Mahtaa Disneytä vituttaa.
Spider-Man: Into the Spider-Verse
Miles Morales (Shameik Moore) on ihan tavallinen teini Brooklynista, jota puree radioaktiivinen hämähäkki ja....no, arvaatte lopun. Kun Miles todistaa Kingpinin (Liev Schreiber) dimensionaalisen kokeen, päätyy hän seikkailuun josta ei hämähäkkimiehiä puutu. Vaakalaudalla on kaikki, mutta onko Milesista ottamaan Hämähäkkimiehen manttelia itselleen? Onko hän valmis ottamaan loikan tyhjyyteen?
Olen sanonut sen aiemminkin ja sanon sen uudestaan; Hämähäkkimies on minun suosikki-supersankarini. Olen aika varma että tämä vaikutti jokseenkin positiivisesti mielipiteeseeni elokuvasta, sillä Into the Spider-Verse todellakin ymmärtää Hämähäkkimiehensä, mutta se on tämänkin lisäksi aivan älyttömän hyvä elokuva. Into the Spider-Verse on paras elokuva mitä Hämähäkkimiehestä on tehty tähän mennessä. Bob Persiechettin , Peter Ramseyn ja Rodney Rothmanin ohjaaama ja Rothmanin ja Phil Lordin kässäröimä elokuva juhlistaa Hämähäkkimiestä, animaatiota ja sarjakuvia, ollen ehkä puhtain sarjakuvaelokuva mitä on kuunaan tehty. Tässä on helposti vuoden paras animaatioelokuva kyseessä- joskin itse menisin vielä pidemmälle.
Kuten kaikissa parhaissa elokuvissa, kaikki lähtee liikkelle päähenkilöstä; Miles Morales on todella hyvä päähenkilö, välittömästi samaistuttava ja sympaattinen nuori kaveri etsimässä omaa paikkaansa kasvaessaan aikuseksi, ja elokuva tekee tämän erinomaisesti. Shameik Moore on loistava roolissa, ja rakastin sitä kuinka Miles epäonnistui ja nousi ylös, kerta toisensa jälkeen. Jake Johnsonin näyttelemä Peter Parker on loistava pari hänelle, ja runollisuus siinä kuinka Miles on nuori joka koittaa olla sankari ja hänen opettajansa Peter on unohtanut millaista on olla sankari on toimivaa ja upeaa seurattavaa. Peterissä jatkuu myös samat jokamies-teemat, ja hänen elämänsä lukuisat epäonnistumiset ovat syynä tähän. Hailee Stanfield loistaa Gwen Stacyn roolissa, ja toivon todellakin että tämä on se viimeinen ponnahduslauta sekä Spider-Gwenin että Stanfieldin megatähdeydelle. Tosin ääninäyttelyn puolelta Brian Tyree Henry Milesin isänä Jefferson Davis-Moralesina vetää ehdottomasit pisimmän korren, ja hänellä useita kohtauksia jossa hän saa loistaa kuumottavan, upean hiljaisuuden keskellä.
Nicolas Cage on tässä elokuvassa mukana, ja hän on luonnollisesti hauska. Koko liuta muista ulottuvuuksista karanneita Hämähäkkimiehiä toimii kuin häkä; Cagen Noir-Hämis on Humphrey Bogartia emuloiva kimppu draamaa, John Mulaneyn Peter Porker alias Hämähäkkikarju on mainio slapstick-sankari ja Kimiko Glennin Peni Parkerina on kuin suoraa animesta otettu. Liev Schreiber on luonnollisesti loistava Kingpinin roolissa, jonka animaatio tekee normaalistikkin isosta Kingpinista armottoman kolossin. En vieläkään oikein usko kuinka pelottavan ja uhkaavan Into the Spider-Verse onnistui tekemään Hiipijästä, mutta joka kerta kun hän on mukana toiminnassa on syke katossa.
Into the Spider- Verse on, kuten tästä hahmogalleriasta (josta en edes maininnut vielä kaikkia) voi päätellä, todellakin rakkauskirje Hämähäkkimiehen pitkälle uralle ja perinnölle. Tämä näkyy tietysti maailmassa ja sen hahmoissa, mutta eritoten se näkyy tarinassa ja sen teemoissa. Hämähäkkimies on aina ollut se paras Jokamies- sankari, ja Into the Spider-Verse todellakin onnistuu tässä. Milesin haasteet ja kamppailut saavat elokuvan ansaitsemaan isot sankaruuden hetkensä, Peterin "epäonnistuminen" Hämähäkkimiehenä on hyvä redeem- tarina ja kaikkia hämähäkkimiehiä, oli kyse sitten nuoresta Brooklyniläisestä skidistä tai pienestä possusta, yhdistää menetykset. "Tässä duunissa pahinta on se, ettei kaikkia voi pelastaa". Menetyksen teemat kulkevat todella vahvasti elokuvassa, ja se luo elokuvalle metatason joka eritoten toimii todella, todella hyvin, luoden todella vahvoja ja sydäntäsärkeviä kohtauksia läpi elokuvan. Erityisesti alkupuolella oleva kohtaus erään tietyn hahmon ympärillä on erityisen toimiva ja saa varmasti monet herkistymään.
Animaation puolella puhumme ehdottomasti tämän ja kenties parin edellisenkin vuoden upeimman näköisestä elokuvasta. Tämän takana on ollut todellinen urakka; Hahmot kuten Miles, Peter, Gwen ja Kingpin ovat 3D-animaation ja 2D- animaation kauniita lapsia, näyttäen juurikin sarjakuvahahmoilta liikkumassa 3D-ympäristössä ja se on erittäin siistin näköistä. Siihen päälle vielä animetyylinen hahmo, Sin Citystä karannut hahmonegatiivi ja ulottuvuuksien hajoamisen glitch-henkinen värähtely- Into the Spider-Verse tarjoaa silmäniloa joka ei kertaakaan ammu yli tai jätä kylmäksi. Tämä on SARJAKUVA_ELOKUVA, enemmän kuin mikään sarjisleffa on ollut sitten Scott Pilgrimin, joka on tähän verrattuna suorastaan tylsän näköinen.
Haluaisin puhua lisää tästä, minä todellakin haluaisin, mutta jotain pitää säästää myöhemmälle. Kyseessä on kutienkin ehdottomasti vuoden parhaimpia elokuvia, kilpaillen helposti kärkipaikasta. Into the Spider-Verse on animaation kannalta luovinta ja kauneinta työtä mitä olen nähnyt vuosiin, Hämähäkkimies- tarinana se on vertaansa vailla, muistaen kaiken tärkeän supersuositusta hahmosta ja tuoden sekä uutta että vanhaa takaisin sen esittämiseen, ja tarinana se on parhaimpia; ylöspäin nostava, kannustava, samaistuttavan universaalin ja samalla monipuoline sen representaatiossa. Tänä vuonna tämä elokuva on todellakin ollut tarpeeseen; jokaisen iskun jälkeen on ainoa ratkaisu nousta ylös, ja jatkaa taistelua. Spider-Man: Into the Spider-Verse on parasta tällä hetkellä, ja toivon että todellakin otatte tämän kehun tosissanne; vaikka ette välittäisi Hämiksestä yhtä paljoa kuin minä, niin tässä on elokuva joka toimii joka tasolla. Niitä ei ole paljoa, joten ottakaa koppi ja matkatkaa hämähäkkiversumiin!
Atte T
PS. "Thanks to Stan Lee and Steve Ditko, for showing us we're not the only ones."
[incoherent crying ]
PPS.
 |
| That's right motherfuckers |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti