24 Sarjakuvaa Jouluksi, osa 6

Hyvää itsenäisyyspäivää! Kuten aikaisempinakin vuosina, pyhitämme tämän päivän kotimaiselle sarjakuvalle. Ja aiheeseen sopivasti (tai siis ainakin perinteisen narratiivin mukaan sopivasti) palaamme takaisin niihin vuosiin joita niin usein muistellaan tänä päivänä:

Kannas

Karjalan kannas, kesä 1944. Kannaksen evakuointi on käynnissä pommien jyskyessä ja sotilaiden paetessa rintamalta henkensä edestä. Karjakko Maria Shemeikka odottaa vielä, sillä yksi hänen lehmistään on poikimassa. Sotamies Auvo Oksala ei tiedä elääkö hän enään, vai kulkeeko hän kuolleena pitkin maata. 

Kannas on paras teos mitä kukaan on tehnyt jatko-sodasta ja sota-ajan muistelemisesta muutenkaan. Se tuntuu dokumentilta, ja sitä se osittain onkin- Hanneriina Moissasen luonnosmaisen piirrustustyylin seassa on arkistovalokuvia evakkoon lähtevistä perheistä, eritoten heidän lemmikeistään ja karjastaan. Sen kuvaus sotamiehistä on karu; Oksala on traumatisoitunut, elämän ja kuoleman välissä laahustava aave joka ei ihan ymmärrä enään missä on tai mitä tekee. Kannas muistuttaa siitä mitä menetettiin- perheet hajosivat, maat ja kodit jäivät taakse ja ihmisyys oli harvassa. Kannas on mestariteos, ja samaan aikaan kun leffat ja televisio puskevat esiin perinteisen muotin sankaritarinoita sodasta, on hyvä palata totuuden pariin.

6 takana, 18 edessä!

Atte T