24 Sarjakuvaa Jouluksi, Osa 16

Tähän mennessä esittelemäni sarjakuvat Marvel/DC- puolelta ovat hahmoista jotka ovat loikanneet jo ainakin kerran television tai elokuvien puolelle. Tänään otan kuitenkin esiin hahmon, joka valitettavasti ei ole vielä päässyt adaptaation pariin- mikä on suunnaton sääli, sillä kyseessä on suosittu, hauska ja monitasoinen hahmo- Jennifer Walters eli Hulktar. Hulktaren ero serkkuunsa Bruce Banneriin on siinä, että hän pystyy kontrolloimaan muutostaan vihreäksi jätiksi ja hän säilyttää myös järkensä ja oman luonteensa siinä muodossa, usein viettäen aikaa vihreänä, lihaksikkaana supermallina.

Mutta sitten tuli Civil War II.

She-Hulk 1: Deconstructed

Hullu titaani Thanos oli tuhota hänet. Kun Jennifer Walters heräsi sairaalasta, kuuli hän suru-uutiset; Bruce Banner on kuollut, Haukansilmän ammuttua tätä nuolella päähän. Nyt Jennifer Walters on ulkona supersankaroinnista, keskittyen asianajan työhönsä. Mutta ahdistus ja traumat eivät jätä häntä rauhaan, ja pinnan alla kihisee puhdasta raivoa...

Mariko Tamakin erinomainen She-Hulk- minisarja (josta tuli minisarja vain koska Marvel lakkautti lehden...) on tutkielma traumoista, ahdistuksesta ja niiden kanssa elämisestä. Jennifer on kokenut hirveitä asioita, ja hän koittaa pitää itseään kasassa stressin ja ahdistuksen noustessa, oli kyse sitten New Yorkin ruuhkista tai uutisten väläyttäessä yhä kuvia supersankarien sisällissodasta. Nico Leonin kuvitus on erittäin mainiota, varsinkin Waltersin erilaisten triggeröintien esittämisessä. She-Hulk on rauhallinen, ahdistava ja erittäin humaani tarina monille hyvin tutuista tunteista, ja kokonaisuutena Tamakin kolmiosainen She-Hulk sarja on todella hyvä ja erilainen tarina Hulkin idean ympärillä. 

16 takana, 8 edessä!

Atte T