Infinity War, Thanos ja Marvelin tulevaisuus

Katselin vasta 19.12 Avengers: Infinity Warin toisen kerran. Tämä saattaa kuulostaa hassulta, varsinkin kun tiedätte kuinka paljon minä pidän Marvel Cinematic Universen elokuvista. Annoin myöskin hyvät arvostelut elokuvalle ilmestyessään. Miksi siis tämä odottaminen? DVD:itä on ollut kaupat notkollaan jo kauan ja vuokrallekkin olisi saanut. Kymmenen vuoden aikana rakennettu massahitti joka nousi nopeasti koko MCU:n katsotuimpien elokuvien joukkoon, missä vika?

Minua pelotti katsoa se uudestaan. Ei sen takia että se olisi ollut pelottava, mutta koska Infinity War on herättänyt minussa- ja monissa muissa- paljon ajatuksia siitä mitä se esittää, mitä se tarkoittaa ja mitä se tarkoittaa MCU:n tulevaisuudelle. En tiedä halusinko heti käsitellä näitä asioita, ja mietin että mitä uudelleenkatsominen saisi aikaan näiden ajatusten suhteen. No, nyt olen katsellut ja nämä ajatukset ovat nyt siirtymässä tekstiksi. Turvavyöt kiinni.

Thanos was right

Kuten sanoin, tästä samaisesta aiheesta on joku muukin sanonut jo jotain, enkä väitä että olisin ainutlaatuinen tapaus nostaessani näitä teemoja esiin. Ehkä yleisen ja toistuvin aihe näissä keskusteluissa on Thanos itse. Thanos on siitä harvinaislaatuinen Marvel- pahis, että fanit ovat todella suhteellisen yksimielisiä siitä, onko hän "hyvä" pahis vai ei. Erimielisyyksiä pahiksista on, mutta en väitä että esimerkiksi Punakallon tapauksessa oma mielipiteeni hänen toimivuudesta First Avengerissa olisi enemmistön, saatikka edes puolen faneista mielipide. Mutta Thanos on toista maata. Thanos sai hyvin nopeasti paljon kehuja hyvästä motiivista, aidosta uhkaavuudesta ja Josh Brolinin loistavan roolisuorituksen ansiosta. Thanos on uhkaava, koska hän ei anna onttoja uhkauksia tai leveile, vaan toimii. Jotkut faneista myös reagoivat häneen vielä vahvemmin, kutsuen häntä ja hänen motiiviaan "samaistuttavaksi", sillä nähtävästi malthusilaisuus on yleisempää kuin luulinkaan.

Thanos, tuo avaruuden Pentti Linkola

Malthusilaisuus on Thomas Robert Malthusin mukaan nimetty väestöpoliittinen oppi, jossa väestönkasvun hillitseminen olisi ratkaisu liikakansoituksen tuottamaan nälänhätään. Tätä näkemystä on kritisoitu ja sen tieteelliset perusteet on kumottu, mutta olen varma että joku teistäkin on joskus tavannut jonkun, jonka mielestä ihmisiä on liikaa ja meitä pitäisi harventaa. Tämä on suosittu pahismotivaatio, koska se on helppo esittää "tarkoitus pyhittää keinot" muotissa; pahis ei oikeasti ole paha vaan haluaa suojella maailmaa, ja hän oikeuttaa tekonsa tällä. Siinä on implisiitti maailmasta välittäminen ja oikeamielisyys, mutta se ei ole kuitenkaan mitään muuta kuin pelokasta itsesuojelua, joka priorisoi aina itseään yli muiden. Kyllä, Russot sanovat että Thanos "jätti itsensä mukaan laskuun" mutta epäilen tätä vahvasti. Hän ei arvosta ketään muuta paitsi itseään ja Isoa Tarkoitustaan, ja kuten Gamora hyvin asian ilmaisee, ei Thanos tiedä varmaksi että kaikki menee kuten hän luulee. Miksi Thanos haluaa tehdä näin? Mikä psykologinen syy ajoi hänet tähän? MCU:n parhaimmistolla on hyvin persoonalliset ja ymmärrettävät syyt omiin pahuuden taipumuksiinsa. Korppikotkan rikosaallon ja röyhkeyden takana on elämässään rikkaiden ja vahvojen päähänpotkiman miehen tahto pärjätä. Thanos uskoi kansanmurhan parantavaan voimaan jo ennen Titanin kohtaloa- mistä tämä kumpuaa, millä hän oikeuttaa sen- kysymyksiä joihin elokuvalla ei ole aikaa vastata.

Gamorasta puheen ollen, hänen kohtalonsa. Kuten muun muassa Mikey Neumann nosti esiin, Avengers: Infinity War menee Marvelin suhteellisen kevyiden elokuvien jälkeen synkille, vakaville ja ahdistaville alueille. Thanosin väkivaltainen käytös "lapsiaan" Gamoraa ja Nebulaa kohtaan on ollut aina näiden hahmojen yllä, ja Guardians of the Galaxy Vol 2 käsitteli tätä traumaa hienosti. Infinity War tuo sen myös mukaan, mutta koska Thanos on elokuvan pääperspektiivin kantaja, on siinä outo ja ahdistava alasävy. Aikaiseemin näkymätön tai vain sanallinen väkivalta tuodaan nyt esiin, ja Thanos kiduttaa Nebulaa hyvin graafisesti. Pahinta on tietysti Gamoran loppu. Thanos tappaa Gamoran saadakseen Sielukiven itselleen, mutta elokuva näyttää säälivän häntä. Onko tämä sitä samaistumista mitä elokuva hakee takaa? Sääliä väkivaltaista ja hyväksikäyttävää isää kohtaan, joka jatkaa väkivaltaa koska Iso Tarkoitus ja me seuraamme hänen tuskaansa? Tämä on todella vaikea nähdä mitenkään muuna paitsi isona virheaskelmana, sillä vaikka tarkoitus olisi mikä tahansa, ei suuri, dramaattinen musiikki ja Josh Brolinin roolisuoritus tuo muuta mieleen kuin että nyt meidän kai pitäisi surra Thanoksen kanssa. Ei, ei kiitos.

yhyy on rankkaa

Kuinka Thanos hajotti elokuvat

Yksi isoimmista teemoista elokuvassa on sankaruuden epäonnistuminen. Tässä ei ole mitään vikaa sinänsä, ja on itseasiassa MCU:n mittapuulla mielenkiintoinen teema tutkittavaksi. Näissä elokuvissa sankarit tekevät oikean asian, oppivat oikeat opit ja lopulta voittavat, oli kyse sitten Iron Manista tai Black Pantherista. Mielenkiintoinen sivujuonne tässä on Kapteeni Amerikka, joka tekee oikeat asiat mutta harvoin siltikään voittaa itse mitään, joutuen aina uhraamaan henkilökohtaiset halunsa voiton alttarilla. Nämä voitot on myös aina sidottu jotenkin hahmojen psykologiaan ja kasvuun, kuten Peter Quillin tapauksessa, jossa jokainen elokuva kerrallaan opettaa häntä kasvamaan aikuiseksi ja luomaan terveitä perhesuhteita. Tämä on luonut hienon pohjan, sillä fanit palaavat MCU:n pariin koska nämä hahmot ovat pääsyy siihen miksi suosio on ollut jatkuvaa. Ja Infinity War löi nämä suositut hahmot yhteen elokuvaan, joten tottakai kaikki ja heidän isovanhempansa kävivät katsomassa sen.

Mutta tämä elokuva ei kerro heistä ja heidän tavoitteistaan, vaan Thanoksesta. Ja Thanoksella on Ikuisuuden Rautahanska, jolla voi kumota todellisuuksia- mukaanlukien elokuvan metatasojen todellisuuksia. Thanoksen tarina on tarina macguffinin saamisesta, haasteiden kohtaamisesta ja voittamisesta suurten uhrauksien jälkeen, jonka jälkeen sankari katselee kohti auringonlaskua itsetyytyväisyys naamallaan. Tämä oli hyvin toimiva tapa rikkoa näiden elokuvien kaavaa, korostaa Thanoksen asemaa poikkeuksellisena pahiksena ja nostaa panoksia ylöspäin tulevaisuuden kannalta. Kukaan ei oikein odottanut tätä ja tämä on varmasti myös syy elokuvan suureen suosioon. MCU:n elokuvat ovat välillä aika turvallisia, ja Infinity War ei ole turvallinen millään tasolla. Mutta kertoessaan tarinan oikeista panoksista, muuttuneesta status quosta ja nostaessaan Thanoksen etualalle, MCU vahingossa satutti omaa maailmaansa, kenties peruuttamattomasti.

Se että kukaan ei kuollut MCU:ssa ennen Infinity Waria oli sekä siunaus että kirous. Aitojen panosten puuttuminen on ollut osalle katsojista ongelma, sillä kaikki tiesivät että tottakai Kapteeni Amerikka tai Rautamies selviää, sillä heidän pitää tulla seuraavassa Avengers- elokuvassa. Thanos toi mukanaan oikeat panokset, tappoi puolet elävistä olennoista (mukaanlukien kaikki ei-originaalit Kostajat ja lähes kaikki muut sankarit) ja nyt meillä on kuolema mukana maailmassa, psykologiassa ja hahmoissa. Thorin traumat perheenjäsentensä kuolemasta on esitetty hienosti; hän tuntuu suurta tuskaa omista epäonnistumisistaan, ja kuoleman aiheuttamat efektit näkyvät hänessä. Mutta kauanko tämä jatkuu? Ensi vuonna tulee Spider-Man: Far From Home, jatko-osa Homecomingille. Peter Parker, jonka emotionaalisesti raskaan kuoleman koimme Infinity Warin aikana, on sen päähenkilö. Eli hän tulee palaamaan takaisin kuolleista, aika tullaan kääntämään takaisin ja kaikki on kuin ennenkin. Vai onko? Jääkö kuoleman aiheuttamat efektit voimaan hahmojen elämään? Tiedän että elokuva haluaa meidän elävän hetkessä hahmojen kanssa ja asettuvan heidän nahkoihinsa, mutta samalla MCU:n rakenne lyö tässä vastaan- me emme voi tehdä muuta paitsi ajatella jatkumoa, tulevia esiintymisiä ja MCU:n kohtaloa. Tuleeko Endgame tuhoamaan kuoleman? Mitä sankarit oppivat tästä? Vai painavatko he vain peruutusnappulaa, tai toistavat saman uudestaan mutta paremmalla lopputuloksella? 

Scott Derrickson palkattiin ohjaamaan Doctor Strange 2.

Thanoksen kyky tuhota kaikki- mukaanlukien elokuvien väliset kehitykset- on murskaava. Ymmärrän sen tarkoituksen- Thanos on niin mahtava että hänen edessään sankarien tavoitteet ja kehitykset ovat toissijaisia, koska Thanos. Thor: Ragnarok muutti pysyvästi Asgardin paikkaa ja metastatusta MCU:ssa, antaen Thorin kasvaa oikeaksi jumalaksi ja tajuta todellinen potentiaalinsa ja tehden Asgardilaisista voimakkaan symbolin pakolaisuudesta. Thanos tuhosi tämän, sillä hän tappoi Asgardilaiset ja Thor on taas vanha Thor, vasaroineen päivineen. Peter Quillin aikuistuminen ja kasvu ei pääse tapahtumaan koska Thanos, Hulkin ja Bannerin kohtalokkaan oloinen suhde Ragnarokista ei ikinä nouse esiin, koska Thanos. Näille on luultavasti jotain selityksiää luvassa ja kuten sanoin, peruutusnappulan varjo kummittelee edessämme. Avengers- elokuvien status värikkäänä ja loisteliaana ilotteluna on pitänyt nämä elokuvat kasassa hyvin- vaikka Age of Ultronin tapahtumat vaikuttivat Hulkin ja Thorin tarinoihin, ei se vaarantanut Civil Warin tarinan toimivuutta. Infinity War on voinut mahdollisesti hajottaa koko MCU:ta kasassa pitävän liiman, sillä jos kehityksen voi nollata koska Thanos- mitä järkeä missään on?

Endgame

MCU:n isoimmaksi vahvuudeksi Post- Avengers vaiheessa on noussut elokuvien sisäiset merkitykset. Koska kaikki tarinat kertovat aina jostain, ja hyvät tarinankertoja voivat tietoisesti keskittyä eri teemoihin. Iron Man 3 ja median luomat kuvat terrorismista, Doctor Strangen esittämä kapean, länsimaisen vision laajentuminen suurempaan ymmärrykseen ja empatiaan ja Thor: Ragnarokin post-kolonialistinen viikinkitarina ovat hyviä esimerkkejä tästä. Tämä on antanut niille oikeaa sisältöä puhtaan viihdearvon lisäksi, ja kuten Black Pantherin tapauksessa, oikeaa kulttuurista arvostusta ja merkitystä. Ennen Infinity Waria tuli kolme MCU:n ehkä sisällöltään rikkainta elokuvaa- Guardians 2, Rangarok ja Black Panther- ja se jätti yleisöt nälkäisiksi oikealla sisällölle ja tarkoitukselle.

Kolonialismin aaveen roolia näyttelee tänään Cate Blanchett

Mistä Infinity War kertoo? Purppuran alienin tehtävästä kerätä avaruuskiviä ja värikkäiden superihmisten yrityksestä estää häntä siinä tämän kotiplaneetalla ja fiktiivisessä afrikkalaisessa valtiossa? Elokuvassa on toistuva teema kyllä, mutta se ei ole selkeä eikä kovinkaan kantava; epätoivo kuoleman edessä. Thanos on antautunut epätoivolle, ja hänen suunnitelmansa on selkeästi viimeinen yritys korjata asiat ennen kuolemaa. Tämä versio Thanoksesta ei rakasta kuolemaa, vaan pelkää häntä. Kapteeni Amerikka on tosin eri mieltä- hän sanoo sen suoraan, kun Vision on valmis uhrautumaan Thanoksen edustaman kuoleman edessä:

"We are not trading lives."

Eli kyllä, voimme sanoa että teema on siellä, mutta kuinka moni huomasi tämän elokuvasta heti tai koki että elokuva käsitteli jotenkin sitä? Esittikö se symbolisia argumentteja, oliko sillä jokin vastaus tai kaneetti tähän? Oliko joku oikeassa tai väärässä- olisiko heidän jälkikäteen ajatellen pitänyt vaihtaa Visionin henki miljardien henkiin? En tiedä, koska elokuva ei ehdi käsitellä tätä. Se on luultavasti jätetty Avengers: Endgamen hartioille.

Avengers: Endgamella on iso työ edessään, ja siinä on ehkä syy miksi en varsinaisesti odota sitä samalla innolla kuin odotin tätä. Endgame voi joko kaataa tämän korttitalon, tai pelastaa sen jotenkin. Endgame on kuulemma viimeinen vaihe alkuperäisen MCU:n kohdalla, viimeinen elokuva monen vanhan tähden kohdalla ja lopetus Thanoksen tarinalle. Toivon todella että Russot ovat keksineet jotain uutta ja fiksua. Toivon että myös naissankarit pääsevät tekemään jotain, sillä Infinity War on loppujen lopuksi aikalailla äijävaltainen elokuva päätösten ja fokuksen suhteen (Carol Danversin mukanaolo lupailee jotain positiivista). Kenties Tony Stark, Steve Rogers ja Thor maksavat ison hinnan, tuoden panoksien lisäksi pitkäaikaiset seuraamukset takaisin. Toivon että Infinity Warin alustamat teemat ovat jotenkin esillä ja että niillä tehdään jotain, tai muuten Infinity War, tällä hetkellä MCU:n menestynein sekä Top 10 maailman tuottaneimman elokuvan joukossa oleva megajätti, on vain alustus johonkin joka ei ikinä lunastanut lupaustaan.

Aion alunperin tehdä tästä bloggauksesta osan Viimeinen Tuomio- sarjaani, mutta en voi kunnolla antaa sille mitään sulkeumaa, sillä kaikki riippuu nyt Endgamesta. Se voi nostaa Infinity Warin profiilia ylöspäin, ja minä todella toivon että se tekee sen. Minä pidin Infinity Warista, mutta se sisältää paljon asioita, jotka voivat olla ongelmallisia tulevaisuuden kannalta. Minä rakastan MCU:ta, ja haluan että tämä kauan odotettu tarina saa ansaitun loppunsa. Mutta pelkään mitä siitä seuraa.  

Atte T

PS. Infinity Warin ohjasi Winter Soldierin ja Civil Warin ohjaajat ja sen käsikirjoittajina toimi Christopher Markus ja Stephen McFeely jotka ovat kirjoittaneet Kapua ja Kapun liitännäisiä First Avengerista lähtien. Siinä suhteessa on uskomatonta kuinka sivulinjoille Kapteeni Amerikka  on ajettu Infinity Warissa.