24 Sarjakuvaa Jouluksi II: Osa 22

Loppu on aivan nurkan takana! Tämän vuoden parhaimpia elokuvia oli Doctor Strange, Marvel Studiosin viimeisin kunniamerkki ja muistutus siitä että he ovat yhä parhaita alalla. Doctor Strange piti pahistaan hyvin pitkään piilossa ja Kaecilius ei ollut mikään tunnettu tai iso vihollinen. Vaikka leffa oli hyvä ja Mads Mikkelsen oli todella hyvä roolissa, oli Kaecilius taas tylsähkö vihollinen. Pitkään toivoin ja uskottelin että Mads Mikkelsenin roolihahmo olisi ollut Doctor Doom, sillä Doctor Doom ja Tohtori Outo menevät hyvin yhdessä, katsokaa vaikka:

Doctor Strange & Doctor Doom: Triumph & Torment

Tohtori Outo kutsutaan maailman velhojen kokoukseen, jossa nimetään seuraava Ylivelho. Kisassa on mukana mahtavia noitia ja taikureita ympäri maailmaa...sekä Victor Von Doom, Latverian monarkki ja superrikollinen. Tohtori Outo voittaa kisan, mutta Ylivelhona hänen täytyy osoittaa hyvyytensä kisan hopeapaikan saaneen kanssa, joka tietysti on Doom. Strange on kieltäytyä, kunnes Doom kertoo mihinkä hän Ylivelhon apua tarvitsee: päästäkseen helvettiin. 

Roger Stern on alansa legendoja, ja hänen pitkäaikainen uransa Hämähäkkimiehen parissa on todiste siitä kuten on myös tämä kirja. Triumph & Torment on erittäin hyvä sarjis, ja se kuvastaa parhaita puolia molemmissa sen päähenkilöissä. Tohtori Outo on tiukan moraalin ja standardien herrasmies, ja tämä näkee hänen hyvin poikkeuksellisessa suhteessaan Doomiin. He juttelevat kohteliaasti ja toisiaan selkeästi kunnioittaen. Tämä on myös Doomin hienoimpia esiintymisiä. Hän on vallanhimoinen, kunnianhimoinen ja turhanylpeä, mutta myös humaani. Hänen rakkautensa äitiään kohtaan on koskettava ja hänen asemansa idealistina ja visionäärisenä superrikollisena on vahva tässä. Mike Mignolan tyylitelty ja hillityn maaginen taide näyttää todella hyvältä, kuten aina. Triumph & Torment on hiljainen, rauhallinen ja arvokas matka helvettiin ja takaisin jossa näiden kahden tohtorin sydämet punnitaan. Lukekaa ja viihtykää.

22 takana, 2 edessä!

Atte T