24 Sarjakuvaa Jouluksi II: Osa 18

Mikään ei ole yhtä paljon tunteita herättävä aihe sarjakuvaväen keskuudessa kuin taiteilijat ja heidän henkilökohtaiset politiikkansa. Paras esimerkki tästä lienee surullisenkuuluisa Frank Miller. Miller on joissakin piireissä yhä "se paras Batman-kirjoittaja ikinä" mikä ei sinänsä ole ihme. Yön Ritarin Paluu on vielä tänäkin päivänä hyvä tarina, joskin hieman ylihypetetty sellainen. Mutta Frank on sitemmin hieman menettänyt teräänsä ja tämä näkyy kaikissa tämän moderneissa tarinoissa. Mutta Frank on ollut todella, todella taitava aikoinaan. Frankin Daredevil oli pelastusruiske joka esti koko hahmoa valumasta unohdukseen. Ja yhdessä legendaarisen Chris Claremontin kanssa hän teki, mielestäni, parhaan teoksensa:

Wolverine

Logan palaa Japaniin pitkän poissaolonsa jälkeen tapaamaan rakastettuaan Marikoa. Mutta Japanissa hän kuulee että Mariko on mennyt naimisiin. Wolverine aloittaa Yashidan klaanin hämärien suunnitelmien selvittämisen, Yurikon vapauttamisen tämän tyrannimaisen isän määräysvallasta ja taistelun monia muukalaisia vastaan, joista ei aina tiedä ovatko he ystäviä vai vihollisia.

Wolverine kokoaa ahmamutantin ensimmäisen oman sooloseikkailunsa yksiin kansiin, ja se on erittäin toimiva paketti. Se ottaa paljon vaikutteita vanhoista samurai-tarinoista ja ideaaleista, sillä Claremont näki Wolverinen eräänlaisena epäonnistuneena samuraina joka halajaa kunniakasta kuolemaa. Tarinassa on paljon "velho kaappasi prinsessan" kaltaisia trouppeja ja ne tekevät siitä hieman vanhanaikaisen, mutta Claremontin kirjoitus on silti ykkösluokkaa, samoin Millerin kuvitus. Wolverine teki Loganista sen hahmon mitä miljoonat lukijat rakastavat; aggressiivisen ja eläimellisen lisäksi hän on myös taipuvainen melankoliaan ja on hyvin määrätietoinen ja kunniakas. Lukekaa!

18 takana, 6 edessä!

Atte T