Se ei tehnyt mitään näistä, mutta samalla teki kaikki.
Assassin's Creed
Elokuva: Assassiinien Veljeskunta ja Temppeliritarien Järjestö ovat taistelleet vuosia toisiaan vastaan. Temppeliherrat haluavat maailmanrauhaa heidän rautaisen nyrkkinsä alla, assassiinit taasen vapautta ja monimuotoisuutta. Nyt Callum Lynch (Michael Fassbender) ajautuu mukaan tämän taistelun uusimpaan vaiheeseen, ja hänen esi-isänsä Aquilarin (Michael Fassbender) kautta hän auttaa Sofia Rikkinia (Marion Cotillard) löytämään lopullisen aseen tähän sotaan.
Adaptaatio on vaikea taiteenlaji. Kuinka paljon otat tai jätät alkuperäisestä materiaalista? Assassin's Creed teki fiksun valinnan siinä, että se ei ota kantaa aikaisemmin ilmestyneisiin peleihin, antaen itselleen enemmän tilaa toimia. Mutta tämä ei valitettavasti paljoa auta. Assassin's Creed jakaa kaikki pelisarjan kompastuskivet mutta ei tuonut puoliakaan sen vetovoimasta mukanaan. Lopputulos on hajanainen, katkeileva ja sekava lopputulos joka näyttää nätiltä. Ohjaaja Justin Kurzelilla on silmää toiminnalle ja dramaattisille kohtauksille, mutta kaoottinen ja täyteen ängetty 116 minuuttia ei anna hänelle tilaa tehdä sillä taidolla juurikaan mitään.
Yksi asia mikä teki tästä elokuvasta hyvin lupaavan oloisen oli sen näyttelijät. Michael Fassbender, Marion Cotillard, Jeremy Irons, Michael K. Williams, Brendan Gleeson- kaikki loistavia näyttelijöitä joilla on kilometrikaupalla hyvää mainetta takana. Ja lähes kaikki antavat myöskin hyvän roolisuorituksen, mikä on sääli sillä heidän hahmonsa ovat paperinohuita ja yksiulotteisia. Fassbender on uskomaton näyttelijä joka ei vieläkään annan huonoa roolisuoritusta, mutta hänestä huokuu tietynlainen hälläväliä-asenne. Hän on hyvä, mutta Callum on täysi mysteeri katsojalle. Mitä hän teki, millainen hänen elämänsä oli, mitä hän tahtoo- kaikki nämä ovat hienoja kysymyksiä joihin ei vastata. Jeremy Ironsin näyttelemä Alan Rikkin on pahis, ei mitään muuta ja vaikka hän kuulostaakin hyvältä ei hän kuitenkaan ole hahmo, vain uhkakuva. Ainoa hahmo josta katsoja oppii jotain tai tietää jotain tämän tavoitteista on Sofia Rikkin, mutta sekään ei ole paljoa.
Assassin's Creedin teeman mukaisesti osa tarinasta tapahtuu menneisyydessä. Tällä kertaa näyttämöksi on valittu Espanja vuonna 1492 (tässä kohtaa historianörtti voi arvata mihinkä kaikki päättyy) ja muslimien hallinnan viimeiset päivät. Aquilar ja Maria (Ariane Labed) ovat assassiineja jotka koittavat pitää muinaisen artefaktin Espanjaan saapuneiden temppeliritarien kourista henkensä uhalla. Nämä osuudet ovat elokuvan paras osuus. Espanja näyttää karulta taistelutantereelta, taistelut on kuvattu hyvin ja niistä saa selvän ja takaa-ajo osuudet kaduilla ja katoilla on koreografista taidetta. Oli todella siistiä nähdä Aquilar käyttämässä piilotettua veistään ja assassiinien verinen rynnäkkö sotilaiden kimppuun sekä tietysti uskon loikka kirkontornista. Mutta jos olet menossa katsomaan Assassin's Creediä näitä osuuksia odottaen, tulet pettymään sillä tarinan fokus on animuksen tylsemmällä puolella. Nämä pätkät ovat lähinnä toimintaa, ei hahmoja varten. Historia ja hienot tapahtumapaikat ovat aina olleet se mikä on pelaajia vetänyt Assassin's Creed-pelien pariin. Elokuva tekee näistä kohtauksista vain taustajuonen tarinalle, mikä on suuri virhe. Ja tässä oli vielä tilaisuus käsitellä varhaisrenesanssin Espanjaa, jota aniharvoin on käytetty hyväksi leffoissa. Inkvisitio, maurien valtakunta, kulttuurierot, filsofiset erot- jos elokuva olisi keskittynyt historiaan oltaisiin voitu saada paljon mielenkiintoisempi lopputulos. Animus itse on toteutettu radikaalin erillaisesti ollessaan mekaaninen marionettiteline, mutta mielestäni muutos oli fiksu ja sopi elokuvaan paljon paremmin kuin pelien muovinen sohva. Tämä yritti korvata historiaosuuksia, mutta siltikin jäin kaipamaan lisää siistin näköisiä assassiineja tekemässä siistejä juttuja hienossa ympäristössä.
Jos Assassin's Creedillä on jokin keskeinen teema, on se isä-suhteissa. Kaikilla on jonkinäköinen monimutkainen ja karvas suhde vanhempaansa ja äidit on elokuvasta tapettu pois nopsaan. Callumin ainoa keskeinen luonteenpiirre on kauna isäänsä kohtaan, ja Sofian elämän suurin vaikuttaja niin hyvässä kuin pahassa on isänsä Alan ja tämä varastaakin härskisti tyttärensä saavutukset. Kaikkia hahmoja määrittävää heidän verensä, ei heidän omat agendansa tai elämänsä. Ei negatiiviset isä-suhteet mitään uutta ole tässä sarjassa, mutta ei varmaan kenenkään mielestä Desmondin suhde isäänsä ollut pelin paras puoli? Oli miten oli, Assassin's Creed on hyvin sekava paketti. Hatunnosto pitää antaa kuitenkin Jed Kurzelin mainiolle soundtrackille joka oli hyvin mukana kaikissa kohtauksissa juuri sopivalla tavalla. Toimintakohtaukset menneisyydessä ja nykyisyydessä on hienosti koreografisoitu ja kuvattu mutta tarina niiden ympärillä on vain sekava ja ohut. Tästä huolimatta voin silti suositella Assassin's Creedin katsomista leffassa, sillä jos elokuva lainkaan kiinnostaa niin tämä on varmaankin paras tapa kokea se. Taisteluskenet ja kilpajuoksut Granadan katoilla näyttävät todella hyvältä isolla valkokankaalla ja kuulemani mukaan 3D on hyvin toteutettu. Assassin's Creed on keskiluokkaista toimintahöttöä ja sivuuttaa pelisarjan parhaimmat puolet pelkiksi toimintakohtauksiksi. Pelileffojen kirous jatkuu yhä.
Atte T
Ps. Mutta oli aika siistiä kuulla "Nothing is true, everything is permitted" leffassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti