24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 20

Fantasia- sarjakuvaa on pistetty ulos koko viikon verran, ja en näy syytä lopettaa sitä vieläkään. Vaikka fantasia genrenä ei juuri näe rakkautta elokuvissa, ja television puolella se on usein ryöstetty sen fantasiamaisuudesta samaistumisen ja realismin nimissä, on sarjakuvat taas pelastamassa genreä yksitoikkoisuudelta. Viime vuosina on tullut lukuisia hienoja sarjakuvia jotka ottavat fantasian genrenä ja tekevät sillä jotain mielenkiintoista, uutta ja kekseliästä.

Coda

Tarina: Vuosia sitten, sankarit epäonnistuivat tehtävässään pelastaa maailma. Pahuuden ruhtinas onnistui, suoritti haltioiden kansanmurhan ja lopputuloksena taikuus katosi maailmasta. Nyt se on vain erämaa, jossa selviytyjät elävät. Yksi näistä on Hum, jalkapuoli bardi joka viisisarvisen ratsunsa Kaakin kanssa kiertää maita, etsien taikuutta ja etääntynyttä vaimoaan Serkaa. 

Coda on fantasia-sarjisten työhevosen Simon Spurrierin (Legend of Dark Crystal ja Labyrinth- sarjisadaptaatiot) postmoderni otanta klassisen fantasiamaailman muuttumattomuuteen: mitä jos paha voittaisi, ja eloonjääneet fantasiahahmot elävät post-apokalyptisessa maailmassa? Taru Sormusten Herrasta kohtaa Mad Maxin. Klassisen, siloposkisen fantasian elementit kuten sankaritehtävät, ritarius ja high fantasy estettiikka on vanhanaikaista ja naurettavaa tuhon ja kadotuksen jälkeen. Tämän maailman tuo eloon Matia Bergeran upea ja värikäs taide, todistaen että apokalypsi ei ole syy tehdä maailmasta harmaata ja kolkkoa. Coda käsittelee Humin kyynisyyden ja Serkan idealismin kautta sitä, mitä lopun ja menetyksen jälkeen voi tehdä; joko antautua epätoivolle ja ajatella itseään, tai yrittää tehdä parasta mahdollista, omasta tilanteesa riippumatta. Coda on uniikki ja fiksu fantasiatarina, jossa uusia ideoita riittää yllättämään lukijan useaan otteeseen.

20 takana, 4 edessä!

Atte T