KUNNIAMAININNAT PART 2
The Irishman (Martin Scorsese)
Hei, Russelia lainatakseni: It is what it is. The Irishman on melkein kaikkien muiden kriitikoiden listojen kärkisijoilla, ja pidinkin siitä hyvin paljon. Se vain ei herättänyt minussa ihan samanlaista intoa kuin kaikissa muissa (toistuva teema tämän päivän kunniamaininnoissa) vaikka arvostinkin Scorsesen taitoa ja erityisesti Joe Pescin ja Robert De Niron loistavia roolisuorituksia. Erinomainen elokuva, ja varsinkin viimeiset 40 minuuttia ovat vuoden upeimpia kokonaisuuksia.
Once Upon A Time...In Hollywood (Quentin Tarantino)
Ho hoo, poltan kaikki sillat. Quentin Tarantino ei ole minun lempiohjaaniani ja en voi sanoa että merkittävästi tykkäisin monistakaan hänen elokuvistaan- mutta Once Upon A Time... In Hollywoodin leppoisa tunnelma ja Leonardo DiCaprion ja Brad Pittin huikeat roolisuoritukset imivät minut mukaansa. Kritisoin Tarantinon satu-Hollywoodia, mutta toisaalta koko elokuvassa on tietyn unenmainen tunnelma, kuin muisto Hollywoodista sen niin sanottuna "kulta-aikana", ja sellaisena se on ainutlaatuinen.
Shazam! (David F. Sandberg)
Shazam! oli elokuva joka lopullisesti palautti uskoni siihen, että tämä DCEU- projekti voi tuottaa merkityksellisiä, alusta loppuun asti erinomaisia elokuvia jotka eroavat merkittävästi MCU:n tuotteista ilman, että uppoavat omaan synkkyyteensä. Shazam! on paras lastenelokuva jota Amblin ei ikinä tuottanut, ja Zachary Levin ja Asher Angelin näyttelemä hahmoduo Shazam/Billy Batson toimi paremmin kuin uskalsin odottaakaan. Lapsuuden traumat, perheet ja toisista voimaa saaminen- Shazam! on hieno supersankarielokuva.
Dolemite Is My Name (Craig Brewer)
Eddie Murphy on palannut, ja on vanhassa terässä. Dolemite Is My Name käyttää standup-koomikko-näyttelijän Rudy Ray Mooren tarinaa kertomuksena periksiantamattomuudesta ja tee-se-itse- energiasta oman jäljen luomisessa. Wesley Snipes, Keegan-Michael Key ja Da'Vine Joy Randolph loistavat Murphyn rinnalla, ja Dolemite Is My Name jopa välttää elämäkertojen tuskaiset kliseet hienosti, ollen tuore, elämännälkäinen ja mieltäylentävä tarina oman uran luomisesta.
Avengers: Endgame (Joel ja Anthony Russo)
Uuuuuhhh. Tuskailin tämän kanssa paljon, sillä Endgame herätti minussa ehkä enemmän tunteita kuin mikään muu elokuva tänä vuonna, mutta se ei ole elokuva josta minulla on ainakaan vielä merkittävästi muuta sanottavaa. Kuten lähes kaikki Marvelin elokuvat, se tekee oman juttunsa todella hyvin ja on ilotulitus oman onnistumisensa kunniaksi. Samalla se kuitenkin peilaa aikaisempia elokuvia ja merkittäviä hetkiä sarjan historiassa, lopettaen tämän jakson Marvel-elokuvien historiassa tyylillä. Mutta minulla ei ole muuta merkittävää sanottavaa tästä vielä.
Booksmart
Joitain vuosia sitten, yksi luokkatoverini lukio-ajoilta pahoitteli käytöstään minua kohtaan noilta vuosilta. En varsinaisesti sanoisi häntä kiusaajaksi, mutta yksi oikea kiusaaja on myös myöhemmin ollut pahoillaan käytöksestään. En sinänsä ajatellut asiaa sen enempää, olimme nuoria ja ihmiset kasvavat. Olen myöhemmin ajatellut, keneltä minun pitäisi pyytää anteeksi tai kysyä tarkemmin, mitä kuuluu tai millaista lukio sinulle oli. Booksmart on elokuva tästä ajatuksesta; elokuva empatiasta, kuplautumisesta ja toisten aliarvioinnista pelkän pinnan perusteella. Ohjaaja Olivia Wilden ensiohjaus oli yksi vuoden hauskoimmista elokuvista, joka ei tee halpoja iskuja teinikomedioiden kliseiden mukaisesti. Kuten sen lähimmät kollegat Lady Bird ja Blockers, Booksmart tuntuu aidommalta kuvaukselta high schoolista ja nykyajasta kuin monet muut elokuvat
Molly (Beanie Feldstein) ja Amy (Kaitlyn Dever) ovat suunnitelleet elämänsä valmiiksi- tai ainakin Molly on, ja Amy on liian epävarma väittääkseen vastaan suoraan. Yhdessä valmistuminen, sitten collegeen, sieltä valmistuminen yhdessä ja kohti loisteliasta, parempaa tulevaisuutta. He ovat keskittyneet opiskeluun ja jättäneet biletyksen muille. Mutta samalla he ovat omaksuneet vahvan ylemmyydentunnon. Heille hyvät arvosanat ja paikka huippucollegessa ei ole vain henkilökohtainen saavutus, vaan voitto ylitse muiden. Tämä on eräänlainen inversio myrkyllisestä ajatuksesta "toisen saavutukset ovat minun tappioitani", ja kertoo paljon Mollyn ja Amyn henkisestä epävarmuudesta. Mollyn maailma romahtaakin, kun hän tajuaa monien luokkatoveriensa menevän samoihin hienoihin laitoksiin. Kaksi kertaa 7. luokan käynyt Theo (Eduardo Franco) on saanut työpaikan Googlelta, yllytyshullu urheilija Tanner (Nico Hiraga) on menossa urheilija-stpidendillä collegeen ja "mean girl" Annabelle (Molly Gordon) on "todella hyvä vetämään käteen ja sai SAT-kokeista 1560 pistettä". Molly lukee toisten voitot omina tappioinaan, ja kokee hukanneensa aikansa. Amy on paljon enemmän sinut itsensä kanssa, mutta hänen oma epävarmuutensa antaa Mollyn jyrätä hänet.
Booksmartin parhaimpia puolia on sen nuoret, todella kyvykkäät näyttelijät. Toki mukana on veteraaneja kuten Jason Sudeikis ja Jessica Williams, mutta show kuuluu nuorille ja hahmoille jotka he tuovat eloon hienosti. Kuten aiemmin mainitut Theo, Tanner ja Annabelle, lähes jokaisella on jotain muuta menossa pinnan alla. Vähän liian isoa show'ta pitävä rikas jätkä Jared (Skyler Gisondo) koittaa alati ostaa ystävyyttä itselleen, "kuten isä ja äiti tekivät". Jaredilla on kuitenkin ihan varteenotettavat unelmat ja toiveet, ja hän on kaikin puolin luotettava ja lämmin ihminen. Jaredin paras ystävä Gigi (Billie Lourdes) on elokuvan tähti, alati loistava huumeongelmainen bilehile joka on samaan aikaan kaoottinen vaikutus kaikkien elämään ja teräksinen tukipilari, joka on valmis vaikka murhaan ystäviensä vuoksi. Lourdesin roolisuoritus on toisesta maailmasta, ja toivon todella että hän saa irroitella samalla tavalla tulevaisuudessa vielä isommissa rooleissa. Amya alati piikittelevä Hope (Diana Silvers) selkeästi myös piilottelee jotain tämän alla, ja se että hahmot ovat valmiita muuttamaan näkemyksiään toisistaan tuntuu elokuvassa kaikkein aidoimmalta elementiltä.
Se miten Booksmart myös kuvaa modernia high schoolia herran vuonna 2019 on avain siinä, miten aidolta ja autenttiselta tämä kaikki tuntuu. Toki elokuvaan kuuluu kovaa trippailua ja sarjamurhaajien autoon nousemista sekä muita teinikomedioiden tuttuja elementtejä, mutta se miten seksuaalisuus ja diversiteetti näkyy elokuvassa on lähes inspiroivaa. Amy on lesbo, mutta siitä ei tehdä numeroa. Hän vain on, ja se on kaikesta päätellen yleistä tietoa. Booksmartissa teinileffojen perinteinen "ensimmäinen kerta" annetaan Amylle, ja se on juuri niin epävarmaa ja kiusallista kuin se olisi perinteisen heteroprotagonistin kanssa. Nämä nuoret ovat sekä viisaampia ja fiksumpia kuin heistä päälle päin näkee, mutta eivät hekään täydellisiä ole. Annabellea ei häiritse yhtä paljoa se että jätkät käyttävät hänestä seksististä pilkkanimeä, vaan se että muut naiset- Molly mukanalukien -käyttävät sitä. Booksmart on hauskan elokuvan lisäksi myös melkein dekonstruktio männävuosien hyvin heteronormatiivisista teinielokuvista, ja useat valinnat ja dialogit tuntuvat melkein kommentaarilta aikaisempia genren elokuvia kohtaan. Booksmart on elokuva kuplan puhkeamisesta ja toisten näkemisestä moniulotteisina ihmisinä, hyläten vanhat stereotypiat ja hyväksyen muut sellaisina kuin he ovat, ja tämä on ehkä tärkein viesti jota teinikomedia voi tuoda esille.
**************************************************
Molly (Beanie Feldstein) ja Amy (Kaitlyn Dever) ovat suunnitelleet elämänsä valmiiksi- tai ainakin Molly on, ja Amy on liian epävarma väittääkseen vastaan suoraan. Yhdessä valmistuminen, sitten collegeen, sieltä valmistuminen yhdessä ja kohti loisteliasta, parempaa tulevaisuutta. He ovat keskittyneet opiskeluun ja jättäneet biletyksen muille. Mutta samalla he ovat omaksuneet vahvan ylemmyydentunnon. Heille hyvät arvosanat ja paikka huippucollegessa ei ole vain henkilökohtainen saavutus, vaan voitto ylitse muiden. Tämä on eräänlainen inversio myrkyllisestä ajatuksesta "toisen saavutukset ovat minun tappioitani", ja kertoo paljon Mollyn ja Amyn henkisestä epävarmuudesta. Mollyn maailma romahtaakin, kun hän tajuaa monien luokkatoveriensa menevän samoihin hienoihin laitoksiin. Kaksi kertaa 7. luokan käynyt Theo (Eduardo Franco) on saanut työpaikan Googlelta, yllytyshullu urheilija Tanner (Nico Hiraga) on menossa urheilija-stpidendillä collegeen ja "mean girl" Annabelle (Molly Gordon) on "todella hyvä vetämään käteen ja sai SAT-kokeista 1560 pistettä". Molly lukee toisten voitot omina tappioinaan, ja kokee hukanneensa aikansa. Amy on paljon enemmän sinut itsensä kanssa, mutta hänen oma epävarmuutensa antaa Mollyn jyrätä hänet.
Booksmartin parhaimpia puolia on sen nuoret, todella kyvykkäät näyttelijät. Toki mukana on veteraaneja kuten Jason Sudeikis ja Jessica Williams, mutta show kuuluu nuorille ja hahmoille jotka he tuovat eloon hienosti. Kuten aiemmin mainitut Theo, Tanner ja Annabelle, lähes jokaisella on jotain muuta menossa pinnan alla. Vähän liian isoa show'ta pitävä rikas jätkä Jared (Skyler Gisondo) koittaa alati ostaa ystävyyttä itselleen, "kuten isä ja äiti tekivät". Jaredilla on kuitenkin ihan varteenotettavat unelmat ja toiveet, ja hän on kaikin puolin luotettava ja lämmin ihminen. Jaredin paras ystävä Gigi (Billie Lourdes) on elokuvan tähti, alati loistava huumeongelmainen bilehile joka on samaan aikaan kaoottinen vaikutus kaikkien elämään ja teräksinen tukipilari, joka on valmis vaikka murhaan ystäviensä vuoksi. Lourdesin roolisuoritus on toisesta maailmasta, ja toivon todella että hän saa irroitella samalla tavalla tulevaisuudessa vielä isommissa rooleissa. Amya alati piikittelevä Hope (Diana Silvers) selkeästi myös piilottelee jotain tämän alla, ja se että hahmot ovat valmiita muuttamaan näkemyksiään toisistaan tuntuu elokuvassa kaikkein aidoimmalta elementiltä.
Se miten Booksmart myös kuvaa modernia high schoolia herran vuonna 2019 on avain siinä, miten aidolta ja autenttiselta tämä kaikki tuntuu. Toki elokuvaan kuuluu kovaa trippailua ja sarjamurhaajien autoon nousemista sekä muita teinikomedioiden tuttuja elementtejä, mutta se miten seksuaalisuus ja diversiteetti näkyy elokuvassa on lähes inspiroivaa. Amy on lesbo, mutta siitä ei tehdä numeroa. Hän vain on, ja se on kaikesta päätellen yleistä tietoa. Booksmartissa teinileffojen perinteinen "ensimmäinen kerta" annetaan Amylle, ja se on juuri niin epävarmaa ja kiusallista kuin se olisi perinteisen heteroprotagonistin kanssa. Nämä nuoret ovat sekä viisaampia ja fiksumpia kuin heistä päälle päin näkee, mutta eivät hekään täydellisiä ole. Annabellea ei häiritse yhtä paljoa se että jätkät käyttävät hänestä seksististä pilkkanimeä, vaan se että muut naiset- Molly mukanalukien -käyttävät sitä. Booksmart on hauskan elokuvan lisäksi myös melkein dekonstruktio männävuosien hyvin heteronormatiivisista teinielokuvista, ja useat valinnat ja dialogit tuntuvat melkein kommentaarilta aikaisempia genren elokuvia kohtaan. Booksmart on elokuva kuplan puhkeamisesta ja toisten näkemisestä moniulotteisina ihmisinä, hyläten vanhat stereotypiat ja hyväksyen muut sellaisina kuin he ovat, ja tämä on ehkä tärkein viesti jota teinikomedia voi tuoda esille.
**************************************************
Hustlers
Miten hahmo esitellään elokuvassa on yleisölle on usein avain siihen, kuinka muistettava tämä hahmo on. Se muodostaa ensivaikutuksen ja kuvauksen henkilöstä, hänen paikastaan elokuvan maailmassa ja mitä hahmot ajattelevat hänestä. Hahmoesittely on usein myös mahdollisuus elokuvalle rikkoa kevyesti omaa totuudenmukaisuuttaan. Hustlers omaa vuoden ehdottomasti parhaimman ja vaikutusvaltaisimman hahmoesittelyn, kun Jennifer Lopezin esittämä strippari Ramona saapuu protagonisti Destinyn (Constance Wu) maailmaan strippiklubilla. Joku toinen ohjaaja olisi voinut tehdä tästä halpaa ja esineellistävää, mutta ohjaaja Lorene Scafarian kamera on jumaloiva. Ramona ei esiinny, hän hallitsee miehistä koostuvaa yleisöä, ja vallitseva näkökulma on Destinylla, joka ihailee Ramonan taitoa ja tapaa hallita tilaa. Tämä ei vain esittele täydellisesti Ramonaa hahmona- naisena, joka osaa putsata miehiä rahoistaan taidoillaan - vaan myös asettaa elokuvan tyylin paikoilleen. Kaikkea hallitsee female gaze, miehisen katseen vastakohta. Lopputulos on uudenlainen, mestarillinen elokuva naisten välisistä suhteista ja huijauksesta, joka ei voinut kestää aikaa.
Hustlers perustuu tositapahtumiin, tarkemmin sanottuna Jessica Presslerin artikkeliin The Hustlers At Scores, joskin siinä missä Presslerin artikkelin fokus oli tapahtuman "Robin Hood"- tasossa, on elokuvan tarina keskittynyt enemmän naisten välisiin suhteisiin. Finanssikriisin jälkeen työnsä ja rahanlähteensä menettäneet stripparit alkavat huijaamaan meklareilta rahaa huumaamisen ja korttien vinguttamisen kautta. Elokuva peilaa omalla tavallaan finanssikriisiä, jonka kummitus leijuu elokuvan alkupuolen yllä ja on olennainen osa loppuosaa. Ramonan juoni, kuten finanssikriisiin johtanut kiinnelainakeinottelu, on aluksi tuottavaa mutta tuomittu romahtamaan liikkuvien osien painon alla. Hustlersin vaikein ylitettävä askel lieni tekojen oikeutus yleisölle; he huumaavat ihmisiä ja ottavat heidän kortiltaan kaiken mikä lähtee. Mutta kun kohteina ovat finanssikriisin aiheuttaneet meklarit, jotka Ramonan sanoin "varastavat tunnissa enemmän kuin me vuodessa", on heidän tekonsa paljon helpompi ymmärtää. Sama ahneus koittaa kuitenkin myös heidän lopukseen, sillä ei ole olemassa maagista lukua joka olisi "tarpeeksi rahaa". Tämä juoni on kuitenkin välttämättömyys naisille, jotka ovat ihonvärinsä, sukupuolensa ja työhistoriansa tähden jumissa hyvin pienessä sosioekonomisessa lokerossa. Destiny kysyykin keskiluokkaisesta taustasta tulevalta toimittaja Elizabethilta (Julia Stiles) "Mitä sinä olisit valmis tekemään 1000 dollarista?" Luokkaerot, rotu ja stigmat ovat olennainen osa Hustlersia.
Mainitsin aiemmin female gazen, joka on luonnollisesti male gazen vastakohta; kun henkilöhahmoja valkokankaalla kuvataan naisen näkökulmasta miehen näkökulman sijaan. Katsoin juuri uudestaan Once Upon A Time...In Hollywoodin, jossa male gaze on hyvin näkyvissä alati toistuvien naisten takapuolia kuvaavan kameran ja Tarantinon fetissien esittelyssä. Hustlersin kamera korostaa omalla tavallaan epätäydellisyyksiä; nyt surkuhupaisan epämuodikkaat vaatteet, rypyt ja lievästi yliampuva meikki- "epätäydellisyydet" jota Hollywood usein piilottaa spray-rusketusten ja halutun täydellisyyden taakse. Samalla Hustlers myös antaa positiivisen kuvauksen seksityöstä, jonka pariin strippaaminen kuuluu. Heille tämä on työtä; Destiny menee illalla töihin, saa palkkansa, menee bussilla kotiinsa. Destinyn ja Ramonan ystävyys alkaa jaetusta innosta tähän työhön. Kukaan ei myöskään tee tätä siksi, että heillä olisi traumoja (klisee johon elokuva viittaa töykeän asiakkaan kautta). Mercedes (Keke Palmer) tarvitsee rahaa vankilassa olevan miehensä oikeuskuluihin ja Annabelle (Lili Reinhart) on ajettu ulos perheestään tämän työn takia. Omavaraisuus ja riippumattomuus patriarkaalisessa yhteiskunnassa on heidän unelmansa.
Hustlers on myös tekniseltä toteutukseltaan yksi vuoden parhaimmista. Kuvaaja Todd Banzahl tekee strippauksesta taidetta valkokankaalla, ja miten Ramonan ja Destinyn ystävien joulujuhla on kuvattu on juuri täydellinen oodi ilolle juuri ennen kuin asiat alkavat mennä huonosti. Elokuvassa on myös timanttinen editointi, kiitos Kayla Emterin, ja varsinkin huijauksen alkaessa on montaasin käyttö ja editointi saumattomasti yhdessä. Myös ääntä käytetään elokuvassa hienosti. Elokuvan kehyskertomuksena on toimittaja Elizabethin ja Destinyn välinen haastattelu, ja kun Destiny sulkee tämän nauhurin, katoaa ääni elokuvasta hetkeksi. Kun poliisit koittavat saada Destinya ja Ramonaa kiinni nauhurin avulla, tulee ääniraita elokuvaan piiloitetun nauhurin kautta. Scafaria ja kumppanit tekevät hienoa työtä erottaakseen Hustlersin edukseen muista rikoselokuvista. Toki soundtrack myös toimii tässä- elokuvan musiikit muodostuvat lähinnä yli 10 vuotta vanhoista poppiklassikoista, jotka antavat energian kohtauksille paremmin kuin klassinen elokuvamusiikki, sitoen sen myös tapahtuma-aikaansa paremmin.
Hustlers on pohjimmiltaan kuitenkin tarina Ramonasta ja Destinysta, heidän ystävyydestään ja siihen mitkä vaikuttivat lopulta heidän väliensä hajoamiseen. Aluksi Destiny on Ramonan lumoissa, tämän oppilas ja ystävä strippauksen maailmassa, tämän ystävyyden kehittyessä sisarsuhteeksi heidän alkaessa tekemään enemmän täitä yhdessä. Ramona on hyvin maternaalinen hahmo; samaan aikaan huolehtiva ja hallitseva."Äitiys on mielisairaus", Ramonan sanoin. Destiny ja Ramona rakastavat toisiaan, mutta tämä rakkaus on se joka hajottaa heidän suhteensa, ei kateus tai muu johon elokuvat naisten ystävyydestä usein sortuvat. Hustlers kuvaa kahden älykkään, kunnianhimoisen ja toisiaan rakastavan naisen ystävyyttä ja sen romahtamista ristiriitaisen rakkauden edessä. Destiny rakastaa Ramonaa, mutta ei yhtä paljoa kuin tytärtään. Hustlersia on kuvattu tragikomediaksi, joskin en tiedä niinkään tuosta komediasta. Elokuva on hauska paikka paikoin, mutta pelkkä tragedia voisi riittää elokuvan kuvaukseksi; se on elokuva naisten välisestä ystävyydestä, joka syttyy kauneimpaan kukkaansa ja sortuu mahdottoman valinnan edessä. Tämä ystävyys voi palata, mutta siihen me emme saa vastausta. Hustlers on mestariteos, jonka kaltaiset elokuvat naisista ja naisten välisista suhteista kuuluisi olla vakio
eikä poikkeus.
Viimeiset kaksi elokuvaa käsittelyssä huomenna!
Atte T
Hustlers perustuu tositapahtumiin, tarkemmin sanottuna Jessica Presslerin artikkeliin The Hustlers At Scores, joskin siinä missä Presslerin artikkelin fokus oli tapahtuman "Robin Hood"- tasossa, on elokuvan tarina keskittynyt enemmän naisten välisiin suhteisiin. Finanssikriisin jälkeen työnsä ja rahanlähteensä menettäneet stripparit alkavat huijaamaan meklareilta rahaa huumaamisen ja korttien vinguttamisen kautta. Elokuva peilaa omalla tavallaan finanssikriisiä, jonka kummitus leijuu elokuvan alkupuolen yllä ja on olennainen osa loppuosaa. Ramonan juoni, kuten finanssikriisiin johtanut kiinnelainakeinottelu, on aluksi tuottavaa mutta tuomittu romahtamaan liikkuvien osien painon alla. Hustlersin vaikein ylitettävä askel lieni tekojen oikeutus yleisölle; he huumaavat ihmisiä ja ottavat heidän kortiltaan kaiken mikä lähtee. Mutta kun kohteina ovat finanssikriisin aiheuttaneet meklarit, jotka Ramonan sanoin "varastavat tunnissa enemmän kuin me vuodessa", on heidän tekonsa paljon helpompi ymmärtää. Sama ahneus koittaa kuitenkin myös heidän lopukseen, sillä ei ole olemassa maagista lukua joka olisi "tarpeeksi rahaa". Tämä juoni on kuitenkin välttämättömyys naisille, jotka ovat ihonvärinsä, sukupuolensa ja työhistoriansa tähden jumissa hyvin pienessä sosioekonomisessa lokerossa. Destiny kysyykin keskiluokkaisesta taustasta tulevalta toimittaja Elizabethilta (Julia Stiles) "Mitä sinä olisit valmis tekemään 1000 dollarista?" Luokkaerot, rotu ja stigmat ovat olennainen osa Hustlersia.
Mainitsin aiemmin female gazen, joka on luonnollisesti male gazen vastakohta; kun henkilöhahmoja valkokankaalla kuvataan naisen näkökulmasta miehen näkökulman sijaan. Katsoin juuri uudestaan Once Upon A Time...In Hollywoodin, jossa male gaze on hyvin näkyvissä alati toistuvien naisten takapuolia kuvaavan kameran ja Tarantinon fetissien esittelyssä. Hustlersin kamera korostaa omalla tavallaan epätäydellisyyksiä; nyt surkuhupaisan epämuodikkaat vaatteet, rypyt ja lievästi yliampuva meikki- "epätäydellisyydet" jota Hollywood usein piilottaa spray-rusketusten ja halutun täydellisyyden taakse. Samalla Hustlers myös antaa positiivisen kuvauksen seksityöstä, jonka pariin strippaaminen kuuluu. Heille tämä on työtä; Destiny menee illalla töihin, saa palkkansa, menee bussilla kotiinsa. Destinyn ja Ramonan ystävyys alkaa jaetusta innosta tähän työhön. Kukaan ei myöskään tee tätä siksi, että heillä olisi traumoja (klisee johon elokuva viittaa töykeän asiakkaan kautta). Mercedes (Keke Palmer) tarvitsee rahaa vankilassa olevan miehensä oikeuskuluihin ja Annabelle (Lili Reinhart) on ajettu ulos perheestään tämän työn takia. Omavaraisuus ja riippumattomuus patriarkaalisessa yhteiskunnassa on heidän unelmansa.
Hustlers on myös tekniseltä toteutukseltaan yksi vuoden parhaimmista. Kuvaaja Todd Banzahl tekee strippauksesta taidetta valkokankaalla, ja miten Ramonan ja Destinyn ystävien joulujuhla on kuvattu on juuri täydellinen oodi ilolle juuri ennen kuin asiat alkavat mennä huonosti. Elokuvassa on myös timanttinen editointi, kiitos Kayla Emterin, ja varsinkin huijauksen alkaessa on montaasin käyttö ja editointi saumattomasti yhdessä. Myös ääntä käytetään elokuvassa hienosti. Elokuvan kehyskertomuksena on toimittaja Elizabethin ja Destinyn välinen haastattelu, ja kun Destiny sulkee tämän nauhurin, katoaa ääni elokuvasta hetkeksi. Kun poliisit koittavat saada Destinya ja Ramonaa kiinni nauhurin avulla, tulee ääniraita elokuvaan piiloitetun nauhurin kautta. Scafaria ja kumppanit tekevät hienoa työtä erottaakseen Hustlersin edukseen muista rikoselokuvista. Toki soundtrack myös toimii tässä- elokuvan musiikit muodostuvat lähinnä yli 10 vuotta vanhoista poppiklassikoista, jotka antavat energian kohtauksille paremmin kuin klassinen elokuvamusiikki, sitoen sen myös tapahtuma-aikaansa paremmin.
Hustlers on pohjimmiltaan kuitenkin tarina Ramonasta ja Destinysta, heidän ystävyydestään ja siihen mitkä vaikuttivat lopulta heidän väliensä hajoamiseen. Aluksi Destiny on Ramonan lumoissa, tämän oppilas ja ystävä strippauksen maailmassa, tämän ystävyyden kehittyessä sisarsuhteeksi heidän alkaessa tekemään enemmän täitä yhdessä. Ramona on hyvin maternaalinen hahmo; samaan aikaan huolehtiva ja hallitseva."Äitiys on mielisairaus", Ramonan sanoin. Destiny ja Ramona rakastavat toisiaan, mutta tämä rakkaus on se joka hajottaa heidän suhteensa, ei kateus tai muu johon elokuvat naisten ystävyydestä usein sortuvat. Hustlers kuvaa kahden älykkään, kunnianhimoisen ja toisiaan rakastavan naisen ystävyyttä ja sen romahtamista ristiriitaisen rakkauden edessä. Destiny rakastaa Ramonaa, mutta ei yhtä paljoa kuin tytärtään. Hustlersia on kuvattu tragikomediaksi, joskin en tiedä niinkään tuosta komediasta. Elokuva on hauska paikka paikoin, mutta pelkkä tragedia voisi riittää elokuvan kuvaukseksi; se on elokuva naisten välisestä ystävyydestä, joka syttyy kauneimpaan kukkaansa ja sortuu mahdottoman valinnan edessä. Tämä ystävyys voi palata, mutta siihen me emme saa vastausta. Hustlers on mestariteos, jonka kaltaiset elokuvat naisista ja naisten välisista suhteista kuuluisi olla vakio
eikä poikkeus.
 |
| tässä elokuvassa on myös....subteksti. |
Viimeiset kaksi elokuvaa käsittelyssä huomenna!
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti