Sarasvatin Hiekkaa
Vuosi 2021. Venäläinen meritutkija Sergej alkaa intialaisen kollegansa Amritan kanssa selvittämään muinaisen uponneen intialaisen raunioiden salaisuutta, ja mikä johti sen uppoamiseen. Toisaalla, suomalainen Kari Ahola koittaa ratkaista napajäätiköiden sulamisen ongelmaa. Nämä asiat ovat lopulta sidoksissa toisiinsa, sillä historialla on tapana toistaa itseään.
Hitto, vuonna 2005 taisi 2021 kuulostaa tosi kaukaiselta. Welp. |
Risto Isomäen samannimisestä jännärikirjasta Petri Tolppasen ja Jussi Kaakisen adaptoima tarina on joka kerta ollut hieman ajastaan edellä, sillä vaikka Sarasvatin Hiekan esittämät teemat ilmastonmuutoksesta ovat olleet ajankohtaisia niin 2005 kuin 2008, on se nyt tietyssä positiivisessa lohduttomuudessaan yhtä toimiva vuonna 2018, ehkä enemmänkin. Se on globaali tarina jossa fiksut ihmiset koittavat käyttää järkeään ja tieteen tarjoamia keinoja pysäyttääkseen katastrofaaliset tapahtumat- mutta aika voi olla jo lopussa. Tämä "liian myöhään" teema tuntuu varsinkin nyt todella tutulta, ja Sarasvatin Hiekkaa on hyvä teos kaikille lukea ja jakaa eteenpäin. Komeasti kuvitettu ja jännittävästi rakennettu tarina pitää lukijan otteessaan loppuun asti. Ja jos teillä on englantia puhuvia tuttuja, on kirjasta tehty käännös myös Lontoon murteelle, so that's nice.
7 takana, 17 edessä!
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti