi näiden asioiden kanssa. Myöskään pääpari Jyn ja Andor eivät olleet kovin mileenkiintoisia hahmoina, vaikka olivatkin hyvin näyteltyjä. He eivät jääneet todellakaan yhtä hyvin mieleen kuin Chirrut, Baze tai Bodhi Rook joita olisi seurannut enemmänkin. Käsikirjoituksessa tuntui olevan myös pieniä aukkoja ja nopeita tilannemuutoksia jotka tekivät osasta elokuvaa hieman hyppivän ja pari asiaa mitkä tuntuivat isommilta unohdettiin. Sitten on yksi isompi asia, mikä on kuitenkin juonikuvioita paljastava asia mitä trailerit eivät ole näyttäneet. Sanotaanko vaikka näin että vaikka teknologia mahdollistaa melkein kaiken nykyään, ei kaikkea tarvitse välttämättä tehdä. Tästä enemmän spoiler-osastolla alhaalla.
Rogue One on toiminta-elokuva enemmän kuin mikään muu Tähtien Sota-elokuva aikaisemmin. Se kuvastaa hyvin koko tarinan sota-aspektia ja se näkyy myös toimintaskeneissä. Sen ulkonäkö visuaalisesti on sota-elokuvissa räjähdysten ja sarjatulen keskellä, tähtilaivojen räjähtäessä planeettojen yllä ja kuoleman ollessa yleistä. Toimintakohtaukset ovat Rogue Onessa ensiluokkaa ja varsinkin avaruudessa käytävät kamppailut imevät mukaansa hyvin. Se antaa hyvin synkän kuvan ei ainoastaan imperiumista vaan myös kapinaliitosta, todistaen sen että rauhaa tai voittoa ei voida saavuttaa ilman verenvuodatusta. Saw Gerreran oma kapinasolu on visuaalisesti jopa epämiellyttävän lähellä tiettyjä oikeita vastaavia ryhmiä ja heidän taistelunsa iskusotilaiden kanssa Jedhan kaupungissa on toki viihdyttävän näköistä, mutta sen subteksti on jopa hieman pelottavan lähellä oman historiamme konflikteja ja en ole varma mitä elokuva tällä halusi viestiä. Oli miten oli, Rogue One on erittäin toimiva elokuva. Se ei ole virheetön eikä mielestäni yllä Force Awakensin tasolle tarinankerronnassa ja yleisessä Star Wars-fiiliksessä mutta perhanan lähelle päästään. Michael Giacchinon musiikit ovat ihan oikei, joskin mukaelmat tuntuvat välillä köyhältä imitaatiolta. Rogue One on toiminnan täytteinen ja paikka paikoin hauska sota-elokuvan ja avaruusoopperan yhdistelmä ja mielenkiintoinen sivujuonne elokuvasarjaan. Ja sitten seuraavaa kehiin....
Atte T
ps. SPOILERS! Ette tietenkään pääse näitä karkuun. Kuten tuttua, tämän jälkeen saa vain syyttää itseään.
- En ollut CGI-tuotettujen Tarkinin ja Leian fani. Aluksi vaikutti että Tarkin on vain hetken läsnä ja he mallinsivat hänet sitä varten mutta ei, miehellä on isompi rooli. Okei, näyttelijä imitoi Peter Cushingia hyvin mutta silti. En ole valmis siihen että edesmenneitä tähtiä tuotetaan takaisin tietokoneanimaatiolla, oli luvat perikunnalta tai ei. Prinsessa Leia oli paljon lyhyempi pätkä, mutta tämä vaikutti jo vain pelkältä leveilyltä: "hei, katsokaa mitä me osataan!" Ugh. Kohtaukset olisivat toimineet paremmin jos ne oltaisiin tehty hieman pelkistetymmin, tai osiin oltaisiin palkattu kokonaan uudet näyttelijät.
- Tässäkin elokuvassa oli yksi kohtaus joka toimi minun osaltani täydellisesti. Kuolontähden pamautettua Scarifin linnoituksen palasiksi, Kapinaliiton komentaja katsoo alas ja näkee räjähdyksen ja sanoo "Olkoon Voima kanssanne, Rogue One-ryhmä." Siinä oli jotain todella siistiä ja kunnioitettavaa. Kukaan ei selvinnyt, mutta ketään ei unohdeta. Samaan syssyyn menee myös Andorin ja Jynin viime hetket rannalla; he ovat antaneet kapinaliitolle toivon tulevasta, mahdollisuuden voittaa imperium, mutta he kuolevat sen takia. Ja he eivät välitä. Upeasti kuvattu, loistavasti näytelty ja hei, vanha ystävämme Force-teema on täällä taas. Feels.
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti