24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 24

Vihdoin, on jouluaatto. Tämä urakka on taas tältä vuodelta ohitse, ja on aika levätä hetken aikaa. Blogi palaa joulutauolta 28. päivä kun käyn läpi vuoden parhaimmat elokuvat, päättyen taas lopulta juuri ennen vuodenvaihtoa. Tänään vielä sarjakuva-asiaa, ja vuorossa on taas vuoden ainoa joulu-aiheinen sarjakuva. Sattumalta, myös kolleegani Ahvenaario kirjoitti samaisesta sarjakuvasta juuri tekstin!

ho ho ho

Klaus

Tarina: Kauan sitten kaukaisessa maassa, Grimsvigin kaupungissa ei talven synkimmällä hetkellä ole iloa eikä hyvää mieltä. Yulen vietto on kielletty kaupungin tyrannimaisen johtajan Lordi Magnuksen käskystä, ja kaikki juhlijat on vangittu hiilikaivokseen kaupungin alle. Kaupunkiin saapuu metsästäjä, joka muistaa vielä ajan kun Grimsvigissä kaikuivat laulut ja ihmisillä oli hyvä tahto. Hänen nimensä on Klaus.

kyllä tämä on sarjakuva joulupukista miksi kysyt?

Joulupukki on mielenkiintoinen hahmo. Hänen juurensa on Pyhässä Nikolaoksessa, johon on sekoittunut elementtejä niin Odinista ja Wotanista kuin muista kansanperinteiden hahmoista. Terry Pratchett käsitteli kirjassaan Karjupukki Valkoparta Kiekkomaailman omaa joulupukkia eräänlaisena jumalana, myyttien ja rituaalien modernisointina. Joulupukki on jumala, tai vähintäänkin jumalsankari. Taustaa tälle enigmaattiselle hahmolle ovat luoneet monet kirjailijat, kuten L. Frank Baum ja J.R.R. Tolkien, elokuvia on tehty tämän alkuperästä kuten Netflixin Klaus (2019) (sarjakuva ei perustu siihen), Rankin-Bassin Santa Claus Is Comin' To Town (1970) ja kotimainen Joulutarina (2007). Ja nyt, sarjakuvien ylivelho Grant Morrison on tehnyt oman versionsa iloisen punanutun alkuperästä. Lopputulos on villi, hauska ja oikein viihdyttävä sarjakuva. Morrisonin versiossa Joulupukki on Thoria muistuttava lihassankari, joka alkaa supersankarin tapaan auttamaan Grimsvigin kärsiviä tuomalla lahjoja onnettomille lapsille, ja taistelleen Lordi Magnuksen valtaa vastaan. Vaikka veri lentää ja meno on muutenkin rajua, on Morrisonin sydän oikeassa paikassa; hänen vankkumaton uskonsa myyttisten hahmojen voimaan ja merkitykseen takaa sen, että Klaus on juuri niin hyvä ja myötämielinen kuin Pukin kuuluukin olla. Dan Mora tekee hyvää työtä kuvittajana, ja Grimsvigin kaupungissa ja sen alla olevissa kaivoksissa riittää tunnelmaa jota hänen taiteensa tuo esiin hienosti. Klaus jopa kritisoi ajatusta "tuhmista ja kilteistä" lapsista, poistaen turhan syyttelyn ja muistuttaen ympäristön merkityksestä lapsen kasvussa; Lordi Magnuksen poika on ehkä hemmotelty mini-Joffrey, mutta hän on kasvatuksen ja kylmän ympäristön tuotos, joka voi lämpimämmässä ympäristössä muuttua, olla parempi. Klaus on Morrisonin tuotannossa yksi helpoiten lähestyttävimpiä sarjakuvia, ja oikein mainio jouluinen tarina niille, joiden mielestä juhlasta puuttuu demoneja vastaan taistelua susien vetämän valjakon päältä.

24 sarjakuvaa lisätty taas listallenne, ja tätä myöten kiitänkin taas lukijoita! Hyvää joulua, hanukkaa, yulea, pyhiä- mitä ikinä vietättekään, viettäkää sitä hyvin!

Perinteistä lahjojen avaamista Suomi-Rivendell-Asgardissa

Atte T